Olethan ylpeä

Minifitness_beproudOlen viime aikoina muistuttanut itseäni entistä useammin omista saavutuksistani ja onnistumisistani. Meillä on usein kova kiire tehdä ja tuottaa asioita, että joskus on hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea on elämässä saavuttanut ja mistä on iloinen. Varsinkin silloin kun asiat tuntuvat kasaantuvan ja elämä tuntuu haastavammalta, on hyvä muistaa mistä kaikesta on jo selviytynyt. Silloin tulee se fiilis että hitto kyllä tämäkin mennään kunnialla läpi! 

Haluamme kehittyä ja mennä eteenpäin elämässä. Se on luonnollista ja myös varsin suotavaakin. Aloin miettimään tässä kasaantuneita työjuttuja ja hetkeksi ahdistuin. Lopulta kuitenkin totesin, että kyllä kaikki selviää ja ratkeavaa omalla painollaan. Niinhän elämässä aina käy! Kunhan ei laiskaksi rupea, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Pieni hapenveto voi olla hyväkin asia. Sillä kun se sisäinen luovuus pääsee taas esiin, on helpompi ratkoa asioita ja energiaa pystyy taas kohdistamaan oikeisiin asioihin. Älä siis piiskaa itseäsi aina niistä tekemättömistä asioista. Kesä on täällä vain pienen hetken, muista nauttia!Minifitness_summerbody Minifitness_motivaatio

Nyt minusta on salilla tuntunut siltä että oma kehitys junnaa. ”Kroppani on ollut ikuisuuden samannäköinen ja nyt minun pitäisi olla paljon pidemmällä”. Kuulostaako tutulta? Silloin kun oma sisäinen epätoivo hiipii esiin, on hyvä pysähtyä. Katsella vaikka vanhoja kuvia ja muistella miltä tuntui kaksi vuotta sitten kovan jalkatreenin jälkeen? Ei miltään -tai ainakaan ei tältä mitä tunnen tänäpäivänä. Törmäsin myös vanhaan valokuvaan joka pysäytti ja avasi silmiäni taas hieman lisää. Koen että jalkani ovat liian pienet ja peppuakin saisi olla enemmän. Kun tarkastelin kaksi vuotta sitten otettua kuvaa, ensireaktioni oli että apua! Tuolta siis näytin kaksi vuotta sitten. Huh, onpas sitä kehitystä tullutkin! Eli tosiaan, kyllä se työ on palkittu vaikka itsestään saattoikin tuntua hetken toiselta. Hyvältä minä omasta mielestäni tosin silloinkin näytin, mutta erilaiselta. 

Usein me itse emme näe kuinka pitkälle olemme tulleet. Muut näkevät saavutuksemme eri valossa kuin me itse. Sanoisinkin nyt, että jokainen siellä miettisi hetken mistä on ylpeä juuri? Koska niitä asioita kyllä löytyy, olkoon ne isoja tai pieniä. Meidän itsemme kuuluu kuitenkin lopulta olla se tyyppi, joka sanoo kuinka hyvää työtä olen tehnyt tai kuinka hienosti hoidin jonkun asian. Kuinka olen mennyt eteenpäin omalla työllä. Kehu ja ole ylpeä! Fiilistelkää tyypit itseänne! Minifitness_vestem Minifitness_happylife

Huippua kesäistä viikonloppua ihanat <3 Minä suunnistan huomenna Lahteen Summer uppeihin. Tulkaa moikkaamaan!

Huppari – Vestem* HERE / Toppi – BodyAction *HERE / Shortsit – Adidas / 

Kello – Suunto

Kuvat Eve

*mainoslinkki

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

40 vastausta artikkeliin “Olethan ylpeä”

    • .. on ollut jo kai pidemmän aikaa, huomannut kuvista 🙂 ei mitenkään epäluonnolliset vaan kroppaan sopivat, jotka ei ”hypi” katsojan silmille ( ;D )

    • anteeks vaan mutta eikös eevillä oo ihan naturellit rinnat?! :”D

    • Ikävää kuulla, mutta muista että joskus meistä kaikista tuntuu siltä. Nyt vaan ylös entistä vahvempana! 🙂 -E

  1. Wau.. Mun ajatuksia tän postauksen lukemisen jälkeen on todella vaikea kuvailla sanoiksi.. Sun itseluottamusta on syytä ihailla, olisinpa itse yhtä tyytyväinen itseeni. On ihana lukea oikeasti terveen ja onnellisen ihmisen ajatuksia ja ohjeita elämään itsekkin terveellisemmin. Se että sun ulkonäkösi perusteella olet terveen näköinen, on pientä verrattuna siihen minkälainen oot sisältäpäin.. Sua on vaikee olla ihailematta

  2. Oon niin samaa mieltä! Itsestään saa ja pitää olla ylpeä. Aina se fiilis ei ole itsestään selvyys kuitenkaan. Monilla, kuten itselläni, kestää kauan että kehittyy ja kasvaa sen verran itsevarmaksi, että tulee oikeesti niitä aitoja ”vitsi mä oon hyvä tässä”-fiiliksiä. Mutta kun siihen pisteeseen pääsee, on se todella hieno tunne. Silloin ei edes kateellisten panettelut niin pahasti hetkauta! 😀 Meidän pitäisi täällä Suomessa enemmän ottaa mallia vaikkapa jenkeistä siitä tsemppi-meiningistä. Tsempataan sekä itseämme että muita ja ollaan saavutuksista ylpeitä! <3

  3. Moi 🙂

    Ihan pakko kommentoida, että minä olevinaan näen sun kuvissa kehitystä mikä on kyllä tapahtunut ihan pienessä ajassa 🙂 hienoa!

    • Oi ihana Piia, vitsit kuinka mahtavaa kuulla! 🙂 Tuli hyvää tsemppiä tästä, kiitos <3 -E

  4. Mukavaa Summer Uppia sinullekin. Siellä tullutkin oltua joka vuosi. Oi niitä alku aikoja, kun homma oli aluillaan vasta 🙂
    Nyt se on niin laajentunut isoksi tapahtumaksi. Tänä kesänä jääkin ekan kerran väliin 🙂
    Mahtavat ilmat kyllä sattui!!!
    Apropooo. Taas käytiin Danin uutta levyä metsästämässä täällä Vantaalla, eikä löytynyt … missä ne levyt luuraa. Eiköhän se jostain pompsahda esiin

    • Moikka Ulla,

      Oli taas huikea meininki ja tunnelma 🙂 Kyllä niitä kaupoista löytyy, aika huono tyyri teillä! Ehkä eivät ole kaikkialle vielä ehtineet. Toivottavasti löytyy 🙂 -E

    • Löyty !!!! Oleee 🙂

      Just tultiin ajrlrmasta ja fiilistelemästä uutta musiikkii ! Hienoo.
      Armas mieheni oli taas summerissa… oli ollut taas hienot festarit, vaikka rauhallisempaa kuin parina viime vuotena.

    • Nyt löyty lätty !!!! Jeeee.

      Tulikin tuossa ajeltua ja fiilisteltyy uutta musiikkia ! Mahtavaa sanoitusta taas ” Kiitti .

      Armas mieheni oli taasen Summerissa ja oli ollut hyvä meininki. Rauhallisempaa kuulema, kuin parina edellis vuotena.

    • Jes, loistavaa Ulla 🙂
      Joo olen samaa mieltä, paljon iisimpi meno oli! -E

  5. Wau Eevi! Ihanaa miten luotat itseesi. Sen jälkeen kun itse alotin treenaamisen opin pitämään itsestäni ja sen myötä itseluottamuskin parani. Tsemppiä ja hyvää loppukesää sinulle ja Danille <3

    • Ihan mahtavaa kuulla Tiia <3 Näin se liikunta usein tuo paljon hyviä asiota elämään! Kiitos samoin sinne -E

  6. Moi!

    Osaisitko yhtään auttaa? Oon tällä hetkellä dieetillä, mutta nyt paino on junnannut samoissa lukemissa kuukauden. Kannattaisko ottaa jotain pois ruokaohjelmasta? Kun et tiedä sitä mun suunnitelmaa etkä painoani, niin osaisitko edes yhtään heittää jotain arviota, paljonko esim. hiilareita grammoina kannattais ottaa pois? Dieetillä oon ollut nyt 5kk ja pudotettuna 8kg, vielä pitäs tippua 2-5kg. Salitreenejä tulee viikkoon 4, tunnin aerobisia 1 ja n. puolen tunnin juoksuhiit 1. Kalorit pomppii suunnilleen jossain 1800-2000 paikkeilla.

    • Moikka Emilia,

      Vaikea tietenkään suoraan sanoa. Lähtisin kuitenkin liikkelle ruokavaliosta ja pudottaisin siitä hieman. Mutta jos ei omin konstein onnistu niin kannattaa ottaa ammattilainen apuun 🙂 -E

  7. Viime aikoina on katkennut kaverisuhteita lapsuuden kavereihin, usko tulevaisuuteen on ollut koetuksella ja henkinen jaksaminen lopussa.. Tämä postaus sai todellakin ajattelemaan asioita mutta entä jos ei osaakkaan fiilistellä itseään ja sitä miten on muuttunut tai mitä on saavuttanut? Omassa elämässäni kaikki tuntuu kaatuvan niskaan ja haluaa paeta kaikkea entistä. Voi kun saisin ripauksenkin tuota siun positiivistä ja aivan mahtavaa asennetta ja huomaisin että ”wau miähän oon saavuttanut paljon!”.. Ehkä joku päivä..
    Mutta toinen asia, muistan fitnesspäiväkirjoja katsoessani että kärsit alaselkä/selkä kivuista treenatessa ja painonnostovyöllä ongelma katosi. Itselläni tulee alaselkä nimenomaan kipeäksi toisinaan jopa pyöräilystä ja juoksusta mutta erityisesti pakaran treenauksesta. En kuitenkaan treenaa salilla tai isoilla painoilla niin osaatko sanoa jotain vinkkiä kotona treenaavalle mitä tehdä alaselkä kivun kansa?
    Kiitos vastauksesta etukäteen ja aurinkoista kesää sinulle sekä Danille! <3

    • Moikka Katariina,
      Mahtava juttu 🙂 On aina hienoa kuulla jos kirjoitukse pistävät ajattelemaan asioita oman elämän kannalta.

      Olethan muistanut venytellä ja pitää mukana myös muuten kehonhuollon? Selkäkivut itselläni ovat usein pakaran kireydestä johtuvia.
      Se ei tosiaan painomäärää katso se kipu, jos kireyksiä tai heikkouksia löytyy. Keskivartalon core on myös äärinmäisen tärkeää. Suosittelen menemään ammattilaiselle ja katsomaan sitä ja treeniä 🙂
      Hyvää kesää myös sinne <3 -E

  8. Moikka Eevi 🙂 Oon ehdottomasti samaa mieltä, että pitää olla ylpeä omista saavutuksistaan. Minulla on aina ollut huono itsetunto, joka ei millään meinaa kohota. Äitini aina tsemppasi mua ja äiti kuoli hiljattain. On vaikeaa olla 16-vuotias ilman äitiä ja itsetuntoa 🙁

    • Moikka Mira,

      Lähetän täältä ihan hirveäst tsemppiä ja jaksamista <3 Muista että itsetunto kehittyy ja voimistuu ajan myötä. Kaikkea hyvää, halit -E

    • hahahahha 😀 Tiiätkö mä katoin joskus samaa jostain kuvasta! En kestä. Onneksi ei siis ole, mutta vähän kamalaa että joskus se tosiaan siltä näyttää -E

  9. Moikka Eevi,

    Halusin vain tulla sanomaan, että oot ihan huippu tyyppi. Ihana blogi ja juttusi saivat Fitnesspäiväkirjoissa monta kertaa hymyn huulille! Jatka samaan malliin, Ihanaa kesää! 🙂

    • Kiitos tsemppaavasta palautteesta Rose 🙂 Ihanaa kesää myös sinne! -E

  10. Juuri viime viikolla katsoin vanhoja kuviani, parin vuoden takaa joissa olin bikineissä. Muistan silloin ajatelleeni, että olen aivan kamalan näköinen, hirveä läski ja en kyllä bikineissä hyppinyt ylpeänä. Nyt kun katsoin kuvia, näin hoikan ihmisen. En mitään ylihoikkaa, vaan kauniin perusvartalon omaavan naisen. Tämä iski tajuntaan aika lujaa, että kuinka kamala olenkaan itseäni kohtaan ollut. Ollut hyvässä kunnossa ja silti ajatellut että olen kauhea läski. Käytin silloin myös löysiä vaatteita, koska en kehdannut pitää ”läskieni” takia tiukkoja vaatteita. Siksi siitä asti olenkin miettinyt että onko tämä ikuinen oravanpyörä. Esim. jos laihduttaa 10kg, onko sen jälkeen tyytyväinen vai pitääkö vielä nipistää 5kg pois. Sitten takamus näyttääki kamalalta ja siihen pitää saada pyöreyttä. Sitten allit ovatkin rumat ja niille pitäisi tehdä jotain jne. Oma mieli pitäisi saada kuntoon ja rakastamaan itseään JUST NYT millainen on. 🙂

    Ja tuohon kehitykseen, yleensä se on niin että oma silmä ei sitä kehitystä näe, siksi kannattaakin kuvia ottaa! Niistä sen näkee sitten. ja tässäkin tapauksessa saatat vasta kuukausien jälkeen huomata ”no olihan mulla tullut kehitystä tuossa kuukauden aikana” vaikket sitä nyt huomaisi. Tsemppiä!

    • Kuulostaa niin tutulta Suvi! Huhhuh. On se kuitenkin hienoa huomata kuinka oma ajattelumaailma ja jattelu eritoten itseään kohtaan muuttuu vuosien saatossa 🙂
      Osuit muuten ihan naulan kantaan – luulen että ihmismieli ei osaa oikein koskaan pysähtyä tuon asian kanssa. Sallivuus ja lempeys olisi tärkeitä oppeja tässä.
      Kiitos tsempeistä <3 -E

  11. Heippa!
    Sori kun tuun vähän jälkijunassa tän postauksen ajankohdasta, mutta rupesin vasta nyt selailemaan sun blogia, ja pitää sanoa että oon _todella_ vaikuttunut, ihana blogi! Tästä vaan huokuu niin positiivista ja kannustavaa energiaa!

    Halusin ihan näin tätä kautta kiittää siitä, miten oot omalla olemuksellasi motivoinut ainakin mua henkilökohtasesti tosi paljon niin urheilun kuin henkisen elämänkin saralla. Jos voisin jotain sanoa kaikille maailman ihmisille niin sen, että sun elämänasenteesta olisi monella oppimista! Positiivisuus kantaa pitkälle! Se, miksi juuri tähän postaukseen halusin alkaa kommentoimaan on toi miten mainitsit tosta miten olisi välillä haasteiden keskellä hyvä miettiä mitä on jo elämässään saanut ja saavuttanut. Itsellä tässä on nyt ollut kaikenlaista huolta ja murhetta, mutta olen vain yrittänyt ottaa oppia esimerkiksi sinun asenteestasi, pelkästään se on jo iso apu joten kiitos kiitos ja kiitos. Annetaan elämän viedä sinne minne sen on tarkoitettu vietävän. 🙂

    Ihanaa kesää <3

  12. Nyt on ihan pakko kommentoida! Löysin sun blogin ihan sattumalta googlaillessani vinkkejä välilevynpullistumasta kärsivän treeniin, enkä voi muuta sanoa kuin että oot ihan huikea inspiraatio! Olen kärsinyt alaselän välilevynpullistumasta nyt pari vuotta. Diagnoosi 18-vuotiaana oli aika pysäyttävä, sillä harrastukset ja urheilu saivat jäädä sivuun lähes vuodeksi, mikä tuntui käsittämättömältä ja lähes ylitsepääsemättömältä kun liikunta oli kuulunut elämääni pikkutytöstä lähtien. Tanssi vaihtui sivustakatseluun ja joukkuepelit kävelylenkkeihin. Sitä, että kroppa toimii ja kestää oli alkanut pitää jo tietynlaisena itsestäänselvyytenä, ja tosiaan pari vuotta sitten sieltä pilvilinnasta tultiin alas ja kovaa. Nykyisin tilanne on paljon parempi, välillä on parempia päiviä kun taas toisinaan tunnetila on lähinnä epätoivoinen. Asiasta keskusteleminen on myös välillä vaikeaa sillä tuntuu että ongelma pitäisi melkeinpä itse kokea jotta sen ymmärtäisi ja sitä myös monesti vähätellään, eikä treenatessa haluaisi jatkuvasti muistuttaa että ”kun mun selkä ei ihan oikeesti kestä”. Oli siis aivan ihanaa lukea sun juttuja ja huomata kuinka pitkälle oot päässyt treenien suhteen selkävaivasta huolimatta! (:

    • Voi vitsit! Tulipa hyvä mieli että olen voinut tarjota tällä omalla kokemuksella jotakin tällaista 🙂 Tekstisi kuulostaa niin kovin tutulta. Mutta muista että valo on edessäpäin! Pääasia on lopulta se että pystyy edes ylipäätänsä edelleen liikkumaan! Huonoja ja hyviä päiviä tulee, mutta asenne ratkaisee! Muista se <3 Tsemppiä ja kovaa päätä! -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta