Kun sokeri koukutti minut

Minifitness_irti sokeristaOlen käynyt aivan samoja asioita läpi kuin moni muukin teistä. Moni käy tai on käynyt taistelua ruokavalion kanssa ja ongelmana on useimmilla ollut siitä sokerista irtautuminen. Joskus olin kateellinen niille, jotka pystyivät sanomaan ei kakkupalalle tai karkkipussille. Miksi minä en siihen kykene? Silloin pistin sen heikon itsekurin piikkiin, vaikka sillä ei oikeasti ollut asian kanssa juurikaan tekemistä. Elämäni oli sekaisin ja niin oli kehonikin. Siitä se kaikki johtui. Syyt voivat piileksiä ihan muussa kuin sokerikoukussa…

Söin suhteellisen säännöllisesti ja terveellisesti. En kuitenkaan osannut kiinnittää huomiota valintoihini samalla tavoin kuin nyt. Proteiinia oli liian vähän, joka heijasteli suoraan liialliseen syöntiin erityisesti iltaisin. Tuntui että omia ruokahimoja tai ruokahalua ei kyennyt hallitsemaan. Myös tylsyys tai yksinäisyys ajoivat usein ajattelemaan herkkuja. Aloin silloin ymmärtämään kuinka kehomme on yksi kokonaisuus. Jokainen toiminta heijastuu kaikkeen, jopa se yksinäisyys tai tylsyys. Olin silloin tyytymätön elämääni, vaikka se ei ehkä muiden silmissä siltä näyttänytkään. Tätä kaikkea yritin epätoivoisesti kompensoida syömällä sokeria. Pieleenhän se meni joka kerta. Ei kehoni oikeasti sitä sokeria halunnut, se ei vain tiennyt miten päin olisi ollut.

Sieltä kuilun pohjalta ei ole koskaan helppoa kiivetä ylös. Voin kuitenkin itse sieltä kivunneena todeta, kuinka vapauttavaa ja onnellisempaa elämä on, kun ei ole riippuvainen tuollaisesta asiasta kuin sokeri. Saan nautintoa eri asioista ja elän tällä hetkellä hyvin tasapainoista elämää. Sokeri nousee mieleeni nykyään todella harvoin, vaikka en ole kieltänyt itseltäni mitään – aluksi se kuitenkin vaati sen ja paljon muitakin muutoksia. Minifitness_ruoka vastaan sokeri

Tänäpäivänä voin varsin hyvin kieltäytyä juhlissa herkuista, koska ei tee oikeasti mieli. Tasapainoinen elämä vaatii vierelleen myös monipuolisen ruokavalion, joka on avain koko onnistumiseen. Kehon tulee saada riittävästi oikeaa ravintoa, jolloin se ei kaipaa sokeria. Jos pidämme itseämme nälässä, kehomme viestii aivoillemme tarvitsevansa nopeasti kaloreita. Mikäs sen kaloritiheämpää kuin sokerit ja rasvat? Ravintotiheydestä ei ole tietoakaan. Siksi säännöllisyys on tärkeää, jolloin keho tietää saavansa ruokaa säännöllisesti. Se tottuu siihen ja osaa arvostaa sitä. Silloin se ei säästele kaloreita vaan hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin, eikä rasvakaan kerry lanteille.

Olen opettanut kehoni siihen vuosien aikana, että sokeria ei koskaan syödä nälkään tai olotilaan. Kaikille mielihaluille ei pidä antaa valtaa ja mikään ruoka tai herkku ei ole koskaan palkinto. Kun vähensin sokeria, aloin myös nauttimaan oikeasta ruoasta ihan uudella tavalla! Sokeri ei ollut enää veruke parantaa oloa, kun elämäni oli tasapainossa. Kehomme on varsin viisas. Aluksi piti luopua kaloreiden ajattelusta, jotta homma toimisi. Ruokaa piti saada riittävästi, jolloin myös sokerihälytin malttoi pysyä hiljaisena. Veden juonti oli myös äärinmäisen tärkeää tasaisesti pitkin päivää. Joskus kehomme saattaa nestevajeessa kuvitella olevansa nälkäinen, vaikka se todellisuudessa tarvitsisi vain vettä.Minifitness_sokerikoukusta eroon

En oikein enää pidä karkeista tai kermakakuista. Aikaisemmat himoni tyydyttyivät mistä vain, kunhan se sisälsi sokeria. Nykyään olen kranttu. Haluan fiilistellä ja myös tuntea oloni hyväksi herkuttelun jälkeenkin! Rakastan erilaisia raakakakkuja, joista vatsa täyttyy ihan oikeasti ja siitä ei tule pahaa oloa tai vatsanväänteitä. Aitoa energiaa, jota kehoni pystyy hyödyntämään parhaansa mukaan. Rakastan myös intiaanilakritsia ja itsetehtyjä leivonnaisia. Eniten nautin kuitenkin hyvästä ruoasta, jonka kruunaa tottakai jälkiruoka! Sanoisinkin, että oman itseni kunnioitus on ollut isossa roolissa sokerikoukun katkaisemisessa. Haluan tarjota keholleni vain parasta, enkä tunkea sinne ihan mitä tahansa. Tämä kaikki on opittu matkan varrella.

Paheita saa olla, eikä meidän tarvitse aina valita mahdollisimman terveellisiä vaihtoehtoja. Se on sinun oma valintasi mitä kehollesi haluat tarjota, tai mikä saa sinut hyvälle mielelle. Herkkupäivänä valitsen yhden asian mitä haluan syödä sinä päivänä. Enää en kanna kotiin jäätelöä, irtokarkkeja ja pitsaa. En pidä niistä, eikä siitä määrästä pystyisi enää edes nauttimaan. 

Alkuun pidin herkkupäiviä 2 viikon välein. Tiesin että alku olisi tosi vaikeaa, mutta lopulta onnistuin siinä. En varsinaisesti kieltänyt itseltäni mitään, sillä herkkuja oli luvassa. Sen jälkeen venytin herkkupäivän pitoa huomaamatta jopa kuukausilla. En osannut kaivata sokeria. Sokeria, jota aikaisemmin himoitsin joka päivä!Minifitness_eroon sokerista_vinkit

Minifitness_sokeri_ruoka_vinkitTiedän että nyt kun dieetti kohti kisoja alkaa, nostaa myös erilaiset ruokahimot päätään. Onneksi suhtautumiseni ruokaan ja erityisesti herkkuihin on muuttunut vuosien aikana niin paljon, että osaan suhtautua niihin hieman fiksummin.

Dieetti on vain pieni ja lyhyt osa tätä kaikkea ja siihen tulee suhtautua täysin omanaan. Silloin ei herkkuja sallita, mutta siihen on asennoiduttu jo aikoja sitten. Enkä koe että jäisin mistään oikeastaan paitsi. Minulla on päämäärä ja syyt sille miksi teen näin. Tämä on nyt sitä aikaa, jolloin sitä itsekuria ehkä hieman tarvitaankin, mutta päämääräni määrittää kuitenkin paljon enemmän.

Uskon ja tiedän että jokainen siellä tämän asian kanssa vielä kamppaileva voi päästä siitä sokerin tuomasta taakasta eroon! Olen tehnyt sen, sinäkin voit tehdä sen <3 -E

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

42 vastausta artikkeliin “Kun sokeri koukutti minut”

  1. Hyvä kirjoitus, ja mukava lukea kokemuksiasi sokerista ja siitä lupoumisesta. Suurimmalle osalle ihmisistä sokerikoukku ja jopa tunnesyöminen ovatkin sitä, että ei syödä riittävästi, ei riittävän monipuolisesti, eikä säännöllisesti. Runsaat hiilarit aiheuttavat melkein kaikille makeanhimoja, varsinkin, jos on taipumukseltaan sokerille herkkä. Annoit hyviä vinkkejä sekä käytännön ruokailuun että ajatteluun. Sokerin välttäminen kannattaakin mieluummin ajatella palkintona ja lahjana itselle kuin kieltona.

    Joillekin ihmisille ruuasta, ja usein juuri sokerista sen eri muodoissa, on tullut pakkomielle, jolloin tarvitaan ulkopuolista apua. Kun ahminnalla ja pakonomaisella syömisellä on hallittu tunteita ja joskus jopa selvitty elämästä, on sen lopettaminen iso asia. Pintaan nousevat silloin monenlaiset tunteet, joiden kanssa voi olla tosi vaikea olla. Apua kannattaakin lähteä hakemaan, jos tilanne on tämä.

    Mainostan projektimme nettisivuja, http://www.ruokariippuvuus.fi, joilta löytyy tietoa sokeri-/ruokariippuvuudesta. Materiaalipankista löytyy tieteellisiä tutkimuksia, viihtellisimpiä artikkeleja ja videoita sekä linkkejä paikkoihin, josta hakea tarvittaessa apua.

    Hyvää oloa, rauhaa ja rakkautta! <3

    • Ihan mahtavaa Sanna <3 Todella hyvää infoa kaikille asian kanssa kamppaileville
      Ihanaa oloa sinne -E

  2. Moikka Eevi,

    Oon ihan lähipäivinä vasta löytänyt sun blogin, ihania kuvia ja kirjotuksia ! 🙂 Kyssärinä nousi mieleen, että paljonko sulla menee rahaa ruokaan per viikko tai kuukausi ? Alottelin ite tässä muutama kuukausi sitten ruokavalion ja ruokailuaikojen muutosta ja tykkään nyt syödä säännöllisesti, terveellisesti ja kokkailla paljon enemmän kuin aikasemmin. Ainut ongelma on raha: monta kertaa päivässä syöminen meinaa tulla lompakolle kalliiksi :s mitään vinkkejä siihen ?

    Ihanaa kevättä sulle 🙂

    • Moikka Memmu,

      Kiva että olet päätynyt joukkoomme 🙂 Kerran kauppareissu vie yleensä 80 euroa ja kaupassa käydään varmaan kolme kertaa viikossa.
      Teen usein isoja satseja ruokaa kerralla, jolloin säästää aikaa ja rahaakin vähän huomaamatta. Perus kilon säkit kasviksia pakkasesta, riisiä ja 2 boxia jauhelihaa on aika edullinen setti ja riittää pitkälle.

      Ihanaa kevättä myös sinne -E

  3. Onpas osuva ja hyvä kirjoitus! Mä olen sokeriaddikti ehkä pahimmasta päästä ja oon tehnyt tässä puolivuotta tokan lapseni jälkeen irtaantumista sokerista. En tiedä, kuinka ne muut supermammat ehtii syödä itse usein ja terveellisesti, mutta itselläni niin haipakkaa lasten kanssa, että omat syömiset jääneet liian vähälle ja liian herkkulinjalle. Nyt kesän tullen on aivan pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja tsempata oman ruokailun suhteen Sokeri on aivan uskomattoman koukuttava, onneksi nyt siitä on alettu puhua enemmän riippuvuutta aiheuttavana aineena kuin aiemmin. Haaste onkin opettaa omille lapsille terveellinen suhtautuminen sokeriin (herkkuihin…) kun sitä on tarjolla jokapaikassa ja kaikkialla.

    • Ymmärrän hyvin Anni ja voin niin hyvin kuvitella kuinka hankalaa se kaiken kiireen keskellä on 🙂 Helpointahan on jos ruokaa tekee kerralla enemmän niin on valmiina jääkapissa odottamassa. Ajatus siitä että ruokaa pitäisi taas alkaa tekemään taitaa olla se pahin ja vie myös aikaa.
      Isoja satseja purkkeihin vaan ja suosi helppoja ja nopeita välipaloja päivän aikana. -E

  4. ’Sokeria ei koskaan syödä olotilaan…’ Tuo on kyllä yksi tärkeimpiä asioita opetella ja miettiä sopiikin, että mikä juuri se sokerin koukuttavuus noissa tilanteissa onkin. Eipä taida saada vastaavaa efektiä aika muilla ruoka-aineilla tai ainakin itseni kohdalla olen tämän todennut.

  5. Tosi hyvä kirjoitus! Mielenkiintoista lukea sun omia kokemuksia ja motivoivaa tietää, että noin huikeessa kunnossa oleva mimmi ei oo mikään supernainen vaan kamppailut samojen asioiden kanssa kuin moni muukin. Kiitos tästä 🙂

  6. Mä söin älyttömästi karkkia raskausaikana ja vauvan synnyttyä. Tuntui etten jaksanut arkea ilman herkkuja. Kun sain lääkäriltä maaliskuussa treeniluvan ja aloitin taas juoksun ja spinnun niin makeanhimo loppui. Nyt kuitenkin kun aloitin taas ne tutut rankemmat treenit ja crosstrainingin niin makeanhimo nostaa välillä päätään. Johtuukohan suuremmista treenimääristä, onko niillä yhteyttä?

    • Moikka Outi,

      Voi hyvin olla ja kannattaa tsekata kyllä se ruokavalio, sillä veikkaan että sieltä se on lähtöisin 🙂 Tarpeeksi ruokaa P+HH+R hyvässä suhteessa ja tottakai riittävästi vettä! Tsemppiä mamalle <3 -E

  7. Mitäs jos ei halua eroon sokerista kokonaan onkohan se hirrrveen huono juttu, jos muuten on terveellinen ruokavalio. ;D Mä haluan nauttia mun herkut esim. jäätelöannoksena enkä raakakakkuna.. Jos kaloreita lasketaan , niin raakakakussa on puolet enemmän. Toki varmaan osat raakakakun ainesosista on terveellisempiä kuin jäätelössä. Mutta esim. kookosöljystä voi olla montaa mieltä. 🙂 Mut joo, mulla on silleen, että 2 kertaa viikossa syön esim. jäätelön/ jonkun pullanpalan tai suklaakakun palan ja se sopii mulle kyllä nyt! 🙂

    • Ei tietenkään 🙂 Se ei tarkoita että sokerista täytyisi kokonaan luopua, ei missään tapauksessa. Kyseessä nyt lähinnä sen hallitseminen ja kullakin on eri tilanteita tämän kanssa 🙂
      Jäätelö tai raakakku, itse päätät mikä tuntuu sinulle hyvältä. En laske kaloreita herkuttelun koittaessa, vaan mieluummin menen nautinto ja fiilis edellä. Raakakakussa on myös se jännä juttu, että kun se on ehtaa tavaraa, riittää siitä yksi pala. Jäätelöä saattaa helposti tunkea sitten sen verran että tosiaan ne kaloritkin ylittyvät heittämällä tuosta, vaikka grammoissa kaloreita olisikin vähemmän. -E

  8. Ensimmäistä kertaa luen ja kommentoin blogiasi. Sen verran hyvä teksti oli. Itse painin tuon ongelman kanssa, mutta kohteena useimmiten on sipsit. Toki myös suklaa. Ja monesti makeanhimo iskee keskellä yötä – todella rasittavaa! Olen pettynyt itseeni monesti, kun en saa itseäni kuriin. Vaikka tiedostan että ahdan itseeni yhtä ****.. Mutta jos olet käynyt läpi tämän kaiken ja olet noin upeassa kunnossa, niin ehkä minäkin vielä yritän. 🙂 Jospa se kroppa siitä kiittää. 🙂

    • Moikka,
      Yösyöminen johtuu usein siitä ettei ravintoa ole saanut päivän aikana tarpeeksi – muistathan tarkistaa ruokavaliosi? 🙂
      Se auttaa ihan varmasti. Muista myös syödä hyvin ennen nukkumaan menoa, sillä nälkäisenä unikin on huonompaa. Tsemppiä, kyllä sinäkin siihen pystyt! <3 -E

  9. Sattuipa tekstisi hauskaan saumaan – mulla on huomenna 4 viikkoa sokerilakkoa takana. Ensimmäiset pari viikkoa olivat aivan järkyttävät, mutta kumma kyllä, siitä eteenpäin aika on mennyt jo hieman helpommin. Makeanhimosta en ole vielä päässyt, mutta oikeastaan se ei edes harmita – tärkeämpää on löytää tasapaino syömiseen, erilaisia vaihtoehtoja sisäisen sokerihiiren kesyttämiseksi, ja ennenkaikkea se himon juurisyy tuolta jostain. Olen alkanut tarkkailla omaa olemista hieman eri näkökulmasta ja höristämään korviani erityisesti silloin, kun se pahin sokerinkaipuu nostaa päätään. Uskon kuulostelun avulla pääseväni jyvälle siitä muutoksesta, joka tulee tehdä tilanteen helpottamiseksi pysyvästi.

    Olen lakon inspiroimana innostunut jälleen kokkailemaan erilaisia raakaherkkuja ja itseasiassa syttynyt puuhasta niin paljon, että haaveilen kehittyväni parempien herkkujen parissa ihan uusiin ulottuvuuksiin. Tässäkin on hauska huomata, että kun jostain luopuu, saa jotain tilalle – tällä kertaa näemmä leipurin 🙂

    Toivon sulle tosi paljon tsemppiä dieetin kanssa. Vaikutat niin päämäärätietoiselle tyypille, että varmasti siitä hyvä tulee! 🙂

    • Loistavaa Tiia! Kaksi viikkoa ovat varmaan ne pahimmat, eli hyvässä vauhdissa menet jo 😉 On todella hyvä kuunnella itseään mistä se himo kumpuaa ja milloin?
      Sitä alkaa ymmärtämään itseään paremmin ja tällöin pystyy sanomaan myös helpommin ei sille sokerille. Jänniä juttuja 🙂
      Hei ihan super kivaa että olet päässyt kiinni siihen maailmaan – ne herkut on niin hyviä!! Sekin vaihe on hyvä vaihe 😉

      Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan <3 -E

  10. Huippu kirjotus, tosi mukavaa lukea tälläsiä asiatekstejä joissa mukana kirjoittajan omat kokemukset! Varsinkin toi yksinäisyyteen tai tylsyyteen syöminen on tapa, johon varmasti moni samaistuu. Mikä siinä onkin, että sellasessa tilanteessa tuntuu, että se herkuttelu on ainoa vaihtoehto? Ei puhettakaan, että vois jonkun hedelmän ottaa. Ja varsinkin, kun sen herkuttelun jälkeen on vielä pahempi olo ja huono omatunto. Korvien välissähän tämäkin asia on ja se periksiantamattomuus niin vaikeaa! Mutta pikku hiljaa, baby steps 🙂 ihana Eevi olet, supermimmi. Sun postauksia ootan aina ja yhtä kiva joka kerta tulla lukemaan. Paranemisia!

    • Kiitos Sonja palautteesta 🙂 Se on kyllä jännä kuinka elämäntilanne vaikuttaa paljon, syömiseen on helppo turvautua ja se tuokin hetkellisen tyydytyksen.
      Se ei vaan kestä kauaa ja sen jälkeen tuleekin usein vain pahempi olo. Kun aloin muistelemaan millaisen olon sain sokerikasasta viimeksi, ei teekään enää mieli ostaa sitä karkkipussia uusiksi. Sillä tavoin vähitellen pääsi kuivemmille vesille ja sitä kautta aloin ajattelemaan ja pohtimaan, mistä sitten tulisi hyvä mieli ja olo? Herkutteluhan on välillä ihanaa ja siitä tulee nauttia! Tsemppiä hirveesti sinne <3 Kiitos, nyt voidaan jo paremmin. -E

  11. Huhhuh, se on jotenkin niin uskomatonta mitä tuo sokeri tekee!! omasta elämästä keksis muutamankin tarinan sokerikoukusta mutta alkais tulla jo melkonen romaani niistä:D mutta sit kun on oikeesti havainnu ne erot kun on lopettanut näitten sokerihirviöiden käyttämisen niin ei tee kyllä enää edes mieli ja jopa kauhistuttaa miettiä mitä omaan kroppaan onkaan tullut tungettua… kyllä välillä pitää herkutellakin mutta on hienoa kun hoksaa että osaa sanoa ei huomattavasti aiemmin kuin ennen tai on jotain todella outoJa ”herkkuja”!

    • haha ihana R 🙂 Joo se on kyllä jännä kuinka sitä ei sitten lopulta enää mietikkään samalla tavalla. Sen jälkeen alkaa varmaankin se aika, kun alkaa pohtimaan enemmän mitä mikäkin itselleen tekee ja mikä on hyväksi. Mistä tulee hyvä olo ja fiilis 🙂 Sehän se lopulta on tärkeintä. -E

    • Joo no oon huomannut kuinka ennen pystyi vetämään aivan järkyttävän määrän herkkuja ilman ongelmia, vieläkin kyllä voi vaikka seinä tuleekin vastaan aiemmin. Mutta se olo seuraavana päivänä!! Se on jotain aivan järkyttävää. Sokerikrapula? 😀 niin sitten ei kyllä tee mielikään kun muistaa sen olon..

    • Joo kyllä, sokerikrapula on aivan kaamea 😀 Se on hullua! Ei tee enää mieli yhtään sen jälkeen ja sen muistaa aika pitkään.
      Ehkä sekin on syy miksi valitsee mieluummin esim raakakakkua -E

  12. Juttusi kuulosti niin tutulta. Itse olin kovassa sokerikoukussa syksyllä, joka päivä piti saada jotain makeaa. Varsinkin iltaisin väsyneenä iski kova himo. Joulun jälkeen aloin liikkua enemmän ja muutin ruokailuani. Nyt sokerin himo ei enää ole niin kova. Pudotettuani painoani 14 kg on nyt tarkoitus aloittaa taas ns normaali elämä. Saa nähdä kuinka sokerihimon käy. Olen miettinyt karkkipäivää, jolloin saisi syödä karkkia muulloin ei. Alkuvuoden ruokailusta havaitsemiani hyviä juttuja aion kyllä soveltaa jatkossakin. Tuota raakakakkua pitää kyllä munkin kokeilla.

    • Moikka Jaana,

      Upeaa! Se on aina loistavaa kun siitä pääsee pois 🙂 Kannattaa kokeilla sitä karkkipäivää miten se sulla toimii. Meneekö överiksi vai olisiko helpompaa vain ajatella syövänsä sitten kun tekee oikeasti mieli vaikka sen yhden jutun. Kokeilemalla se selviää, tsemppiä! Ps. raakakakku on niin hyvää! Lempparini on Greenstreetin piparmintunmakuinen suklaakakku, NAM. Sitä tulee syötyä myös vähemmän kuin tavallista kakkua. -E

  13. Moikka Eevi! Pistelin sinulle sähköpostia sokerista ja sen syömisestä. Tämä oli oikein toivottu postaus!:) Hyvä kirjoitus! Haluaisin myös sokerista eroon, tai ainakin oppia syömään sitä kohtuudella. Syön monipuolisesti, riittävästi sekä terveellisesti. Juon myös vettä ainakin 1-2 litraa päivässä sekä käyn salilla 4 kertaa vkossa.:) Ennen olin tunne syöjä ja muutenkin ruokavalioni ei ollut oikein minkäänlainen, söin mitä sattuu ja millon sattuu.. Voin niin paljon paremmin, kun syön terveellisesti ja 3-4 tunnin välein sekä treenaan! 🙂

    • Kiva kuulla Eveliina 🙂 Olen lueskellut teidän sähköposteja ja laittanut korvan taakse juttujanne. Valittevasti en ole ehtinyt jokaiseen sähköpostiin vain vastailemaan, sillä postia tulee aika paljon.
      Ihana kuulla että homma on alkanut toimimaan, ihan loistava juttu. Suosittelen muuten lisäämää tuota veden juonnin määrää ainakin sinne 3 litraan 🙂
      -E

  14. Moi. Viimisessä fitnespäiväkirjassa, niin missä kaupassa te kävitte täällä suomessa?

  15. Olempa pettynyt! kun katsoin sarjaa fitnesspäiväkirjat olin niin innoissani siitä ettette ole sellaisia hörhöjä jotka punnitsevat kaiken ja kertovat avokadon olevan heidän lempijälkiruokaa ja sanovat pitsaa ja kakkuja että ne ovat pahaa? No ei kyllä varmasti pahaa ole 😀 Ei ne tee hyvää joo ja paljon syötynä mutta tarviiko sitä alkaa väittämään että kaikki sokerinen ja rasvainen on heti pahaa : D sarjassa puhuit juuri näistä rajoista ja hulluista punnaajista ja mitä lukee heti lehdessä että punnaat kaiken ?

    • Kyseessä on Saara nyt kisakausi 🙂 Kisakaudella se on välttämätöntä -E

  16. Hei! Olen tässä itse ollut erällä suositulla nettivalmennuksella jossa tarkoitus lihasmassankeräys. Tässä punnattu kaikki ja syöty vaan sitä jauhelihaa rahkaa kanaa samaaa samaa ja niin pahasti ruoka tökkii. Nykyää inhottavaks riippuvuudeksi ja aina jos haluisi yhen riisipiirakanki syyä ni paiskii jotenki että ei saa ei voi kun ei lue listalla ja liikaa rasvaa. Onko sulla jotai idistä. Pärjääkö normi vähä rasvaisella eikä sillä että liha 10 max prossaa ja muut tuotteet juustot yms sen 5 maksimi.

    • Moikka Issis,
      Näissähän on annettu vain yksi vaihtoehto mutta ei se sentään sitä tarkoita, ettei muita vaihtoehtoja ole olemassa.
      fetajuusto 5 % on monien ruokavaliossa mukana ja lihassa suositellaan aina tuota max 10 % rasvaa. Kannattaa itse laskeskella mitä missäkin on ja mitä
      voisi sitten korvata halutessaan jollakin muulla 🙂 -E

  17. Jotenki tuntuu nii ressaavalta tykkään treenata kovasti mutta tää ruoka vaa niin ressaa :/

  18. Täytyy kyllä sanoa että olet kirjoittanut todella hienosti aiheesta, joka on minulle itselle hyvin läheinen. Olen uusi lukijasi (löysin sinut vasta äskettäin eevskun blogin kautta, kun hän viittasi blogikirjoitukseesi) ja todella todella iloinen että selailin näitä vanhempia kirjoituksiasi! Ihanan kannustavaa ja totuudenmukaista tekstiä! Juuri tälläisiä vinkkejä ja motivointia olen jo pitkään kaivannut omaan elämääni ja ruokavalio/elämäntapamuutoksiini. Kaiken lisäksi osaat kirjoittaa mukavan selkeästi ja asiallisesti. Jotkut fitnessblogaajat (ei millään pahalla) kirjoittavat todella hätäisesti ja vaikealukuisesti sekä epäkorrektisti. Sinun ja eevskun blogia olen kuitenkin jaksanut lueskella. Upeeta! 🙂 Haluaisin vielä tämän kaiken ylistyksen ohella toivottaa paljon onnea tuleviin fitnesskilpailuihin! 🙂

    • Oi miten kiva kuulla Ellie, tervetuloa mukaan <3 Kiitos myös ihanasta palautteesta, näillä jaksaa taas!
      Ja kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan 🙂 -E

  19. Oli ilo lukea kirjoituksiasi. Olen ollut sokeri addikti, olen sitä vieläkin. Ehkä vähemmän kuin ennen, mutta taisteluja on vielä. Motivaationani oma terveys ja joku kaunis päivä voisin juosta ilman hengenahdistusta. Aloitin tammikuu 2015 93kg->nyt 76,8. Saan teidän ohjelmastanne energiaa treeneihin. Hiljaa hyvä tulee. Haluaisin enemmänkin treenata, mutta kaksi pientä lasta tarvitsee myös huolen pitoa. Yleensä kun saan nukkumaan pienet niin mammalla alkaa oma treeni aika n. klo.22.00. Ihanaa kesää sinulle! Sokeripostausta lukiessani kyyneleet tulivat! Oli hyvä lukea että en ole yksin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta