Heikkoudet vahvuudeksi

Meissä kaikissa on puolia, joista emme ehkä pidä. Koemme ne virheinä siksi että meitä on naljailtu niistä. Minä olin aina liian pieni ja olen sitä vieläkin. Opin kuitenkin jo nuorena kääntämään sen vahvuudekseni.

Olin ketterämpi kuin muut. Koripallossa kori tuntui olevan todella korkealla, mutta saatoin kirmata muiden tyttöjen ohi tai jopa ali. Korejakin tuli, sillä heittokättä pystyin harjoittamaan vaikka pituus ei ihan riittänytkään.

Tarvitsin aina jakkaraa ylettyäkseni keittiönkaappiin. Mitä ajan haaskausta! Olin aika hyvä kiipeilemään ja kiipesinkin aina ensin tiskialtaan päälle ja siitä saatoin ylettyä helposti mihin vain. Nyt voin omassa kotonani jättää ylähyllyt suosiolla tyhjiksi. Minifitness_heikkoudet vahvuudeksi

Salilla en yletä edes ylätaljaan. Se on kuitenkin aika oleellista jotta voin vaihtaa sinne köyden tai kahvan. Vieressä on kuitenkin aina joku bodari, joka mielellään kiinnittää sen minulle. Minä olen kiitollinen ja hän saa ainakin yhden hymyn ja hyvän teon päiväänsä. Olen kuitenkin opetellut kiipeämään sinnekin. Pahan paikan tullen saan sen vaihdettua myös itse. Huvittavaltahan se varmasti näyttää mutta entäs sitten?

Pienuus tuo myös yllättäviä etuuksia. Voin ostaa Niken Air maxit edullisemmin lastenosastolta. Zaran lastenosasto tarjoaa usein kenkiä, joista saa maksaa naisten osastolla ainakin puolet enemmän. Minulla on muuten edelleen vaatekappaleita, joita olen käyttänyt kuudennella luokalla. Olen luvannut Danille hankkiutuvani niistä vielä eroon. Ehkä ne ratkeaa kohta liitoksistaan ja ongelma on ratkaistu? Luulisi että nekin saisivat tarpeekseen joskus.

Muistan haaveilleeni mallintöistä joskus pienenä. Ajattelin ettei se koskaan olisi mahdollista, koska en olisi koskaan tarpeeksi pitkä. Olin niin masentunut asiasta. Nyt olen kuitenkin ollut monissa sporttikuvauksissa senteistä huolimatta. Oikeasti, mikä tahansa on mahdollista!Minifitness_usko itseesi

Tiesittekö että pienien ihmisten on helpompaa kerryttää lihasmassaa kuin pitkien?  Jos katsoo lavalla fitnesstyttöjä niin onhan pitkän ja lyhyen sarjan neidit rakenteeltaan erilaisia. Joku sai pituuden, minä lihakset. Vaihtokauppa. 

Toinen asia josta olen saanut kuulla koko ikäni on ääneni. Se ei tunne kuin kovan volyymin. Se on ärsyttänyt monia, mutta onneksi myös joskus ihastuttanut. Oi kyllä olen nähnyt ne lomavideot joissa huudan pää punaisena hellehattu päässä ja veljeni työntää minua rattaissa kieli poskella täyttä vauhtia alamäkeä alas. Huuto kuuluu kilometrien päähän. Minulla on Pampersit enemmän tai vähemmän täynnä ja posket helottaa punaisina. Meidän käsitykset hauskasta eivät oikein kohdanneet.

Joskus pälätykseni saattaa olla osalle liikaa ja kova ääni voi antaa ihmisille koppavankin käsityksen, vaikka en olisi sitä lainkaan. Ihmisten ennakkokäsitykset minusta saattavat olla joskus aivan päinvastaiset mitä olen oikeasti – ihan vain sen äänen vuoksi.

Ääneni on kuitenkin yksi voimavaroistani. Pystyn valmentamaan 20 henkistä ryhmää musiikin läpi ilman mikkejä. Pääsinpähän tässä taannoin myös ensimmäistä kertaa studioon – en todellakaan laulamaan vaan huutamaan! Se vasta oli hupaisaa. Kenenkään muun äänilevelit eivät yltäneet tarpeeksi korkealle – tai siis kovalle. Well, I did it.

Kova ääni (ja ne lihakset) kompensoi sitä mitä jäi senteistä puuttumaan!

Olkaa sellaisia kuin olette <3 Me ainakin ollaan.

Ihanaa perjantaita

-E

 

 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

34 vastausta artikkeliin “Heikkoudet vahvuudeksi”

  1. Kiitos Eevi että oot olemassa 😀 Odotan aina innolla uutta postausta! Samaistun ihan täysin tohon äänenkäyttöön… Kova ääni ja vielä kamala tapa puhua päälle pisti opettelemaan hiljaa olemista. Mutta onhan se kiva vetää isossa salissa Zumba tunti 40 tyypille ilman mikkiä 😉

    • Moikka Laura,

      Jee hyvä sinä! 😀 Aika huikeeta, on sillä äänellä joskus käyttöä 😉 -E

  2. Yhdyn täysin edelliseen kommentoijaan. Odotan aina innolla sun postauksia. (Ja fitnesspäiväkirjassa sun kohtauksia.) Postauksistasi tulee niin mahdottoman hyvä mieli joka ikinen kerta, kirjoitat sitten säästä tai itsetunnosta. Kiitos että tuommoisiakin ihmisiä on olemassa, kuin sinä! Olet minulle ”esikuva” ja ehkä sinunkin avullasi olen selvinnyt bulimiasta joutumatta osastolle! Oikein aurinkoista ja ihanaa kesää sulle Eevi, jatka samaan malliin! 🙂
    PS. Sun ääni on mun korvaan ainakin semmonen pirtsakka ja iloinen 😀

    • Välillä sitä menee niin sanattomaksi <3 Kiitos kauniista sanoista Sofia. Ihanaa kesää myös sulle ja kovasti tsemppiä lähetän täältä! -E

  3. Tätä sun blogia on niin mukava lukea, vaikka oonkin aika uusi lukija… Pakko tässä kesäloman aikana lueskella myös noita vanhempia postauksia ! Eevi, sä vaikutat huippu tyypiltä 🙂

    • Kivaa että uusia lukijoita tulee mukaan 🙂 Niitä löytyy paljon, voi mennä tovi 😉 Hyvää kesälukemista -E

  4. olet Eevi kyllä ihana 🙂 Mulla on taas vaan kokemusta tästä pitkästä olemisesta ja ei sekää aina oo ollu kivaa… varsinkaa lapsena, lapsethan osaavat olla hyvin ilkeitä ja itsekkäitä. Minua usein kiusattiin ja haukkuttii hujoppiksi ja sehän ei ollu kovinkaa kivaa, aina toivoin olevani lyhkäsempi kuten kaikki muutkin mutta nytten kun olen 23 vuotias niin olen kyllä ylpeä jokaisesta senttistä ( 174,5 cm ) ! Toki korkokenkiä en viitsi käyttää sillä olisin sitten kaks metrinen melkein mut ei ne ehkä sopisivatkaa tähä rentoon tyylii niin ei haittaa 🙂

    • Ihana Hanna, kiitos <3 Ihanaa että olet pitkä! On hyvä että meitä on täällä erilaisia ja eri kokoisia. Näytät varmasti ihanan ylväältä korkkareissa <3 -E

  5. Oon jotenkin ajatellut, että oot tosi pitkä! Tv:stäkin saa sellaisen kuvan… 😀 Nyt olis kiva tietää sentit?

  6. Täällä toinen kovaääninen joka ei ylety ylätaljaan kiipeämättä siihen penkille 🙂

  7. Haha ihana! Onko sullekkin tuttua esim koulu ajoilta että kaveri puhunut viereSsä ja kun vastaat esim että ” en osaa sanoa” opettaja huomaa oitis ja komentaa että ” älä häiritse oppituntia”. Oon saanu kuvista sellasen kuvan että olisit joku 170cm pitkä :d

  8. Täällä kans yks hukkapala, mutta pelannu korista ja lenttistä, ja leikkinyt apinaa:), pienet naiset on aina muodissa sanoi mulle yks pieni nainen aikoinaan ja näinhän se on:)

  9. Moikka! Mää niin ymmärrän tän pituusasian, kun muut voi salilla mennä siihen leuanvetotangolle ihan kevyesti nostamalla kädet, mulla on aina joku pieni koroke siinä alla… Toisaalta nytten aikuisiän kynnyksellä oon vihdoin alkanut tykkäämään pituudestani (huimat 157,5! Toi puolikas sentti on tärkeä) koska muut kavereistani huitelee 170cm yläpuolella, on erilaista olla tämmösenä hobittina joukossa! Tää sun tekstisi kannustaa ja uskaltaa vieläkin paremmin olla oma ittensä! Kiitos. <3

    • haha Maria, kuulostaa niin tutulta 😀 Ihan sama homma täällä. Enää sitä ei haluaisi olla yhtään pidempi (paitsi jos joku seisoo vieressä korkkareilla ja itellään on tennarit) 😀 -E

  10. Yhdyn kans edellisiin.. tulee aina niin hyvä olo kun lukee näitä sun kirjoituksia 🙂 oot kyllä niin mahtava tyyppi

  11. Eevi sä olet huippu ! Et usko mitä tsemppiä ja voimaa olen susta saanut. Itse olen pätkä ja siitä saanu kuulla koko ikäni, nyt jo (25 vuoden aikana) jopa tottunut asiaan. onneksi itse olen jo sinut asian kanssa niin ei kauheesti kiinnosta muiden kommentit. Uutta mulle oli kohdata se naljailu ja naureskelu kun innostuin liikkumisesta ja salitreeneistä, tavoitteena terveellisempi elämä ja parempi olo. On ihmisiä jotka tsemppaa, mutta yllättävän paljon niitä suun soittajia. Varmaan suosituin kommentti on ollut se ’eihän tollanen kääpiö salilla pärjää’ tai ’mieti miten dorkalta näytät lihaksilla varustettuna ku oot tollanen tappi’. Mutta mä tiedän että myös lyhempi yksilö näyttää hyvältä eikä tässä elämässä pärjääminen oo siitä kiinni onko sitä pituutta edes sitä 160cm:ä 🙂

    • Moikka Essi,
      Aina on niitä jotka haluaa polkea – kannattaa vaan olla välittämättä 🙂 Pienet näyttää hyvältä 😉 -E

  12. Voisin hehkuttaa sua joka postauksen jälkeen, mutta täällä onkin hyvin sanottu jo kaikki ylistyssanat! Mä samaistun niin täysin tohon ylätaljatarinaan ja muihinkin tän pituisten kohtaamiin haasteisiin ja myös niihin positiivisiin puoliin. En vaihtais tätä pituutta (~157) pois mistää hinnasta, oon ylpeä joka sentistä ja vähät välitän niistä naljailuista, joita silloin tällöin kuulee 🙂 ei oo ainakaan ongelmaa, että ei löytyisi tarpeeksi pitkiä vaatteita, päinvastoin välillä 😀 mutta hei, mua kiinnostais, että millasta musiikkia kuuntelet vapaa-ajalla ja treenatessa? Vai treenaatko usein musiikkia kuunnellen? Ja millasia/mitä blogeja luet vai luetko mitään? Aina mulla on mielessä hirveesti kysymyksiä sulle, mut tuntuu hölmöltä laittaa niitä kun ei liity postaukseen mitenkään.. Nyt sitten rohkenin 😉

    Hyvää viikonloppua!

    • Moikka Sonja,
      Hei täytyy tehdä tästä pian taas postaus 🙂 Ja varmasti paikallaan olis myös ”kysy ja minä vastaan”-postaus taas pitkästä aikaa.
      ps. Melkein aina tulee kuunneltua musaa 😉 -E

  13. Sama ”ongelma” tuon äänen käytön kanssa. Huomionhakunen ym ym. Huoh.. Luulin jo että volyymi!i olisi vähentynyt, mutta ei kuulemma. Näin pitkästä aikaa vanhan työkaverin niin hän heti totesi, ettei muistanut että olen näin kova suinen ja samalla katseli ympärilleen ettei kukaan vaan kuullut mitä sanoin. Ja se mitä sanoin oli ”No, Moi!”. Mutta olen hirveän ylpeä, etten ole mikä hiljainen piipertäjä, eipä tarvi toistaa asiaansa 😀

  14. Tuli ihan mieleen biisi Pätkätöis, se on ihana 😀
    Nyt en kuunnellut tuota biisiä, kun oon junassa enkä jaksanut kaivaa kuulokkeita, mutta täytyypi kuunnella 🙂
    Ihanaa viikonloppua <3

  15. Täältä löytyy nämä täysin kaksi samaa piirrettä, pituutta 155cm ja ääntä enemmän kun laki sallii! 😀 toisia kova ääni todellakin ärsyttää mutta useimmat vain ihmettelevät huvittuneena sitä, kuinka näin pienestä tytöstä voi lähteä niin kova ääni! Voin täysin samaistua sun fiilikseen!

  16. Mahtiskirjoitus – voin niin samaistua :)! Pituutta 152,5 cm ja ääntä hyyyyvin paljon :)! Pikkuisena lippiksessäni luki ”pieni, mutta pippurinen”, sama pätee yhä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta