Jefun vallassa Part II

IMG_8244_minifitness_HelsinkiRoosters_Jefu_jenkkifutis

Joka paikkaan sattui. Kuitenkin masokistisesti nautin siitä älyttömästi. Tunsin sisälläni voiton riemun lemahduksen löytäessäni mitä muhkeampia ja toinen toistaan kipeämpiä mustelmia. Olin antanut kaikkeni tästä pienestä lihatikustani. Hieman viiveellä sain myös lihakseni kipeiksi – ja siitähän vasta riemu repesi!

Välillä pallo tuntuu siltä, että se kuuluu minulle. Se on kuin liimattu käteeni. Välillä tuntuu ettei se halua luokseni. Viimeisissä treeneissä haettiin jo hieman oikeaa peliä. Oli pakko vetää täysillä. Jokainen spotti ei ollut ehkä meikäläisen koti, sillä tuntui aika pieneltä puollustaa hyökkääjää vastaan – joka oli uhkaavan iso. Siinä vaiheessa oli pakko heittää hieman mielikuvitusta peliin, jotta sai lisää vettä kiukaalle. Kuumuus nousi nousemistaan.

Mutta kun sain sen kultasiepin käteeni, minua ei pidätellyt mikään. Juoksin muutamalla harhautuksella läpi ja maaliin. Kiitos jalat hyvästä yhteistyöstä. Toisinaan olin todella pihalla, enkä tienyt laisinkaan mitä tehdä. Sallittakoot se vielä toistaiseksi.

minifitness_jefu_Roosters_naiset

 Lajissa hankalinta on sen teknisyys, sitä ei voi vain mennä pelaamaan. Täytyy miettiä päällä ja lihaksilla samanaikaisesti. Ehkä siksi se onkin niin mahtavaa! Parhaimmat fiilarit tulee silloin, kun onnistuu jossakin tosi hyvin. Osaa pelata päällä ja kropalla. BOOM.

Välillä en tiennyt mitä ympärilläni edes tapahtui, sen verran villiä meno oli välillä. Olen niin ylepä meidän koko jengistä! Kellään meistä ei ollut vielä muutama viikko sitten minkäänlaista hajua koko lajista. Sitten löydämme itsemme painimasta ja taistelemassa kuin mitkäkin snägärifaitterit. Okei ehkä hieman paremmalla tyylillä teknisesti. Agressiivisuuskin kohdistui itse peliin, eikä kenenkään vasempaan poskeen – ainakaan suoranaisesti.

Hätkähdin pinon alimpana ja tunsin viiltävän kivun reidessäni. Se kuitenkin unohtui samantien enkä muistanut tapahtumaa vasta kun adrenaliini oli poistunut suonistani. Sormikin vinksahti johonkin luonnottomaan asentoon, eikä se suostu vielä viikonkaan jälkeen yhteistyöhön täysin. En silti kutsuisi lajia vaaralliseksi – se vain haastaa sinua  😉

Minifitness_Jefu_helsinkiroosters

En ajatellut missään vaiheessa sitä seikkaa, että tässä lajissa sattuu. Ajattelin vain peliä ja paikkaani pelissä kullakin hetkellä. Se oli niin mahtavaa! Vaikka oli ripsiväriä ja lakattuja kynsiä, meno oli kaukana hienostelusta ja tukan silittelystä.

On upeaa, että naisillekin löytyy seuroja ja lajeja, joihin voi päästä mukaan ilman huippuvaatimuksia ja vankkaa lajitaustaa. Jengi otettiin vastaan avosylin ja ilman ennakkoluuloja. Jokaiselle annettiin mahdollisuus ja jokainen myös käytti sen. Go Roosters! Go girls! 

Alkeiskurssi on ohitse ja pitäisi tehdä päätös siitä, haluanko nuolla nurmikenttiä myös jatkossa. Jotenkin se laji koukutti ja olen nähnyt unia siitä jatkuvasti. Voisinko taikoa lisää tunteja vuorokauteen? Pliis.

Minifitness_jefu_helsinkiroosters2

Kuvat Julia T

Erityiskiitos vielä kaikille valmentajille. Huomasin saavani lisäpotkua parhaiten silloin, kun vastassani on auktoriteetti. Mies. Ärsyttävä ja vaativa. Auktoriteetti, jolta saan lantaa niskaani – toki myös kiitosta kun homma on mennyt purkkiin. Mutta tämän lannan lappaamisen jälkeen paitani sisään yritän vieläkin enemmän. Sitten vihdoin kun se asento ja koko homma menee vihdoin oikein, on fiilis korvaamaton! Faktahan on se, että tarvitsemme myös rohkaisuja ja kehuja pärjätäksemme. Mutta lannan lappaus kehittää ja vahvistaa osaamistasi ja asennettasi. Sen ei pitäisi mitenkään masentaa ystävät, vaan opettaa meitä paremmiksi elämässä – ja pelissä. 

Hullaantukaa ja kokeilkaa jotakin teille täysin vierasta. Sieltä nousee ne parhaat riemut!

Pallosta päähän, E <3

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

4 vastausta artikkeliin “Jefun vallassa Part II”

  1. Heippa !

    Juttu parisuhteen ja treenamisen tasapainoilusta oli mahtavuutta. Oon tätä asiaa mietiskellykkin viime aikoina, kiva saada siihen vähän eri näkökulmia ja kommenteista muidenkin kokemuksia 🙂

    Olis mulla pari kysymystäkin.. Oon ollu lievästi ylipainoinen ja nyt on pudotettu (hitaalla tahdilla) semmonen 7kg, josta viimiset 3kg nopeemmin.. Tietty pudotus on tapahtunut terveellisellä ruokavaliolla ja urheilulla.. ja miinuskaloreilla. Mulla olis viel ehkä pari kiloa pudotettavaa (61kg/164cm) Kysymys siis: Tavoitteenani on vähän lihaksikas kroppa, josta näkyy että työtä on tehty. Joten meenkö vielä muutamaa kiloo asti miinuskaloreilla ja alan SITTEN VASTA treenaamaa ”näkyvää lihasta”? vai voisinko jo nyt/onko mun järkevää alkaa nyt nostamaan kaloreita ja ”muuttaa loput läskit lihakseksi”? Haluan siis nimenomaa kiinteän ja vähän lihaksikkaan kropan, en ala mihinkää ”massakauteen” – ainakaan vielä 🙂

    • Heippa Krista! 🙂 Jos paino tippuu nykyseillä, eikä ruokaa ole liian vähän, kannattaa varmasti vielä pudotella hetki. Lihakset kasvavat myös dietillä, mikäli ruokavalio ja treeni tukevat toisiaan -Tsemppiä!! -E

  2. paljonko suosittelisit syömään kaloreita päivässä tämmöiselle 166,5 pituiselle ja 55 kiloiselle typykälle. urheilen viikossa enimmäkseen salilla noin 5-6 kertaa joskus tulee tehtyä aerobistakin. Haluaisin vähän ylimääräistä höttyä pois, mutta pääsääntöisesti lihaksien kasvavan 🙂

    • Moikka Mila! En tuijottelisi tuolla paino-pituus suhteella kaloreita, vaan söisin järkevästi ja monipuolisesti. En tiedä myöskään tavoitteistasi tai treenistäsi sen enempää, joten en lähde veikkailemaan mitään lukemia 🙂 Huomioni kiinnittyi myös treenimääriisi, kannattaa katsoa myös ne lepopäivät ettei ahmi liikaa. Tsempit -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta