Kultahippu

Minifitness_BikBok_capetown_holiday_outfit

En ajatellut lomani muuttavan mitään. Ajattelin se olevan yksi loma muiden joukossa. Rentoutumista ja omaa aikaa ilman aikatauluja. Koin kuitenkin tällä lomalla jotakin, jota en olisi osannut odottaa. Muutoksia omassa ajatusmaailmassani, vai voisiko jopa sanoa sen hyppineen voltteja sisälläni. Löysin tältä pallolta paikan, joka jäi syvälle minuun.

Matkustin ensimmäistä kertaa ystävien kanssa ja asuimme kaikki siinä samassa ihanassa Muumitalossa. Onneksi olemme näin ”vanhoja”, sillä teiniriidat ja muut kohtaukset jäivät näkemättä. Olimme kuin yksi suuri perhe. Kävin matkan aikana keskusteluita itseni, sekä muiden kanssa – keskusteluita, jotka pakottivat minut muuttamaan ajattelutapaani tiettyjen asioiden suhteen. En ole niin avoin, kuin ehkä saatoin luulla. Toki olen aina tiennyt, että ystäväpiirini on harkittu. Mutta se on eri asia, kuin avoimuus.

IMG_7410_minifitness_safari9

Minifitness_poolday_South-Africa_holiday

Lähennyin viikkojen aikana näiden muumien kanssa paljon ja arvostan heitä suuresti. Ihmisiä, joiden kanssa elo on näin helppoa, ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Rakastan myös sitä, kun ihmistet puhuvat suoraan – hyvässä ja pahassa. Eniten arvostan keskusteluita, joista voit ottaa opiksesi. Negatiivinen palaute kehittää sinua eniten, mikäli annat sille mahdollisuuden. Ymmärrä virheesi, ota opiksesi. Voit joko saada ärripurrit, tai pohtia ja analysoida sitä.

Ikävöin meidän kuuden tiimiä ja hölmöjä lauluja, joita Julia pakotti aina laulamaan ahtaan auton takapenkillä. Räppiriimit, jotka eivät luonnistuneet oikeasti meiltä keltään, mutta silti jankutimme niitä korvien tulehtumiseen asti. On kuitenkin ihanaa, että osa näistä hölmöistä palasi takaisin Suomeen kanssani.

Minifitness_Capetown_holiday_Friends

Minifitness_food_Capetown_healthykitchen

Minifitness_food_Capetown

Voisin kutsua tätä elämäni matkaksi. Ehkä sitä pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle? Opin ja koin kyseisessä paikassa niin paljon, että en osannut aavistaa sitä millään asteella etukäteen. Haaveenani on vielä joskus tehdä sitä mitä rakastan, siellä mitä rakastan. Arvaatte varmaan mistä puhun ystävät?

Yllätyin siitä, kuinka energinen olo loman jälkeen oli. Yleensä käyn pienen masennuksen läpi palattuani Suomeen. Tiedättekö sen kun kaikki vähän ahdistaa ja tekee mieli katsoa elokuvia sisällä ja tuijotella lomakuvia vuolaasti vollottaen. Nyt sitä ei tullut. Hurahdin täysin kyllä muutamaksi päiväksi luontodokkareihin! Ne veivät minut takaisin Etelä-Afrikkaan ja fiilistelin niitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Capetown oli paikka, joka vei sydämestäni pikkuruisen osan itselleen. Luulen että joudun matkustamaan sinne takaisin hakemaan sitä…

Minifitness_BikBok-Holidayoutfit

Minifitness_outfit_BikBok_holiday_Capetown

Vaikka huusholli oli täynnä erilaisia persoonia erilaisine intresseineen, saimme tasapainoteltua hyvin kaikkien omien puuhien kesken. Onnekseni Dan raahautui mukanani salille, sillä pelkäsi päästää minua yksin. Miehet olivat kovin suoria, mutta ystävällisiä. Kaukana limaisuudesta. En ollut käynyt salilla pariin päivään ja samantien tuli kysymystä missäs ihmeessä olen luuhaillut. Niin hauskaa! Lenkillä Danin ottaessa kuvaa lenkillä ollut nainen huikkasi minulle ohimennen ”nice body”. Voitaisiinko saada tätä meininkiä vähän tännekin? Muulloinkin kun kesällä, kun jengi on käynyt parilla muumilimulla.

Lomalla minusta on ihanaa pitää tietynlaista normaalia rytmiä päällä. Varsinkin silloin, kun loma on hieman pidempi. En vetänyt ranttaliksi ruokailuiden suhteen ja suoritin treenejä normaalisti. Energiatasoni laski kuin lehmänhäntä, mikäli en syönyt tarpeeksi usein – silloin kellään ei ollut kivaa. Olen kyllä hieman hankala näiden omien rytmieni kanssa (anteeksi ystävät). Huomasin myös yhä vahvemmin sen, kuinka ruoka ja treeni tekevät minut onnelliseksi.

Minifitness_BikBok-Outfit_holiday_Capetown

Minifitness_food_healthylife_Capetown

Fiilistelin aivan hulluna aikaisemmin mainitsemaani terveyskahvilaa, josta sai upeita aamiaisia! Join siellä todella aisteja avaavan inkivääriruoho shotin, joka todella starttasi aamun ihanasti. Puuroon ja smoothieen sai aina lisätä haluamaansa Wheytä. Protein Flapjack oli ehdoton lempparini. Paras maistamani protskupannari ikinä! Otin tietysti kuvat näistä menuista, sillä niistä näki mitä mihinkin ruokaan oli laitettu – aion siis todellakin tehdä jäljitelmiä näistä lemppareistani. Raahasin yhtenä aamuna kaikki muutkin sinne ja olin hyvin onnellinen tästä retkestä – en ollut kuulemma ikinä hehkuttanut mitään mestaa näin paljon.

Minifitness_food_NU

Food_minifitness_healthylifestyle_breakfast

 Vaikka kaikista ravintoloista saikin taivaallisen hyvää ruokaa, teimme myös välillä ruokaa Muumitalolla. Kokkasimme yhdessä ja ruokailimme välillä pitkäänkin yhdessä illasta nauttien. Niitä hetkiä kaipaan erityisen paljon. Lämpimiä iltoja terassilla, ilman yhtikäs mitään tekemistä.

Minusta tuntuu usein, että varsinkin tällä massankeruu kaudella on hankala istua yhtään mihinkään vaatteeseen. Näin talvella sitä ei ehkä huomaa kovin usein, paitsi silloin kun joutuu tunkeutumaan johonkin mustaan makkarankuoreen. Joka paikkaa puristaa ja tuntuu että kohta jostakin repeää liitokset. Haalinkin lomalle rentoja, löysähköjä vaatteita, joissa tuntisin oloni mukavaksi. Kropan malli tuppaa muuttumaan hyvinkin paljon kesän ja talven välillä – hyvä niin.

IMG_6874_minifitness_capetown_bikbok

Minifitness_food_dinnetathome_Capetown

Asu Bik Bok

Aurinkolasit Bik Bok

Koru Gina Tricot

Hattu Rip Curl

Asukuvat Julia T

 

Ps. Lupaan tämän olevan vika lomahehkutus! Yritän päästä tästä yli…

-E <3

Pirullinen talvi

Mietin paljon omassa treenaamisessani sitä millainen asenteeni on. Asenteeni on suoraan verrannollinen siihen, millaisen energialatauksen kuhunkin treeniin kanavoin. Harrastan paljon mielikuvaharjoittelua ennen treenin aloittamista, sekä pyrin haastamaan itseni kyseisen päivän mukaan. Toisinaan kropalla on antaa hirveästi treenissä, joskus taas samat painot eivät tunnu nousevan millään irvistyksellä tai huudolla. Joskus kuitenkin arvioin itseni väärin. Asenne jyrää sen, mitä todellisuudessa tulisi kuunnella. Mikä fiilis siellä kropassa kolkuttelee? Yleensä tuntemukset ovat oman järjestelmämme varoitussignaaleja aivoillemme ja ne tulisikin ottaa huomioon.

Minifitness_training_capetown

Olin juuri saapunut Etelä-Afrikan lämmöstä tänne Helsinkiin. Olin kuitenkin fiiliksissä lumesta ja valosta, joka oli saapunut tänne vihdoin. Tänään olisi lenkkipäivä ja pohdiskelin hetken tuota -20 asteen lämpötilaa – onko siellä liian kylmä vai ei? Tuhahdin omille ajatuksilleni ja ajattelin, että tässä vaaditaan vain sisua ja päättäväisyyttä.

Puin ylleni aika pirun monta kangaspalaa ja totesin, että tämän on pakko riittää. 3 kerrosta kamaa päällä ja pitäisi vielä juosta jotenkin mukavasti ja kevyesti (ainakin sen näköisesti). Olin kaivannut ainoastaan noita Haglöfsin nastalenkkareitani, jotka olivat kyllä jälleen pelastukseni. Olen niin monena vuotena liukastellut ja kaatuillut lenkkipoluilla, että tätä varustetta osaan arvostaa suuresti. Luin jostakin naistenlehdestä juuri, että tavallisilla lenkkareilla pärjää – onkohan tämän artikkelin kirjoittaja kokeillut ikinä edes talvijuoksua? Voit ilmoittautua ja ottaa haasteen vastaan. Lähden kanssasi lenkille. Ilmaiseksi.

Winter_minifitness 125

Winter_minifitness 163Yhteistyössä Haglöfs

Vaikka lenkin olisi tullut olla peruskestävyys painotteinen ja sykkeiden 120-140 välillä, tuntui se jotenkin todella raskaalta. Oli vaikeaa pitää sykkeitä tarpeeksi alhaalla, sillä hengittäminen oli raskasta kylmyyden vuoksi. Pidän kylmällä lenkkeillessä aina maskia naamalla, sillä muuten kurkkukipu on taattu. Tästä syystä myös hapenkuljetus hieman hankaloituu.

Onhan se tosiaan hieman erilaista hypätä shortseista kelmupukeutumiseen ja +38 asteesta -20 asteeseen. Puolen tunnin jälkeen keuhkoputkeani alkoi kuumotella hassusti ja rintaa ahdisti. Onpa outoa ja ajattelin sen johtuvan kylmyydestä. Kävelin hetken ja jatkoin taas matkaa hetken päästä. Vastaan tuli muutamia lenkkeilijöitä, jotka loivat minuun jopa hieman sääliviä katseita. ”Toi on hullu mut niin oon määki” ” jos toi juoksee niin kyl määki”. Jokainen mietti varmasti omassa päässään sitä jyskyttävää kylmyyttä, joka tuntui painautuvan ihan jokaiseen sisuskaluusi. Sain 50 minuutin lenkkini lopulta päätökseen oudoista fiiliksistä huolimatta. 

IMG_3356_minifitness_winter

Suihkun jälkeen sain outoja vilunväreitä. Puin lämpimästi päälle ja keitin teetä. Aloin valmistamaan samantien iltapalaa ja ihmettelin miksi kylmyys kropassani vain yltyi. Ei minulla lenkillä ollut mitenkään kovin kylmä? Lopulta kädetkin tärisivät ja joudun pukemaan lisää vaatteita. Lopputuloksena istuin toppavaatteet ja pipo päässä keskellä olohuonetta teekuppi kädessäni. Tältä niistä vauvoista tuntuu, kun ne venaavat omaa vuoroaan turvaistuimessa. Tärisin edelleen ja kroppaa kolotti. Jokainen lihas tuntui siltä, kuin olisin saanut pahastikin turpiini. Mitä hemmettiä meninkään tekemään? Voisinko saada hieman pehmeämmän pään kiitos.

Mikä avuksi? Google. Kahden tunnin tärinän jälkeen menin istumaan saunaan. Istuin siellä kauan. Lopulta sain hien pintaan ja marssin ulos hieman pökertyneenä. Olo oli todella nuutunut ja raskas. Palelu oli onneksi loppunut ja vietin loppuillan sohvalla kääriytyneenä pallona. Mielessäni mietin ”ei enää ikinä” (niin varmaan). Olin kokenut todellisen kylmyyskuolman, jollaista en ole kokenut ennen. 

Winter_minifitness 021

Tässä siis ihan vain varoituksen sanana meille kaikille hulluille ja kovapäisille, kuunnelkaa kroppaanne. Kannattaa myös ottaa tuo  välillä todella jäytävä kylmyys tosissaan, eikä mennä hillumaan pinkeissä trikoissa sinne (vaikka niitä olisikin monet päällekkäin). Pitäkää itsenne lämpiminä ja terveinä <3

 Lämpöä kaivaten, E