Oma tarinani – Söin unissani

dogeat

 

Unissakävely ja unissaan puhuminen on meille kaikille tuttuja asioita. Monet myös heräävät yöllä syömään. Mutta entäpä kun ihminen syö unissaan, täysin tiedostamatta tätä? Tämä seuraava tarina on tosi.

Olin 15-vuotias, urheileva ja muutenkin terve nuori tyttö. Söin terveellisesti ja hyvin. Kuitenkin aloin havaitsemaan outoja asioita kotona aamuisin. Ensimmäisellä kerralla heräsin ja ihmettelin miksi suussani maistuu sulatejuusto? Vihasin sulatejuustoa. Kävelin yläkertaan ja löysin keittiön roskiksen, sekä pöydän täynnä sulatejuuston kääreitä. Ihmettelin, mutta en halunnut jäädä miettimään asiaa sen enempää. 

Katsoimme elokuvaa ystäväni kanssa ja olimme käyneet ostamassa myös karkkia. Nukahdin kesken elokuvan, ja aamulla olin harmissani koska karkit oli syöty. Sätin hetken ystävääni, joka kertoi että minä olin syönyt ne. En muista mitään tästä, löysin vain karkkipapereita ympäri sänkyä – Edelleen olin todella hölmistynyt. Kiinnostaa mitä olisikaan tapahtunut, jos ystäväni olisi herättänyt minut – Ensin hänen olisi tietysti pitänyt hoksata, että olen unessa enkä hereillä. Tiedättehän sanonnan, ettei unissakävelijää saa koskaan herättää? Miksi? Pitäisikö vain katsoa kun toinen mussuttaa pakasteesta raakaa lihaa…

Epäilykseni heräsivät. Ystäväni tuli meille yöksi ja päätimme, että hän nukkuisi eri huoneessa kuin minä. Ajattelimme, että hän kyllä heräisi jos kävelisin rappusia unissani. Aamulla heräsin sängystäni. Keittiön pöydältä löytyi kuitenkin parsakaalia, kukkakaalia, sekä vihaamiani suklaakonvehteja. Ystäväni ei ollut herännyt, mutta minä olin taas käynyt yöllisellä seikkailulla täysin zombina. 

Olin kävellyt väärinpäin vessaan. Tai niin ainakin ystäväni luuli. Ok, eihän sekään ihan normaalia ole? Todellisuudessa, olin kävellyt väärinpäin yläkertaan ja syönyt raakaa perunaa jääkaapista. Aloin jo pelkäämään tätä. Mitäpä jos ”päätänkin” lähteä kauppaan hakemaan jotain vähän herkullisempaa, kuin raaka peruna? Onneksi tämä unissasyönti kuitenkin loppui pian. Vieläkään en tiedä mistä tämä johtui, tai mikä sen lopulta lopetti. Ikuinen mysteeri…

 

sb-random-15-51

 

Tutkin tätä hieman ja löysin seuraavaa;

”Unissasyöjät saattavat yön aikana kokata itselleen ruokaa, syödä sen, ja unohtaa tapahtuneen herättyään. Jotkut saattavat loukata itsensä pilkkomalla ruokia tai laittamalla uunin päälle. Toiset taas saattavat syödä jopa pakastettuja ruokia tai pelkkää voita. Häiriötä ei tunneta vielä kovin hyvin, mutta sitä voidaan hoitaa lääkkeillä, jotka kohottavat dopamiinin määrää elimistössä. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka usein yhdistetään palkitsemiseen ja nautintoon.”

Lähde www.tohtori.fi

 

panda

 

Tässä yksi hyvä selitys taas ”lihavuuteni on mysteeri”-juttuihin. Tämä unissaan syöminen voisi olla uusi hitti kilpirauhasen vajaatoiminnan kaveriksi. ”Syön tietämättäni öisin”. Ihmiset tykkäävät tekosyistä, ei sille mitään voi. Itse en paljoa noilla parsakaaleilla ja perunoilla kyllä lihonut… :mrgreen:

 

many-minions-1

-E <3

 

 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

2 vastausta artikkeliin “Oma tarinani – Söin unissani”

  1. Täysin samaa mieltä tuosta kilpparin vajaatoiminnan syyttelystä! Itsellänikin on tuo vajaatoiminta, mutta kyllä fläsä johtuu omista ruokailutottumuksista eikä vajaatoiminnasta.

    • Kiitos mielipiteesi jakamisesta 🙂 Se on harmillista, että ihmiset vetoavat terveydellisiin syihin, ilman näyttöä. Asia erikseen, jos tätä oikeasti sairastaa. Ja juuri niinkuin sanoit, omilla valinnoilla voi ja pystyy vaikuttamaan. Hyvä meininki! <3 Ihanaa viikonloppua -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta