Sisältä ulos

Meillä kaikilla on varmasti ainakin jonkinlaisia paineita omasta ulkonäöstämme. Osa näistä meidän omasta mielestämme huonoista puolista, saattavat olla jonkun muun mielestä varsin viehättäviä. Olemme oman itsemme pahin vihollinen. Kannattaako täydellisyyteen pyrkiä? Ei minusta. Silloin kun tähän ajatusmaailmaan erehdytään eksymään, katoaa ihmisestä kaikki se oma persoonallisuus ja luontainen viehätysvoima. Se taas, kuinka paljon kukin panostaa omaan ulkonäköönsä, on jokaisen oma asia – sitä sen sijaan kannattaa miettiä, tunnistaako itseään enään, kun ulkomuoto on täysin muovattu? Katoaako silloin myös sisäinen sinä?

Miksi emme mieluummin korostaisi parhaita puoliamme ja opettelisi hyväksymään itsemme ja piirteemme – työstä sisintäsi ja löydä oma voima ja hyväksyntä itseäsi kohtaan sitä kautta. Ikä tuo kyllä tiettyä varmuutta, mutta ei se tarkoita sitä, että oman itsensä hyväksymistä tulisi jotenkin odotella hartaasti kädet ristissä – voit harjoitella sitä koska vain! Ja kannattaa myös miettiä mitä asioita itse muissa ihmisissä arvostaa – mikä tekee heistä juuri yksilöinä erityisen kauniita ja rakastettavia.

Minifitness_training_harjoituksia 214

Mieti mitkä ovat parhaita puoliasi ja mitä haluaisit parantaa tai muuttaa. Mieti sen jälkeen, mitkä muutokset ja teot olisivat realistisia ja järkeviä – lisää senttejä en saa taiottua tähän varteen kuin korkkareilla. Kääpiölaiffin olen hyväksynyt jo aikoja sitten. Geenit ovat luojan luomat ja niillä eväillä on mentävä. Ketuttaahan se, että osa meistä saa helposti sixpäkin esiin, kun taas osalla se vaatii rajua kituuttelua – aina se ei ole treenistä kiinni, vaikka sillä pystytäänkin vaikuttamaan. Mitäpä siis jos turhan voivottelun sijaan  toimisit. Vihaatko lättäpyllyäsi? Treenaa sitä, äläkä anna sille armoa – se muokkautuu kyllä kunhan annat sille aikaa. Mutta muista, että silläkin on ihan oma muottinsa, johon se pystyy lopulta muovautumaan. Parasta meidän kaikkien kehossa on se, että se on muokattavissa treenillä – EIKÖ SE OLE MAHTAVAA!? 

Olin ensimmäisellä luokalla. Vihasin (omasta mielestäni) isoa peppuani, höröjä Dumbon korviani, pikku vampyyrin hampaitani ja leveää nenääni. Kaiken lisäksi minulla oli naamassani arpia vaikka muille jakaa – olen ollut aikamoinen menopää jo tuolloin. Taisi joskus käydä niin, että äitini kuskasi minua sairaalaan kahtena peräkkäisenä viikkona tikattavaksi. Mistä tämä tuli mieleeni? Kävelin tänään täyttä häkää lasiovea päin (naurattaa vieläkin). Se sattui. Vilkaisin nopeasti ettei mistään tullut verta ja juoksin pää jyskyttäen ratikkaan. Hieno aamu kerrassaan! Jotkut asiat eivät muutu  😉 Mutta sen sijaan näistä pinnallisista asioista kaikki, ovat asettuneet uuteen perspektiiviin omassa päässäni – osaa olen työstänyt, osan olen vain hyväksynyt.

Minifitness_training_harjoituksia 225
Kuvat Julia T

 Nykyään peppu on yksi parhaista puolistani (on työstetty kyykkyhelvetissä) ja korvatkin ovat tyylikkäästi hieman laskeutuneet – kuulivat varmaan ajatukseni niistä ja saivat tarpeekseen. Nenäni lopetti kasvamisen ja minä kasvoin onneksi vielä muutamia senttejä – nyt se on ihan kohtuullinen. Bussissa minulta edelleen kysytään lastenlippua – voi tätä riemun määrää!

Vaikka kehomme ja kasvonpiirteemme eivät muuttuisi, me muutumme. Ajatuksemme itsestämme kohtaan muuttuvat, kehitymme sisältä ulospäin.  Elämme noiden isojen neniemme kanssa hetken ja jotenkin opimme hyväksymään niiden olemassaolon. Paljon voit työstää ulkosia asioita paitsi korostamalla hyviä ja muuttamalla huonoja, myös käymällä sisäisiä keskusteluja itsesi kanssa. Jos jokin asia itsessäsi tuntuu siltä, että muutos parantaisi elämääsi, miksi et toteuttaisi sitä? Jos suorat hampaat toisivat sinulle sen, että uskaltaisit hymyillä enemmän, tee se! Se ei ole turhamaisuutta, vaan osa parempaa ja onnellisempaa sinua! Ei niillä vinoilla vampyyrinhampailla ole muille mitään väliä, mutta jos se parantaa omaa elämänlaatuasi, on se tärkeää. Itse olen tullut sinuiksi omieni kanssa, sillä muuan tyyppi kerran sanoi niiden olevan iso osa omaa persoonallisuuttani –  enhän haluaisi muuttaa sitä?

Winter_minifitness 077

 Ei me haluta olla kaikki samasta muotista. Se olisi varsin tylsää. Tehkää ystävät asioita oman itsenne vuoksi, ei muiden. Jos haluatte panostaa ulkonäköönne, on se teidän oma asia! Mutta muistakaa säilyttää se oma persoonallisuutenne <3 Tusinatavaraa ei huomata! Love, E

Ps. Askartele ystävällesi joululahjaksi kortti, johon kirjoitat mitkä ovat sinun mielestäsi hänen parhaat puolensa – saa varmasti hymyn huulille, sekä ehkä myös muutaman liikuttuneen kyyneleen. Ystävillä on käsittämätön voima!

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

25 vastausta artikkeliin “Sisältä ulos”

  1. Nyt kun puhutaan ulkonäöstä niin haluaisitko kertoa onko sinulle tehty rintojensuurennusleikkaus? Jos on, niin mitkä olivat syysi ja paransiko leikkaus sinun minä-kuvaasi? Ja paransiko se elämälaatuasi jotenkin? Omasta mielestäni kaikki kauneusleikkaukset paitsi terveydellisistä syistä tehdyt ovat turhuutta. Luonnollisuus kunniaan ja arvostus erilaisia kehoja kohtaan myös nykypäivänä olisi kunnioitettavaa.

    • ..Ja voihan niitä erilaisia kehoja ja valintoja kunnioittaa vaikkei olisi itse niiden kanssa samaa mieltä….

  2. Oi kuinka ihanan hyväntuulinen ja positiivinen postaus. Tälläisiä asioita olen itsekin miettinyt paljon viimeaikoina. Hassua kuinka olen myös itse kokenut nenäni olevan iso ja hampadein olevan jotain muuta mitä ehkä toivoisin niiden olevan, mutta kun katson Sinua ajattelen, että kuinka hän voi sanoa noin hymystään tai nenästään…nehän ovat lähes täydelliset! Tässä huomaa kuinka sitä tulee oltua liian kriittinen itseään kohtaan aivan turhaan 🙂 täytyisi käydä juurikin näitä sisäisiä keskusteluja ja oppia arvostamaan itseään. <3

    Ihanaa joulun odotusta ja kiitos siitä että olet niin positiivinen ja kirjoittelet tänne aina niin kivoja ja positiivisia tekstejä! 🙂

    • Ihana kommentti Kata (: itsekriittisyys taitaa olla yksi pahimmista vihollisista. Onneksi ajatuksemme ovat hieman muuttuneet ajan myötä ja arvostamme itseämme tällaisina! Ihanaa joulua sinne ja jatketaan tätä meininkiä myös ensi vuonna. Kiitos tsempeistä <3 -E

  3. Olipa kyllä ihan positiivinen ja piristävä postaus! Näinhän se on, että jokainen meistä on luotu tietynlaiseksi ja sen asian kanssa on vaan elettävä. On kuitenkin myös hyvä juttu, että on olemassa mahdollisuudet erilaisiin korjausleikkauksiin jos jokin ”epäkohta” on kehossa sellainen, jonka kanssa ei vaan pysty/halua elää tai se vaikuttaa muuten jokapäiväisissä toimissa. On vaan huvittaa, kun yleensä tavoitteena on perus ”barbie”-look tai sitten pyritään kopioimaan jonkun (yleensä julkkiksen) ulkonäköä. Kaikki me ollaan epätäydellisiä ja yleensä juuri ne itselle ominaiset epäkohdat vaan korostuvat kun aletaan väkisin ujuttaa jonkin toisen raameihin.

    Ihanaa joulun odotusta ja riemukasta uutta vuotta sulle Eevi!! 🙂

    • Niin hauska kuulla Anni (: Puhut asiaa – ollaan jokainen sitä mitä itse haluamme! Oikein upeaa uutta vuotta ja rauhallista joulua. Ensi vuoden uusia tuulia innolla odottaen, E <3

  4. Tosi kiva postaus! Tuli hyvälle mielelle 🙂 Itekin oon joskus ylä-asteella vihannu korviani ja hampaitani, mutta vähitellen sitä rupes tosiaan tajuamaan, että ne on osa mua enkä näyttäis iteltäni ilman niitä 😀 Veikkaan että jokaisella naisella on nuorena aika monta ruumiinosaa mihin ei olla tyytyväisiä, mutta aika harva loppujen lopuksi tukeutuu mihinkään kauneuskirurgiaan. Ulkonäköpaineet mielestäni onkin pahimmillaan siinä teini-iässä ja onneksi suurin osa oppii elämään peilikuvansa kanssa iän myötä 🙂

    • No niimpä Eerika! Olisi vaikea kuvitella enää niitä suoria hampaita 😀 Teini-ikä ei ole tosiaan mitenkään kovin kadehdittavaa aikaa, käymme aika raskaitakin juttuja silloin läpi. Onneksi olen tässä missä olen nyt 😉 Ihanaa joulua! -E

    • Kiva kuulla Heidi! Mukavaa joulua ja jatketaan juttuja ensi vuonnakin 😉 -E

  5. Kiitos mahtavasta blogista ja tekstistä!
    Jalassasi on tatuointi? kertoisitko siitä joskus?

    • Heippa Noora! Kiitos kommentistasi ja palautteestasi. Voisin toki jonkin postauksen yhteydessä kertoa siitä, miksi olen sen aikoinaan ottanut ja mitä se itselleni merkitsee (: Kiitos toiveesta ja mukavaa joulua! -E

  6. Uskomatonta, että nenäsi on tuottanut sinulle ongelmia, koska minä olen aina pitänyt sitä kauniina! 😀 Niin vaan huomaa kuinka itseä katsoo aivan eri tavalla. Minun oli myös pakko katsoa kuva missä korvasi näkyvät, enkä pidä niitäkään erikoisina. 🙂 Mielestäni kasvosi ovat hyvin symmetriset ja nenäsi voisin ottaa heti!!! 🙂
    Olet ihanan positiivinen! 🙂

    • Voi mikä ihana Anna! <3 Kiitos ihanista sanoista ja rauhallista joulua sinne - jatketaan ensi vuonna! -E

  7. Hyvää asiaa! Pohdin näitä samoja asioita kans mun blogissa. Kirjoitin just esimerkiksi meikkaamattomuudesta ja meikeistä.
    Kiitos. 🙂

  8. Moikka ! aivan ihana blogi sulla ! diggailen tosi paljon. Mietin sitä että kun itekkin yritän muokata alavartaloani, peppua ja reisiä, niin kuinka usein sitä viikossa pitää niit kohtia treenata että tosissaan näkis tuloksia? ja minkälainen se treeni sit olisi? voisit vaikka kirjotta jonkinäkösen postauksen siitä kun sulla on siitä kokemuksia siitä prosessista!

    Jatka samaan malliin 🙂

  9. Ihana postaus Eevi!
    On todella tärkeää olla itsellensä ja omille vioilleen myös armollinen, sillä yhtä ainoata täydellisyyttä ei edes ole olemassa vaan jokainen luo itse oman täydellisen tilansa, johon olla tyytyväinen. Positiivisuutesi, energisyytesi ja tahdonvoimasi on upeata katsottavaa ja olen todella kiitollinen ammattitaitoisesta valmennuksesta. 😀
    Olet kaunis juuri tuollaisena kuin olet!
    Iloista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

  10. Näinkö mietit sisäistä kauneutta ja itsesi arvostamista/hyväksymistä kun otit silikonirinnat?
    To want on verbi ja siihen ei tule heittomerkkiä.

  11. Hassua, että vaikka oon saman mittainen kuin sinä, niin en silti koe itseäni mitenkään erityisen pieneksi. Poikkeuksena ne hetket, kun arvon itselleni sopivaa painoluokkaa kisoihin ilmoittautumisen yhteydessä ja mietin painonvetoja.

    Sopiiko kysyä, että mikä sun viimeaikojen normaalipaino on ollut?

    • Heippa! Olemme ja elämme kaikki varmasti erilaista elämää, jolloin myös koemme asiat eritavalla. En mieti itse kokoani vaikka saankin siitä usein kommenttia – eikä se minua haittaa 🙂 Painoa koitetaan tässä vielä kovaa tahtia kasata ennen pudotteluja, mutta nyt painoni on 54 kilon luokkaa. -E

  12. Hei, kiva blogi ja upeen näkönen mimmi! 🙂
    Mietin tässä, että millaiset mitat (esim. vyötärön ympärys) sulla on, mistä oon tullut ja mihin on tarkoitus päästä? Millainen oli ruumiinrakenteesi ennen treenamisen aloittamista? Oletko joutunut kovasti treenaamaan sitä, että saat vyötärön esiin vai oletko niitä onnellisia joilla se vain on?

    • Heippa Uma!

      Senteissä on tapahtunut muutoksia – aloitin homman syksyllä ja mitat ovat eläneet hyvin matkan varrella 🙂 Oikeastaan mitään senttejä tai muuta ei ole tavoitteena, vaan lähinnä ajatuksena kokonaisvaltaisesti lisää lihasta ja rasvoja alas. Ruumiinrakenteeni on sinällään aika ”poikamainen”, eli minulla ei hirveästi lantiota juuri löydy. Ja jos ylimääräistä johonkin kertyy on se vyötärö ja vatsa. Hommia saa siis tehdä 😉 -E

  13. Kiitos viestistäsi! Itsellä on sitten samantyyppinen kroppa ja tuskailen tuon vyötärön puuttumisen kanssa. Sentitkin lähtee enää muista paikoista.. Olis kiva lukea joku poustaus aiheesta, mitkä on parhaat treenivinkit vyötärön kaventamiseksi, mitä pitää välttää ja miten treenata muita alueita yms! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta