Pirullinen talvi

Mietin paljon omassa treenaamisessani sitä millainen asenteeni on. Asenteeni on suoraan verrannollinen siihen, millaisen energialatauksen kuhunkin treeniin kanavoin. Harrastan paljon mielikuvaharjoittelua ennen treenin aloittamista, sekä pyrin haastamaan itseni kyseisen päivän mukaan. Toisinaan kropalla on antaa hirveästi treenissä, joskus taas samat painot eivät tunnu nousevan millään irvistyksellä tai huudolla. Joskus kuitenkin arvioin itseni väärin. Asenne jyrää sen, mitä todellisuudessa tulisi kuunnella. Mikä fiilis siellä kropassa kolkuttelee? Yleensä tuntemukset ovat oman järjestelmämme varoitussignaaleja aivoillemme ja ne tulisikin ottaa huomioon.

Minifitness_training_capetown

Olin juuri saapunut Etelä-Afrikan lämmöstä tänne Helsinkiin. Olin kuitenkin fiiliksissä lumesta ja valosta, joka oli saapunut tänne vihdoin. Tänään olisi lenkkipäivä ja pohdiskelin hetken tuota -20 asteen lämpötilaa – onko siellä liian kylmä vai ei? Tuhahdin omille ajatuksilleni ja ajattelin, että tässä vaaditaan vain sisua ja päättäväisyyttä.

Puin ylleni aika pirun monta kangaspalaa ja totesin, että tämän on pakko riittää. 3 kerrosta kamaa päällä ja pitäisi vielä juosta jotenkin mukavasti ja kevyesti (ainakin sen näköisesti). Olin kaivannut ainoastaan noita Haglöfsin nastalenkkareitani, jotka olivat kyllä jälleen pelastukseni. Olen niin monena vuotena liukastellut ja kaatuillut lenkkipoluilla, että tätä varustetta osaan arvostaa suuresti. Luin jostakin naistenlehdestä juuri, että tavallisilla lenkkareilla pärjää – onkohan tämän artikkelin kirjoittaja kokeillut ikinä edes talvijuoksua? Voit ilmoittautua ja ottaa haasteen vastaan. Lähden kanssasi lenkille. Ilmaiseksi.

Winter_minifitness 125

Winter_minifitness 163Yhteistyössä Haglöfs

Vaikka lenkin olisi tullut olla peruskestävyys painotteinen ja sykkeiden 120-140 välillä, tuntui se jotenkin todella raskaalta. Oli vaikeaa pitää sykkeitä tarpeeksi alhaalla, sillä hengittäminen oli raskasta kylmyyden vuoksi. Pidän kylmällä lenkkeillessä aina maskia naamalla, sillä muuten kurkkukipu on taattu. Tästä syystä myös hapenkuljetus hieman hankaloituu.

Onhan se tosiaan hieman erilaista hypätä shortseista kelmupukeutumiseen ja +38 asteesta -20 asteeseen. Puolen tunnin jälkeen keuhkoputkeani alkoi kuumotella hassusti ja rintaa ahdisti. Onpa outoa ja ajattelin sen johtuvan kylmyydestä. Kävelin hetken ja jatkoin taas matkaa hetken päästä. Vastaan tuli muutamia lenkkeilijöitä, jotka loivat minuun jopa hieman sääliviä katseita. ”Toi on hullu mut niin oon määki” ” jos toi juoksee niin kyl määki”. Jokainen mietti varmasti omassa päässään sitä jyskyttävää kylmyyttä, joka tuntui painautuvan ihan jokaiseen sisuskaluusi. Sain 50 minuutin lenkkini lopulta päätökseen oudoista fiiliksistä huolimatta. 

IMG_3356_minifitness_winter

Suihkun jälkeen sain outoja vilunväreitä. Puin lämpimästi päälle ja keitin teetä. Aloin valmistamaan samantien iltapalaa ja ihmettelin miksi kylmyys kropassani vain yltyi. Ei minulla lenkillä ollut mitenkään kovin kylmä? Lopulta kädetkin tärisivät ja joudun pukemaan lisää vaatteita. Lopputuloksena istuin toppavaatteet ja pipo päässä keskellä olohuonetta teekuppi kädessäni. Tältä niistä vauvoista tuntuu, kun ne venaavat omaa vuoroaan turvaistuimessa. Tärisin edelleen ja kroppaa kolotti. Jokainen lihas tuntui siltä, kuin olisin saanut pahastikin turpiini. Mitä hemmettiä meninkään tekemään? Voisinko saada hieman pehmeämmän pään kiitos.

Mikä avuksi? Google. Kahden tunnin tärinän jälkeen menin istumaan saunaan. Istuin siellä kauan. Lopulta sain hien pintaan ja marssin ulos hieman pökertyneenä. Olo oli todella nuutunut ja raskas. Palelu oli onneksi loppunut ja vietin loppuillan sohvalla kääriytyneenä pallona. Mielessäni mietin ”ei enää ikinä” (niin varmaan). Olin kokenut todellisen kylmyyskuolman, jollaista en ole kokenut ennen. 

Winter_minifitness 021

Tässä siis ihan vain varoituksen sanana meille kaikille hulluille ja kovapäisille, kuunnelkaa kroppaanne. Kannattaa myös ottaa tuo  välillä todella jäytävä kylmyys tosissaan, eikä mennä hillumaan pinkeissä trikoissa sinne (vaikka niitä olisikin monet päällekkäin). Pitäkää itsenne lämpiminä ja terveinä <3

 Lämpöä kaivaten, E

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

8 vastausta artikkeliin “Pirullinen talvi”

  1. HUI KAMALA! Koiran takia oon joutunut sukeltamaan pakkaseen pidemmiksi ajoiksi, mutta en juoksemaan vaan ihan kävelylle. Ja siksi oonkin voinut pukea toppahousujen alle kolme kerrastoa housuja 😀

    • No aijaa! Olin ihan järkyttynyt 😀 Toppiksilla pärjää ihanasti -E

  2. Jännää kuinka erilailla ihmiset reagoi pakkasiin! Oon ite pohjosesta kotosin ja nautin pakkasessa juoksemisesta ja keuhkotkaan ei ikinä vihoteele kylmälle säälle. Mun ainoo ongelma on että vaikka kuinka laitan kerroksia ja eristäviä ja lämmittäviä ja mitä nyt vielä keksin kerroksia päälle niin mun pepa ja reidet jäätyy aina! Joskus tuntuu että loppuvaiheessa jalat ei enää liiku! Mut allekirjotan kyl itekki noi vilunväristykset joita saattaa sit tulla, mut se on mun mielestä ihana tunne? 😀 oon kreisi.
    Toivotaan nyt sit sun puolesta, että päästäis näistä kylmistä keleistä eroon mahdollisimman pian! 🙂

    • VCitsit Mimi, minäkin haluan sun keuhkot 😀 Mulla käy muuten toi aivan sama, muualta lämmin mutta peppu ja reidet aivan jäässä. Vilunväristykset ehkä sellasella normaalilla tasolla ok, mut tää meni yli hilseen 😀 haha. Mä joudun varmaan näillä kovilla pakkasilla luovuttamaan ja tallustella sisälle matolle juoksemaan – enpähän tule turhaan ainakaan kipeäksi 🙂 -E

  3. Fudiksen puolesta joudun treenaamaan vaikka olisi alle -10 astetta pakkasta, muuten en ulos mene. Kävin juoksemassa joulukuussa kun oli -8 astetta ja sen lenkin seurauksena sain poskiontelontulehduksen vaikka näytinkin ihan michelin-ukolta lenkkeillessäni 😀 Minä en enää ala kilpailemaan talven kanssa, tiedän että häviän… Siispä joudun odottamaan lauhempia säitä että pääsen nastalenkkareilla juoksemaan. Ja aina tuntuu, että on tarpeeksi päällä , mutta jotenkin olen lenkkien jälkeen ihan kylmissäni :s

    • haha michelin ukko Roosa 😀 Mennään siis samaan kastiin yhdessä, se vähän helpottaa. Odotellaa niitä meidän säitä vielä hetki 😉 Kesällä on taas niin ihanaa. Onneksi se on edessäpäin! -E

  4. Nyt on pakko kyllä kommentoida, vaikka en sitä koskaan aiemmin mihinkään blogiin ole tehnyt. Löysin tämän googlettamalla omaa ongelmaani. Käyn koiran kanssa pitkiä lenkkejä reippaasti kävellen. Olen pohjoisesta kotoisin ja koskaan pakkanen ei ole minun menojani estänyt. Nyt kuitenkin muutaman vuoden ajan lenkin jälkeen olen niin jäässä, etten pysty tekemään mitään vähintään 3 tuntiin. Sauna auttaa, mutta sielläkin saa istua lähemmäs tunnin ja heittää jatkuvasti löylyä. Tunne on ihan hirveä. Lenkillä tunnen kuinka reidet ovat jäässä, enkä tunne niitä enää kun kädellä koskettaa. Yläkroppa on kyllä lämmin, mutta en hikoile. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta joka todettiin 9 vuotta sitten ja arvot heitelleet melkein aina. En vielä ole kuitenkaan löytänyt syytä tälle järkyttävälle lenkin jälkeiselle palelulle! 😐

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta