Itsensä oivaltaminen

kauppakeskuskaari-9072Viimeisellä lomallamme Portugalissa, vietimme kyllä mahtavaa aikaa, mutta minua vaivasi kuitenkin yksi asia suuresti. Oma oloni. Jokin tuntui painavan mieltäni ja huomasin oman negatiivisuuden ja huonotuulisuuteni jo ensimmäisien päivien aikana. Olin jopa hieman peloissani tästä, sillä se ei ollut lainkaan minun tapaistani. Mistä nyt tuulee?

Aika nopeasti pääsin jyvälle tästä. Lähdin Danin kanssa aamulenkille tuulettamaan päätä ja hieman hikoilemaan. Lenkillä minut valtasi taas se ihan tavallinen, Eevimäinen olo. Hymyilytti ja oli kivaa! Siinä hetkessä tajusin, kuinka liikkuminen on osa minun elämääni, eikä sitä voi viedä minulta pois. Näköjään edes lomalla.

kauppakeskuskaari-9066

 Olemme usein matkustaneet Danin kanssa kahden ja olemme aina poikkeuksetta treenanneet lomalla. Päivä alkaa aina parhaiten mikäli sen aloittaa treenillä. Kuulostaako ihan hölmöltä? No tällä matkalla huomasin ensimmäistä kertaa hyvin vahvasti sen, millainen minun elämäntapani on ja mikä tekee minut onnelliseksi. Liikkuminen tuo minulle ehdotonta iloa, onnistumisia ja nautintoa! Sitä ei tule suorittaa, vaan sitä kuuluu fiilistellä.

Huomasin lomalla myös sen, kuinka omat ruokailutottumukseni ovat oikeasti hyvä asia, vaikka välillä niitä hieman pohdinkin. Lomalla söimme aina yhdessä koko 10 hengen voimin ja ruokailu sijoittui aamuiseen brunssiin, sekä illalliseen. Voitte siis kuvitella kuinka tämäkin vaikutti olooni, sillä olen tottunut syömään 5 kertaa päivässä. Näiden välissä sitten napsittiin vähän kaikkea, mitä käteen sattui tarttumaan. Tiedätte varmaan, miltä minusta tuntui päivän päätteeksi.

Tämä on varmasti ihan ok ihmisille, joiden keholle ja elämäntapoihin se sopii. Minusta jokainen meistä saa lomailla juuri niinkuin itse siitä nauttii parhaiten. Lomasta tulisi tehdä itsensä näköistä! 

kauppakeskuskaari-9075

Kuvat Kira/Blond Rivets

Tämä illallismöykky vatsassani ei siis mitenkään helpottanut oloani. Tästä voi syyttää ainoastaan itseään ja ottaa oppina seuraavaa matkaa varten. Minä teen lopulta ne päätökset oman kehoni suhteen, vaikka toki ryhmässä et voi ajatella pelkästään itseäsi. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olen aidosti parempaa seuraa, mikäli saan elää omien elämänohjeideni mukaan. On myös jotenkin vapauttavaakin tajuta ja herätä tähän, kun on oivaltanut jotakin isompaa osaa itsestään. Tästä on tullut vahvasti osa minua. Monet asiat elämässäni saavat minut voimaan hyvin, mutta  onneni koostuu tiiviisti myös näistä tekijöistä; terveellinen ruokaileminen ja urheilu.

Ihanaa lauantaita ystävät! <3

 Be yourself, E

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

12 vastausta artikkeliin “Itsensä oivaltaminen”

  1. Olet niin oikeessa!!:D itsellä pakkolepoa määrättiin n. Kuukausi,joka alkaa turhauttamaan suuresti:/ iltaisin pääsee itku,kun ei ole sitä liikunnan tekemää fiilistä kropassa. Ja joka ilta saa jännittää tuleeko se uni.
    Niin,ja ehdottomasti;oma loma,omanlainen rentoutuminen!:)

    • Voi hitsit Arja, ymmärrän hyvin fiiliksesi tuon suhteen :/ Muista kuitenkin hyödyntää sitäkin aikaa johonkin muuhun, kuten hyvään kirjallisuuteen ja kehonhuoltoon. Jos jooga ei ole kielttyä, harrasta sitä tasosi ja kuntosi mukaan (mikäli se yhtään kihtoo sinua) Hengittele ja tutkaile mieltäsi jos tuntuu että kaipaat rauhoittumista. Tsemppiä <3 -E

  2. I feel you! Itse olen aloittanut kesällä painonpudotusprojektin yhdistettynä tavoitteellisempaan kuntosaliharjoitteluun ja lenkkeilyyn.Olen opetellut syömään hitaammin,pienentänyt annoksia,pudottanut iltahiilareita ja suureksi ilokseni olen ruvennut kokkailemaan kotona enemmän ruokaa ja vieläpä kasviksia reilummin käyttäen.Joissakin sosiaalisissa tilanteissa olen huomannut pieniä hankaluuksia,kun valittavana ei olekaan terveellisiä vaihtoehtoja tai ruokailu on itselleni omituiseen aikaan illasta tms.Näissä tilanteissa ei auta kuin mennä ryhmän mukana ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet seuraavina päivinä.Välillä mietin,onko tämä ihan turhaa friikkailua,mutta tiedän hyvin,mitkä ovat olleet ne ratkaisevat asiat painonnousun suhteen ja niihin vaikuttamisella on ollut hyviä tuloksia.Mitä enemmän osaamista kertyy,niin sitä paremmin osaan varautua yllättäviin ruokailutilanteisiin – ja viettää arvokasta aikaa ystävien ja sukulaisten seurassa.Kiitos muuten kivasta blogista,se on yksi niistä blogeista,joita olen ” hankkeeni” aikana seurannut säännöllisesti ja saanut sen kautta hyviä vinkkejä! Ihanaa syksyä!

  3. SIIS NIIN TOTTA! Ja nyt täytyy sanoa rehellisesti (ja vähän koputtaa itseä päähän että Haloo) että nyt vasta, luettuani tämän postauksen tajuan että mistä tämänhetkinen _hyvin_ huono oloni kumpuaa. Koko kesän alkukeväästä asti olen käynyt mieletöntä muutosta parempaan ja ennen kaikkea ”omempaan” suuntaan niin treenailujen kuin syömistenkin puolesta ja kaikki on toiminut NIIN hyvin! Nyt kuitenkin n. kkden ajan olen pikku hiljaa päästänyt irti siitä ns. kurinalaisuudesta ja vain siksi että tiesin kahden ja puolen vkon loman koittavan. Kuinka hullua! Oltiin siis reissussa ulkomailla ja kuvittelin jotenkin kaipaavani hölläystä kontrolloidusta syömisestä ja treenaamisesta ja annoin mennä.. Nyt loman jälkeen on ollut todella vaikea tarttua yhtään mihinkään ja niin treenaaminen, kuin oma terveellinen syöpöttelykin on tuntunut todella vaikealta aloittaa taas – olo on ollut tukkoinen ja täysin JUMISSSA. Mutta nyt havahduin tähän hetkeen, että niin se vaan menee – juurikin se hyvällä tavalla säädelty ja kontrolloitu treenaus ja ruokailu vaan on se minun juttu! Kiitos E!! 🙂

  4. Ihana postaus! Oon niin samaa mieltä sun kanssasi. Se, että liikunta on elämäntapa on elämäntapana juuri sen takia, koska rakastamme sitä. En tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitin 😀
    Mulla on itselläni takana rankat 7 kk, sillä olen joutunut olemaan liikkumatta lonkan rasitusmurtuman vuoksi. Paljon liikkuvalle ihmiselle se tosi rankkaa, sillä jos viikosta lähes joka päivä on tottunut tekemään jotain ja yhtäkkiä ei voikkaan tehdä mitään, muutos on tosi suuri. Mutta hei kivaa syksyä sulle ja älä sä satuta itseäsi liikunnassa 😀
    Ja hei jos haluat käydä kurkkaamassa mun hyvinvointiblogiin niin tule ihmeessä, se ois tosi kiva 🙂
    http://www.do-what-you-really-love.blogspot.com

  5. Hei vitsi mikä sattuma, mä kirjotin just samasta aiheesta postauksen huomiseksi blogiini! Mulle kävi ihan samalla tavalla keväällä Slovakiassa, olin ihan tosi huonoa seuraa ja tuntui etten nauti yhtään koko reissusta. Kotona heitin sitten ensimmäisenä matkalaukusta kaikki karkit roskikseen ja lähdin juoksulenkille ja kun ensimmäiset endorfiinit alkoivat kuplia kehossa, syttyi lamppu päässä!

    Se huono olo antaa kyllä älyttömästi motivaatiota pysyä treeneissä ja terveellisessä ruokavaliossa 🙂

  6. Mutta eikö välillä tunnu raskaalta, kun ”oma hyvinvointi” on kiinni rutiineista ja kontrollista, jota ei tosiaankaan aina voi hallita? Tai että arki on yhtä hallintaa? Toki fyysiset reaktiot on omansa, mutta kyllä minä saan mahani kipeäksi ja turvonneeksi vain stressaamalla ylimääräisistä kaloreista. Itse entisenä (ja nykyisenä) syömishäiriöisenä haaveilen sellaisesta, että tuntisin itseni hyväksi ihan ilman aamupuuroa ja lenkkiä, silloin kun syöminen ei ole niin hallittua ja säännöllistä ja silloin kun edellisestä lenkistä on kulunut JO kaksi päivää. Nämä ajatukset lähinnä pyörivät usein omassa päässä, joten sillä ajattelin tiedustella asiaa…

    • Heippa Fiti,

      Tosiaan omalla kohdallani koen nimeomaan hyvinvointini kärsivän, mikäli noudatan muiden ihmisten rutiineja tai tapoja – toki päivä kaksi menee miten päin tahansa ja kroppa saattaa kestää sen ilman tuskailuja. Tämän jälkeen tai jopa sen aikana iskee itselleni kuitenkin fyysisesti ja henkisestikin huono olo – ilmenee henkisellä puolella negatiivisuudella ja kiukkuisuudella. Kukin siis tavallaan ja omaa kehoaan kuunnellen! Kuten sanoit, jos sinusta tuntuu hyvältä höllätä, silloin hölläät (: -E

  7. Olet varmasti oikeassa, että jokainen ihminen tietää itse parhaiten ne asiat, jotka tekevät olon hyväksi. Syön itsekin melko säännöllisesti, ja se on minulle helppoa, sillä asun yksin eikä muiden mielipiteitä juurikaan tarvi kuunnella. Säännöllisen ruokavalion avulla olo on parempi ja kiukku sekä väsymys pysyvät poissa. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että tärkeää on myös osata joustaa omista rutiineista ja nauttia muistakin asioista, kuin vain säännöllisestä ruokalurytmistä. Vietän usein viikonloppuisin aikaa isommalla porukalla, eikä silloin ruokailut aina mene oman mielen mukaan. Muiden seurassa en kuitenkaan piittaa ruokailujen epäsäännöllisyydestä (tai joskus epäterveellisyydestäkään), sillä nautin silloin täysin muista asioista enkä edes välttämättä huomaa olevani nälkäinen. Kyllä sitä sitten muutaman päivän kuluttua ehtii taas panostaa ruokailuun. En kuitenkaan sano, että ruoasta ja muista asioista nauttiminen sulkisivat toisiaan pois, mutta mielestäni ruokailu ei saisi milloinkaan mennä hyvien ihmissuhteiden edelle.

    • Kiitos Sanni kommentista!
      Kuulostaa siltä että elät hyvässä tasapainossa asian suhteen (: Kuten aikaisempaankin kommenttiin kommentoin, kukin meistä tekee niinkuin itse kokee itselleen parhaaksi tavaksi toimia. Ehdottomasti ihmissuhteet ovat tärkeä asia myös minulle, mutta eivät ne kärsi esimerkiksi sen takia etten lähde Pitsalle (: -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta