Tulevaisuuden lapset

Minifitness_Craft_outfit

Olen kauhuissani. Samaan aikaan kun monet nuoret eivät ole kiinnostuneita syömästään ravinnosta tai liikunnan hyödyistä ja ilosta, osa ylisuorittaa jonkun muun vaatimuksia täyttäen. Törmäsin dokumenttiin ”Laihdutushullut äidit”, jossa äidit pakottavat lapsensa tiettyyn kaavaan. He määräävät lapsensa syömiset ja liikkumiset. Heillä on päässään tietty muotti, jonka he haluavat lapsensa täyttävän. Tämä oli varsin shokeeraavaa ja sai niskavillani nousemaan. Kumpi näistä on huonompi vaihtoehto; Se että lapset kököttävät sisällä ja syövät roskaruokaa, vai se, että he elävät terveellisesti pakotettuina siihen?

Mielestäni sellainen vanhemman määräysvalta on täysin hullua ja siihen tulisi puuttua! Lapsen tulisi saada itse valita millä tavalla hän liikkuu. Terveellisiin valintoihin on helppo ohjata lasta ilman, että hän kokisi joutuvansa luopumaan mistään. Tarjoa vaihtoehtoja, anna kokeilla ja maistaa eri asioita. Rajoittaminen on pahinta mitä voi tehdä, sillä sellaisesta jää aina jäljet ja seuraamukset. Puhumattakaan siitä, että lapsi tai nuori laitetaan dietille?!? 

Kannustaminen on eri juttu, kuin toisen elämän hallitseminen ja määräysvallan pito. Edes vanhemmilla ei ole mielestäni oikeutta dokumentissa esiintyneeseen tapaan hallita lapsensa painoa ja ulkonäköä. Mietin miten nämä nuoret suhtautuvat kaikkeen aikuisena? Ongelmia on luvassa ja paljon. Millainen äiti-lapsisuhde mahtaa olla valloillaan nyt ja myöhemmin?Minifitness_Outfit_blackwhite Minifitness_Nike_shoes

Aikuisien tehtävä ei ole luoda lapsille ja nuorille muotteja, vaan päinvastoin tukea, kannustaa ja antaa vaihtoehtoja. Vanhemmat voivat antaa hyvää esimerkkiä omalla toiminnallaan, mutta eivät lopulta voi päättää mitään lapsen puolesta. Jokaisella vanhemmalla on oma  toiveensa siitä, mitä toivoisi omalta lapseltaan. Se miltä oma lapsi näyttää tai mistä hän on kiinnostunut, ei ole lopulta vanhemman päätettävissä. Hän voi ainoastaan päättää tukea omaa lastaan. Kukin kasvaa omaan muottiinsa ja niin sen kuuluukin mennä. Usein vanhempien malli kuitenkin jollakin tapaa opitaan ja terveelliset elämäntavat voidaan sisäistää jo nuorena mikäli tämänkaltainen malli vallitsee kotona.

Dokumentissa äiti kertoo tyttärelleen mitä hän saa syödä ja paljonko hänen tulee painaa. Jos painossa on pysytty ja äiti on tyytyväinen, saa tytär syödä perunamuussia ja nakkeja. Jälkiruokaa hän ei kuitenkaan saisi aterian korkean rasvapitoisuuden vuoksi.

Tytär viettää syntymäpäiviään ja tarjolla on tottakai herkkuja! Herkut ovat kuitenkin kiellettyä tyttäreltä ja hän ei niihin saa koskea. Ne ovat vain vieraille. Jos hän haluaa syödä jotakin extraa, tulee hänen tehdä tietty määrä punnerruksia tai vatsalihaksia. Silläkö se äiti ajattelee että kalorit kuluu ja että tämä metodi on laihuuden salaisuus? Aivan päätöntä.

Tytär on kaunis ja hoikka ja varmasti pysyisi normalipainoisena tavallisella kotiruoalla ja normaalilla nuoren aktiivisuudella. Tyttären ei tarvitsisi herätä aamukuudelta aamulenkille vaan hän voisi harrastaa lapsen tavoin asioita, joista hän pitää oikeasti. Lapset tarvitsevat myös muita lapsia ympärilleen. Aikuisten maailmaan ehtii kyllä myöhemmin mukaan, kun on sen aika. Lapsuutta ja nuoruutta tulisi vaalia niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Elämän velvollisuuksia ehtii suorittaa ihan tarpeeksi aikuisena.Minifitness_Black_outfit_sport Minifitness_Craft_Jacket_sport

Olen itse innoissani äitiydestä. Haluan tulevaisuudessa lapsia ja ainut toiveeni on, että he ovat terveitä. Toivon antavani vanhempana heille rakkautta, huolenpitoa, neuvoja ja viisautta. Toivon toki heidän omaksuvan terveelliset elämäntavat, mutta en voi hallita heidän valintojaan. Voin ainoastaan antaa heille esimerkkiä ja toivoa heidän omaksuvan liikkunnan ilon ja suhteellisen terveelliset elämäntavat.

Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus ja heihin pitää panostaa. Tärkein lähtee mielestäni kotoa. Tuki, kannustus ja avoimuus ovat tärkeitä nuoren kasvutielle

Kuvat – Kira/Blond Rivets

Takki – Craft

Housut – Casall/ Similar here*

Kengät – Nike Air Max Thea

*Addlink/mainoslinkki

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

33 vastausta artikkeliin “Tulevaisuuden lapset”

  1. Tarkoitukseni ei ole pitää saarnaa syyttävällä sormella. Sanoit että sinulle tärkeintä on että lapsi on terve. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että lapsi on yhtä rakas on hän sairas tai terve, erityinen vai normaali. Uskon ja toivon että jokainen vanhempi tekee parhaansa niillä resursseilla mitä on. Tiedon puute myös aiheuttaa virheitä, mutta vanhempien pitäisi ainakin yrittää.

    Dokumentin oli varmaan tarkoitus olla shokeeva ja siinä on tietysti viihdearvo mukana. Vanhemmuus tekee yleensä ihmisestä armollisemman itselleen. Itse yritän antaa lapsilleni sellaisen lapsuuden, josta heidän olisi helppoa ponnistaa omilleen niillä kyvyillä ja taidoilla joita heille on suotu.

    • Kyllähän lapsi on varmasti yhtä rakas oli terve tai ei, mutta mielestäni on täysin normaalia toivoa että oma rakas lapsi olisi terve? Kuka nyt sairautta lapselleen toivoisi. En usko että kenenkään elämänlaatua sairaus parantaisi.

    • Tottakai Sannukka lastaan rakastaa sairaudestakin huolimatta 🙂 Ei mikään asia äidin rakkautta vähennä. Mutta kyllä minusta on silti ihan normaalia että jokainen toivoo itselleen tervettä lasta, ihan sen lapsenkin elämän vuoksi. Uskon myös tuohon armollisuuteen itseään kohtaan. -E

  2. Kauheeta, kauheeta, kauheeta. Ei muuta voi sanoa. Pidän epämiellyttävänä myös sellaista, jos lasta pakotetaan ja painostetaan esim. harrastamaan jotain tiettyä liikuntalajia. Kannustaa pitää, mutta siinä helposti katoaa se liikunnan ilo, josta toivoisi jokaisen lapsen saavan nauttia! Mielestäni tuo täyttää jo kidutuksen kriteerit. Niin surullista, että viaton lapsi kärsii vanhempien ongelmista ja ongelmat periytyvät sukupolvelta toiselle.

    Kun otit tämän äitiyden puheeksi, niin on pakko sanoa, että sinusta tulee varmasti aivan mahtava äiti. Olet niin tasapainoisen oloinen ihminen joka varmasti osaa osoittaa rakkautta, luoda turvaa ja kannustaa toista. 🙂

    Ps. Odotan jo illan jaksoa. 😉

    • Samaa mieltä Kata :/ Sekään ei ole koskaan hyvä juttu.
      Ja voi ihana kommentti <3 :') -E

  3. Mä oon kans nähnyt tuon ja siitä kyllä paistoi niin noiden äitien omat ongelmat, ulkonäkökeskeisyys ja TIEDON puute. Ei mitään järkeä.
    Itse opettelin liikkumaan lapsen myötä, en halunnut hänestä pullamössöä (ja itsekin löysin liikunnan ilon, jee!) ja juuri äsken lapsi tuossa pohti mitä hän haluaisi kun on saanut palkintopurkkinsa täyteen (kerää hyvästä käytöksestä helmiä purkkiin, kun purkki on täysi, saa palkinnon). Ääneen pohti tuossa vieressä, oli lelukauppaa, patikointia, luontoretkeä ja uimista. Ja uintiretki yhdessä äidin kanssa voitti <3 Aika kivaa että uimahallireissu ja uiminen on kivempaa kuin uutuuslelu <3

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    • Joo ehdottomasti nimenomaan tiedon puute! Heillä ei itsellään ollut mitään käsitystä sitten mistään.
      Ihan kamalaa. Ja hei IHANA lapsi <3 Ja ihana idea tuo helmipurkki! -E

  4. Sattumalta samaan aihepiiriin liittyen Yle Kainuu haastatteli minua: ”lapsen ylipaino hoidetaan yhdessä – ”Kaloritaulukkoja on turha luennoida” ” sekä ” Heikko itsetunto altistaa lapsen syömishäiriöille”.
    Lapsi oppii mallista niin hyvässä kuin pahassa ja mielestäni kertomasi kaltaisia ohjelmia EI tulisi edes viihdemielessä tehdä. Turhan vakavalla asialla leikitään.

  5. Katsoin itsekin samaisen dokumentin ja aikalailla samat fiilikset jäi. Eniten järkytti kuinka vähän tämä 15v tyttö söi kasvavana nuorena ja miten hänen tulee käymään vanhempana kun rasva alkaa helpommin kerääntymään ja kroppa on tottunut hiiren annoksiin
    Itse olen samaa mieltä myös siitä että vanhemmilta opitaan jonkinlainen malli ruokailujen suhteen. Itse olen oppinut syömään valtavat määrät kotiruokaa mutta niin myös herkkuja, eli niin hyviä kuin huonoja juttuja. Syömään ei todellakaan tarvitse opetella mutta koko elämän kestäneestä sokerikoukusta olisi hienoa päästä joskus eroon. 🙂

    • Mietin ihan samaa pauliina :/ Niin ikävää! Meillä oli taas niin että emme saaneet juuri koskaan mitään karkkeja tms. Sitten kun muutin omilleni tuli tämä ihana ”vapaus” ostaa ja syödä mitä vain. Järkihän siinä meni ja sitten vähän vanhempana alkoi ymmärtämään omia valintojaan ja arvostamaan terveyttään myös ruoan kautta (: -E

  6. Nythän fitfarmilla on joku valmennus joka on suunnattu nuorille ja heidän vanhemmilleen. En oikein tiiä onko se hyvä vai huono. Itse olin ylipainoinen koko lapsuuden, mutten mitenkään hirvittävä plösö. Liikuntaa en osannut harrastaa, koska kuvittelin kaiken liikunnan olevan yhtä kamalaa kuin mitä se on koulussa tehtäessä 😀 Vanhemmat eivät oikein osanneet auttaa, äitini huomautteli painosta monesti tyyliin ”kunhan ei enempää tulisi kiloja” ja ainoa heidän vihjaamansa liikuntamuoto oli kävelylenkki, mikä ei kauheasti sen ikäisenä innostanut. Myöhemmin olen harmitellut sitä, etten saanut vanhemmiltani konkreettisia neuvoja siihen, miten olisin pitänyt jatkuvasti nousevan painoni poissa. En oppinut syömään kotona kasviksia ja koulun jälkeen söin usein erilaisia valmisruokia pitkin iltaa. En syytä vanhempiani ylipainostani, joka nyt on onneksi jo karissut pois elämäntapojen muuttumisen myötä, mutta omalle lapselle sitten joskus haluan kyllä osoittaa liikunnan ja oikealaisen ravinnon merkityksen ihan alusta asti. En tietenkään minkään dieetin kautta, vaan ihan terveen järjen 🙂 Enkä ikinä kommentoisi lasteni painoa mitenkään, sillä se on jäänyt hyvin selvästi mieleen ja osaltaan myös huononsi tuolloin itsetuntoani.

    • Aijaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mutta minusta on hienoa että olet löytänyt tiesi kuienkin lopulta itse, sillä kaikki eivät sinne koskaan itsenäisesti edes ohjaudu. Ja olen kyllä samaa mieltä, että lapsella on myös myöhemmin helpompaa jos asiat ovat hänelle tuttuja jo kotoa 🙂 -E

  7. Moikka! Minkälainen on oikea lepopäivä? Saako silloin esim. tehdä aerobista vai kuuluuko sillon oikeasti vain levätä? Tein eilen jalkatreenin ja nyt on reidet ihan sairaan kipeät, mut dieetin kannalta pitäs lähtee hölkkäileen tunniks ni onko se kannattavaa? Vai kannattaako mun tehdä vaan vaikka tunnin reipas kävelylenkki tai lyhyt HIIT?

    • Moikka Emilia,

      Lepopäivä on tosiaan nimensäkin mukainen. Eli paras lepopäivä olisi sellainen, jolloin aktiivisuus on pientä, lähinnä rentoa kävelyä ja oleilua. Ei siis sykkeen nostoa lainkaan. Tällöin keho ja mielikin saa levätä ja latautua (: Kipeät lihakset on kuitenkin ihan ok kevyellä lenkillä, mutta en HIIttiä lähtisi tekemään tukkoisilla lihaksilla. Palauttavaa, kevyttä hölkkää tai kävelyä ok. Mutta muista tosiaan riittävästi lepoa myös! -E

  8. Hei Eevi! Kirjoitat kivasti ja asiaa ja voisi melkein luulla että sinulla on jo lapsi. Dokumentti oli shokeeraava, kauhunsekaisen epäuskoisena sitä mieheni kanssa katseltiin.
    Omassa elämässäni olen kokenut todella vaikeana liikunnallisen elämäntavan ylläpitämisen, koska itselläni ei ole siihen mitään pohjaa lapsuudesta ja nuoruudesta. Toisaalta on kiva seurata tyttömme liikkumista, joka on hänelle puolestaan itsestään selvä osa arkea. Liikkumattomilla vanhemmilla on näköjään mahdollisuus onnistua ja saada lapsi pitämään mieleisistään liikuntaharrastuksista. Nykyään lapsi innostaa meitä vanhempia ja patistelee välillä lenkillekin 🙂
    Kiitos blogista ja myös teeveessä olet piristävä!

    • Aivan ihana kuulla <3 Loistavaa että saatte ehkä itsekin fiilistä ja iloa liikkumiseen lapsenne kautta. Joskus siis näinkin päin!
      Ihanaa kesän odotusta -E

  9. idea terveellisen elämä totuttelusta lapselle erittäin kyseenalainen. Tuolla tavalla vanhemmat vain ajaa oman lapsensa aikuisena syömishäiriö ongelmiin. Veikkaan että tää dokumentti ihan tarkoitusperältään ollut provo mutta jos näin oikeasti joku vanhempi käyttäytyy niin aika surullista. Hienoja ajatuksia sulla tästä aiheesta! En vois enempää olla samaa mieltä 🙂

    • Samaa mieltä heli 🙂 Joo ihan varmasti, silti häkellyttää että näitä ihmisiä on edes olemassa. -E

  10. Hui kauhistus miltä dokkari kuulosti. Muistan joskus nähneeni vastaavanlaisen jostakin Kiinasta, Japanista tmv Aasian maasta. Hurjaa ja todella kurjaa! 🙁
    Minulla on kaksi lasta, jotka pelaavat futista. Ei tulisi mieleenkään alkaa määräilemään ruokamääriä, kuluttavat paljon ja ovat kasvavia. Ohjaan kyllä hieman, mitä kannattaa syödä. 🙂 Mutta herkut eivät ole kiellettyjä. 🙂

    • Loistavalta kuulostaa (: Nämä ovat aika hätkähdyttäviä -E

  11. heeei, mua jäi nyt kyllä vaivaamaan tosta Fitnesspäiväkirjoista että paljonko rahaa teillä meni sinne Whole Foods markettiin? menikö alle se 400 dollaria? 😉

    • Vitsit en muista! Mutta ei se halpaa ollut 😀 Enemmän meni kuin Suomessa -E

  12. Mun isä oli tuollainen vanhempi. Tämän seurauksena nuorena alkoholisoiduin pahasti, ja olin suljetulla psykiatrisella osastolla vaikean masennuksen ja itsemurhayrityksen takia. Raittiina olen saanut nyt olla puolitoista vuotta ja tämän vuoden aikana löytänyt ne oikeat terveelliset elämäntavat, kun suljin hänet elämästäni lähes kokonaan. En enää usko iskän sanomaan, että ”ainakun on nälkä, laihtuu”, kokeiltu on.
    Kiitos antamastasi inspiraatiosta. Maailma kaipaisi enemmän kaltaisiasi ihmisiä 🙂

    • Ikävä tarina :/ Kovasti tsemppiä sinne ja jätetään ne vähättelijät omaan arvoonsa.
      Halit <3 -E

  13. Hei, osui ja upposi! Olen 20 vuotias 4kk ikäisen pojan äiti, ja kun luin tekstiäsi dokumentista ja omasta näkökulmastasi tähän asiaan niin mieleeni tuli muutama ongelma omasta elämästäni joihin tarvisin vinkkejä 🙂 en tiedä onko tämä oikea paikka niitä kysyä mutta minnekkään mammapalstoille en kirjoita, jutut ja äidit vain hyökkäävät kyseisillä saiteilla toisiaan vastaan täysin tarpeettomasti. Olen kasvanut 5 ensimmäistä vuottani vanhempieni ja isosisaruksieni kanssa ja sen vanhempien alkoholiongelmien räjähdettyä käsiin minut huostaanotettiin sijaisvanhemmilleni aina sinne asti kun täytin 18. Kerron tämän siksi, että vaikka sijaisperheessäni syötiin kotiruokaa, karkkia sai hyvin harvoin ja herkkuja olivat hedelmät, pilkotut dipattavat kasvikset yms, niin ’kasvatus’ jonka sain biologisilta vanhemmiltani oli aivan toinen. Minut lahjottiin karkilla, yleensä kukaan ei tehnyt ruokaa ja jos teki niin valmispastaa ja isäni teki ruskeaakastiketta muita oikeita ruokia en todella muista saaneeni heiltä. Ajan tällä takaa sitä, että kun oma kasvatukseni ruuan suhteen meni pilalle eikä se korjaantunut sijaisvanhempieni toimestakaan täysin (syön normaalia kotiruokaa, järjettömän määrän leipää, raskauden aikana ja sen jälkeen herkkuhimoni yöllä ja illalla on jotain sairasta) niin miten sinä neuvoisit minua muuttamaan tapojani että näyttäisin terveellistä normaalia esimerkkiä pojalleni? Kalaa en oppinut koskaan syömään, millä voisin aloittaa että ei tule välitöntä koulunkalakeittooksennusrefleksiä? Nyt kun kirjoitan tätä olen ollut aika tasan 26h sisällä edes aukaisematta ikkunoita, joten ulkona oleminen on minulle hyvin vaikeaa 😀 rakastan metsää, luontoa ja ajatusta vaunulenkeistä ja olosuhteet ovat asuinpaikkakunnallani siihen mitä mainioimmat mutta ajatustasolle se jää.. Kiitos jos jaksoit lukea tämän tai sait siitä jotain irti 😀

    • Moikka Ruustinna,

      Vitsit mulla tuli niin herkkä mieli tosta sun tarinasta.
      Suosittelen säännöllistä ateriarytmiä ja myös iltapalaa ennen nukkumaanmenoa 🙂 Usein yösyömiset johtuvat edellisen päivän huonosta/riittämättömästä ravinnosta. Kalaa kannattaa alkaa maistelemaan jostakin miedosta vaihtoehdosta, ilman ruotoja. Esimerkiksi ahvenet ovat mietoja ja maustettuina tosi hyviä! Jos et pidä kalan hajusta, kannattaa maistaa hyvää kalaa jossakin ravintolassa. Kannattaa antaa mahdollisuus myös itselleen uusien ruokien ja makujen suhteen – itse olin todella nirso vielä 2-vuotta sitten, mutta nyt syön jo melkein kaikkea. Kokeilkaa yhdessä eri vaihtoehtoja, sillä parasta on minusta tarjota eri vaihtoehtoja lapselle, jolloin hän voi sitten päättää itse pitääkö ruoasta vai ei 🙂 Aika saattaa muuttaa näitäkin mielipiteitä 😉 Hirveesti tsemppiä ja nyt sinne ulkoilemaan! Sitä tulee niin paljon parempi mielikin -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta