My timeline

Minifitness_mytimeline_muutosPaljon on tapahtunut vuosien saatossa. Kroppani, elintapani ja elämänasenteenikin ovat muuttuneet paljon. Olen aivan toisenlainen ihminen kuin 18-vuotiaana. On aika mieletöntä katsoa omaa aikajanaansa taaksepäin ja huomata oma elämänkaari vaikka seitsemän vuoden sisään. Olen säästänyt ikivanhan tietokoneen, jonka salaisen arkun päätin avata tänään palatakaseni hieman taaksepäin. Siellä on nätisti arkistoitu Eevin bailut, mökkireissut ja ulkomaanmatkat. En edes tunnista niistä itseäni! Missään kuvassa ei ole yhtäkään vihjettä siitä, että rakastaisin treenaamista – ehkä siksi että silloin se ei ollut minulle vielä niin tärkeää. On ollut myös aika, kun en tehnyt sitä lainkaan.

On hyvä että muutokset tapahtuvat vähitellen. Sisäistämme muutoksen ja siihen johtaneet asiat oikeasti ja muutos on luonnollinen. Ihmisen on äärinmäisen vaikeaa kääntää äkillisesti muutosvaihdetta päälle, jossa koko elämä pitäisi määrittää uusiksi. En ainakaan itse kykenisi sellaiseen ilman että siitä seuraisi ongelmia. Sitä paitsi, silloin koko matka jäisi oikeasti kokematta!

Liikuin jo pienestä lähtien paljon ja rakastin ihan kaikkea liikuntaa. Muutettuani 17-vuotiaana Helsinkiin se kuitenkin jäi, vaikka salaa sitä kaipasinkin. Kokeilin muutamia juttuja mutta liikuntapiireihin oli jotenkin vaikea päästä sisään isossa kaupungissa. Ostin salikortin parikymppisenä, mutta muistan sen pölyttyneen ainakin vuoden laatikon pohjalla. Taisin olla 21 vuotta kun pääsin taas jyvälle liikkumisen ihanuudesta ja fiiliksestä. Aluksi kävin jumpissa ja ruokavalioni alkoi vähitellen muuttumaan terveellisempään. Bailuviikonloput muuttuivat leffailtoihin ja aamutreeneihin. Sipsit ja mäkkäri jäivät ja tilalle tuli oikeaa ruokaa, mutta viikonloppuisin saatoin ottaa kevyemmin ja muistan leiponeeni usein. Muistan kuitenkin hakeneeni koko ajan tasapainoa elämääni. Jotain puuttui. 

Etsin omaa tasapainoani pitkään. Näin jälkikäteen osaan sanoa sen verran, että hain sitä vääristä paikoista ja vääriltä ihmisiltä. En ollut vieläkään löytänyt sitä paikkaani, jota etsin jo Helsinkiin saavuttuani eri harrasteryhmistä. Kaipasin jotakin johon kuulua, kaipasin perhettä. Vähitellen iän karttuessa aloin ymmärtämään itseäni paremmin ja vähitellen myös ymmärtämään sitä tyhjää oloa sisälläni. Sitä ei edes hikisin ja raskain treeni korvannut.

Vaikka minulla oli ystäviä, en koskaan tuntenut kenenkään olevan tarpeeksi lähellä. Kaipasin samanhenkisiä ihmisiä, joiden seurassa saisin olla ja toteuttaa itseäni. Kaipasin asioita, joilla oli merkitystä oikeasti. En sano että harmittelisin sitä aikaa jonka käytin niin sanotusti väärien ihmisten seurassa, sillä siihen hetkeen he olivat oikeita. He opettivat minua omalla tavallaan jokainen ihan hirveästi. Opin arvostamaan aitoa ystävyyttä, aitoja tunteita. Muutuin myös ihmisenä paremmaksi heidän ansiostaan. Elämä muokkaa meitä koko ajan ja hyvä niin. Ne elämät oli koettava, jotta pystyn olemaan tässä pisteessä tänä päivänä.Minifitness_vuosi2011_muutosMinifitness_2012_muutosMinifitness_2013_muutosMinifitness-2014Minifitness_2015_muutos

Nyt kun olen löytänyt sen silloin niin kovasti kaipaamani tasapainon, ymmärrän että sen etsiminen kannatti. Ilman niitä oppeja matkan varrella en osaisi arvostaa ihmisiä ja asioita samalla tavalla. Liikunta osoittautui kuitenkin tämän matkani varrella tukipylvääkseni. Se oli asia  johon lopulta tukeuduin ja mistä sain voimaa ja energiaa. Kun sen oli taas löytänyt, se pysyi vaikka millainen myrsky olisi elämässä vallinnut. Siitä voi saada jotain todella arvokasta ja pysyvää. Liikunnasta hain mielenrauhaa ja tasapainoa sisäisesti, jota se tosiaan tarjosi.

Nyt olen löytänyt ympärilleni sen perheen ja ne asiat, jotka tekevät omasta elämästäni tärkeän ja hyvän. Lähelläni on minulle oikeita ihmisiä ja asioita, jolloin en enää koe etsiväni mitään. Se levottomuus ja huoli vei energiaani ihan hirveästi näin jälkikäteen ajateltuna. Etsin silloin vielä itseäni. Etsiikö ihminen lopulta vain sisäistä rauhaa? Sellaista oloa jossa ei ole levottomuutta tai epävarmuutta? Ehkä. Sen rauhan saattaa löytää oikeiden ihmisten kautta, kun ei tarvitse yrittää tai ponnistella ollakseen toiselle hyvä. Se saattaa myös tulla elämään iän myötä.

Vaikka nämä muutoskuvat eivät ole ulkoisesti mitenkään mullistavia, tapahtui muutoksia paljon sisäisesti. Muutostarinat ovat nimittäin oikeasti lopulta enemmän sitä kaikkea, miten ihminen muuttuu sisältä projektin aikana. Myös jokainen ulkoisen muutosprosessin läpikäynyt voi huomata sen, kuinka ulkoiset, huikeatkin muutokset ovat lopulta vain se sokeri siellä mukin pohjalla. Eniten arvostaa sitä omaa kasvuaan, oivalluksiaan ja kehittymistään. Mutta on kuitenkin silti loistavaa omistaa upea hyvinvoiva keho, joka voi hyvin! Omista saavutuksistaan saa ja pitää olla ylpeä.

Tähän loppuun on pakko heittää tämä kuva. Jos joskus tuntuu että muutosta ei tapahdu, palaan tähän kuvaan ja nauran itseni kipeäksi. Kuvien välillä on  2 vuotta.11862964_10152561089832706_130942910_o

Minäkin olisin halunnut heti kaiken. Niin me usein haluamme. Mutta en usko että osaisimme arvostaa asioita ilman sitä kaikkea ponnistelua, itkua, surua, onnistumisia ja iloa. Nyt on paljon helpompaa keskittyä omiin arvoihin, kun ei tarvitse sohia ympäriinsä. Tämähän ei kuitenkaan ole se viimeinen pysäkki, vaan nyt ollaan vasta ensimmäisellä 😉

Ps. Lisää näitä ihastuttavia kuvia on varmasti vielä luvassa -E

 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

54 vastausta artikkeliin “My timeline”

  1. Ihana postaus =) Haikailetko koskaan tuota ihan tummaa (mustaa?) tukkaa takasin? 🙂

    • Joskus, mutta päädyin nyt tähän välimuotoon, laitoin tyven tummalla ja muuten vaalea 🙂 Tämä ehkä paras (ainakin taas hetken;) Musta tuntuu nyt olevan liian raju ja kylmäkin -E

  2. Hauska sattuma – mä tein tämmösen kuva-aikajanan tässä just eilen illalla viimeisen 10 vuoden ajalta 🙂

  3. Moikka Eevi!
    Kiitos hirmusen ihanasta postauksesta! Oot tositosi inspiroiva ihminen! Jäi hirmu hyvä fiilis itelle ja semmonen, että kyllä mie pääsen itekkii vielä kiinni siihen liikunnalliseen arkeen mikä on nyt jääny :/ oon ollu tosi ahistunu liikkumattomuudestani ja ruokavalion repsahtamisesta… Nyt tuli tosi tsemppifiilis; halluuuun taas panostaa oikeesti!! KIITOS EEEVI!!!

    • TSEMPPIÄ Juulia <3 Ihana että sait fiilistä tätä kautta. Pus! -E

  4. Kiitos avoimesta ja rehellisestä postauksesta. Tuo sisäinen rauha ja pohdinnat siihe päälle on paljolti samaa jota itse olen viimeisen vuoden-kahden välillä käynyt. Ulkoisesti muutosta ei juuri näy, mutta sisäisesti paljonkin. Omia ajatuksia tukemaan ja omia harppauksia arvostaakseen on kiva lukea muidenkin ajatuksia – juurikin siitä kaikesta joka ei ulospäin välttämättä näkyisi jos tuntemattomina kadulla tärmättäisiin vaikka pään sisällä samoja asioita pohdittu. Pointisi oikeista ja inspiroivista ihmisistä ympärillä – sillä vain on suuren suuri merkitys! 🙂

    • Sinäpä sen sanoit Riika. Minusta on äärinmäisen mielenkiintoista huomata kuinka monet teistäkin on käsitelleet näitä samaisia asioita. Ehkä te vielä enemmän pystytte lukemaan jopa niiden rivien välistä ja ymmärtämään vielä vähän syvemmin ajatuksiani 🙂 Kiitos <3 -E

  5. Aivan huikea teksti kerta kaikkiaan! Olen itse juurikin siinä tasapainonhakemisprosessin vaiheessa, jossa koen että olen löytänyt palikoita joista haluan rakentaa ja uskon hyvän elämän voivan koostua. Vähän vielä ihmettelen ja tutkiskelen minkälaisia ne palikat on.. Toki elämä on niin monimuotoista että ikinä ei tule valmista, mutta sanoisinko että itsetuntemus laajenee niin että kykenee tekemään valintoja, joista seuraa hyvää sekä itselle että muille. Tästä aiheesta riittäisi niin paljon jutskailtavaa mutta jätän tällä kertaa tähän. Olet priimaa vertaistukea eevi!:)

    • Ihanaa kuulla Lotta. Kyllä ne palikat siitä selkeytyvät ajan kanssa <3 Järkevää pohdintaa, kiitos siitä. Hauskaa että jaatte näitä ajatuksia tänne munkin kanssa -E

  6. Vaaleat hiukset on kyllä sulle ihan ehdottomasti parhaat, mutta pakko sanoa, että tuo vuoden 2011 lyhyt malli sopii sulle aivan älyttömän hyvin!!! WAU!

    • Tykkään itsekin eniten kyllä vaaleasta 🙂 Lyhyt oli kyllä kiva, mutta vaati liikaa laittoa 😀 -E

    • Mistä ton keksit? Eihän tosta kuvasta edes nää että olis muka silarit???

    • Olipas v*ttumainen ja alentava kommentti.
      ”Näin olen kasvanut henkisesti” teilataan täysin ”Niinku sulla on silarit”-kommentilla, toivottavasti mietit mitä oikeasti yritit tässä tuoda esille.

  7. Eevi, kirjoitat hirmu hyvin ja kauniisti! Sun teksteissä on oikeasti sisältöä ja niitä on niin ilo lukea.

    • Te olette niin mahtavia! Ihanaa että suomalaiset osaavat olla myös kannustavia ja iloisia <3 -E

  8. Mahtava kirjoitus Eevi! Upea esimerkki nuorille ja miksei meille vanhemmillekin miten kovalla työllä, onnistumisten ja välillä erehdystenkin kautta saavutetaan tavoitteita. Teet työtäsi hyvällä asenteella ja meiningillä ja kirjoituksiasi on kiva lukea!
    Terveisin myös PT ja tuleva fyssari Oulusta 😀.

    • Ihana Suvi, kiitos kauniista sanoista 🙂 Tsemppiä opintoihin! -E

  9. Voi Eevi, olisipa minullakin joskus edes hitunen sun huikeasta elämänasenteesta! Tällä hetkellä on vaikeaa löytää valoa tunnelin päässä,mutta jatkan matkaa 🙂

  10. Oon saanut sellaisen käsityksen, että oot lukenut/luet jonkin verran elämäkertoja/itsensäkehittämisen kirjoja, oonko väärässä? Oisko sulla heitää mitään hyviä kirjavinkkejä niiden suhteen? Tai ihan muitakin hyviä kirjavinkkejä, oli aihe mikä tahansa? ☺️😊

    • Jonkin verran joo 🙂 Tehdään ehdottomasti postaus tästä! Niitä löytyy -E

  11. Moikka, Pakko kommentoida, että nuo lyhyet hiukset on tosi upeat!!

    Terv. Riikka

    • Kiitos Riikka 🙂 Pidin niitä yllättävän monta vuotta, mutta lopulta pitkä oli helpompi ylläpitää -E

  12. Sun hyvä olo ja tasapaino tosiaan näkyy tän hetken kuvista ja tekstistä! Mahtava homma! 🙂

  13. Moikka! Olen yrittänyt monet kerrat nousta tästä roskaruoka helvetistä. Olen itse opiskellut ruuasta ja ollut korvat höröllä jos joku puhunut terveydestä. Viime kesänä löysin puhtaan ruuan ilot ja liikunnan ihanuuden sitten lapsuusajan(nyt olen 25- vuotta). Ammuin ehkä jopa yli monen mielestä kun pingotin kaikesta mitä söin tai en halunnut syödä. Tuli syksy ja ajatukset valuivat päästä ja sillä tiellä edelleen ollaan. En syö terveellisesti enkä liiku arjen lisäksi ollenkaan(toki opiskelu vei aikaa paljon viime syksystä alkaen- tekosyy). Kysyisinkin nyt sinulta että pitääkö ihmisen syntyä siihen että välittää mitä suuhunsa laittaa vai voinko vain päättää että minä haluan olla tarkka vaikka ensimmäisenä ajatuksena mulla on että mitä väliä sillä on. Voinko pakottaa itseni pitämään loppuelämäni terveellisestä ruuasta ja helpottuuko se jossain vaiheessa niin että nautin siitä?

    • Moikka Suski,

      Kuulostaa tuokin kovin tutulta – ensin on jostain syystä pakko ampua yli, tulla alas ryminällä ja sitte vastan kivuta sille pysyvälle jakkaralle 🙂
      Niin ainakin itselleni kävi ja lopulta tosiaan löytyi se tasapaino kaiken jälkeen. Tsemppiä ja jaksamista, sekä avointa mieltä <3 Muista nauttia elämästä -E

  14. mahtavaa luettavaa, kun oot oivaltanu mikä tässä elämässä oikeesti on tärkeetä ja kehittämisen arvoista! 🙂 ja muutenkin, todella viisaita ajatuksia.:) luen tällä hetkellä yhtä kirjaa, joka käsittelee ihmisen identiteettiä ja syvyyttä. Tässä sun kirjoituksessa oli juuri yksiä niistä asioista, mitä siinä käsitellään. Oon tositosi ilonen sun puolesta!

    • Oi kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta – saanko kysyä minkä nimistä? 🙂 Kiinnostaa sellaiset aina kovasti.
      Ihanaa että täällä on niin paljon lukijoita ja tukijoita, jotka osaavat iloita ja nauttia elämästä <3 On myös tärkeää osata olla iloinen muiden puolesta, ja te sen kyllä osaatte -E

  15. Käytät ilmeisesti PALJOn itseruskettavaaa??? Ainakin aiemmin ja ilmeisesti vieläkin

    • Hmm, yhdessäkään kuvassa ei valitettavasti ole itseruskettavaa 🙂 -E

  16. Hei,

    Oikeen tuli tippa silmään tätä lukiessa. Muutin yksin perheeni luota tänne Helsinkiin 19 vuotiaana vuosi sitten, ja on jo kauan tuntunut niin kurjalta, tyhjältä ns. haku ammunalta, tämä elämä ilman sen suurempaa merkitystä. Mutta salilla olen ruvennut käymään ja treenaamaan entistä kovemmin ja määrätietöisemmin, haluan Personal Traineriksi. Tosin ei vieläkään ole täysi balanssi elämässä.. Mutta kai tällä kaikella on todella tarkoitus ja selkärankaa kasvattava opetus. Vielä se aurinko sieltä paistaa ja löydän sen sisäisen tasapainon, ja ihanat ihmiset. Kiitos Eevi! ♡

    Zaidu

    • Heippa,

      Minusta tuntuu että se aika opetti niin paljon, että uskon sen olevan elämässä syystä 🙂 Tsemppiä ja itsetutkiskelua se vaatii, mutta on sen arvoista <3
      Ihanaa että olet löytänyt kuitenkin jo eväitä sitä balanssia kohti! Kyllä se siitä. Kaikkea hyvää, E

  17. Moikka Eevi! Pakko sanoa, että tää sun blogi on aivan mahtava! Löysin tään vasta nytten fitnesspäiväkirjojen uusintojen myötä ja hurahdin niin että päätin lukea kaikki postaukset alusta tähän päivään asti. Olet kehittynyt blogin pitäjänä huomattavasti,vaikka vanhemmatkin postaukset ovat todella hyviä! Lisäkis olet toiminut minulle äärimmäisen suurena motivaation antajana,kiitos sinulle!

    Tsemppiä kisapreppiin ja itse kisoihin! Olet mieletön persoona!

    • Moikka Petra,

      Ihana, kiitos kovasti 🙂 Ihan mahtava kuulla, on aina hienoa kuulla että kehitys näkyy sinne teille saakka. Kovasti on töitä tehty ja tehdään edelleen 😉

      Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan <3 Ihania kesäpäiviä -E

  18. Moi Eevi!:) en ole tainnut kertaakaan kommentoida sun postauksia mutta nyt on ihan pakko. Iso kiitos ihanasta postauksesta. Se auttoi minua taas rauhoittumaan ja ajattelemaan että kyllä kaikki loksahtaa kohdalleen kunhan sille antaa aikaa.<3 olen yrittänyt mennä aina asia kerrallaan eteenpäin elämässä. Ja yksi suuri haave on että löytäisin taas uudelleen ilon liikunnasta ja treenaamisesta.:) mutta ihanaa syksyä sinulle! Oot ihan huippu tyyppi! <3

  19. Itse aloitin vasta kk sitten kunnon elämäntapa muutoksen hankin personal trainerin ja laitettiin ruokavalio kuntoon ja liikkuminen aloitettu 6v tauon jälkeen :), juhliminen on toistaiseksi kokonaan tauolla ja tupakointi loppunut ja nyt jo olo on paljon pirteämpi ja parempi kuin pitkään aikaan ja sitten vielä tää postaus antoi paljon lisää motivaatiota ja tsemppiä jatkaa tällä tiellä :). Tää blogi on muutenkin ollut tosi kannustava ja varmaan yksi niistä asoista jotka sai mut ajattelemaan omaa hyvinvointia 🙂

  20. Mä katoin jo instassa tuota vikaa kuvaa ja mietin että ootko sä siinä oikeasti vai onko siinä joku muu, en tunnista sua kummastakaan! 😀 Niin ne ihmiset vaan muuttuu.

  21. Loistava päivitys! Ihana muistella välillä ajassa taaksepäin, kehitytään jatkuvasti ihmisinä niin paljon ja matka on niin huikea =) Kiitos päivittäisestä inspiraatiosta oot ihan huikea mimmi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta