Kisaaminen ja mielen hallinta

Minifitness_berealJokainen valmistautuu kisoihin eritavalla. Jokainen urheilija on erilainen. Jokaisella on heikkouksia ja vahvuuksia. Omana vahvuutenani pidän päättäväisyyttä ja uskoa itseeni. On nimittäin ollut niitä hetkiä, kun näyttää siltä että edessä on vain seinä. Kunto ei etene halutulla tavalla. Tämä on varmasti ollut monella kisaajalla yksi murheista. Ehdinkö kisakuntoon ajoissa, tai olenko liian ajoissa kuntoni kanssa? Stressaaminen kunnosta on mahdollisesti se pahin vastustaja monelle. En suostunut heittäytyä sen vietäväksi. Minä voittaisin, ei stressi.

Itse olin kunnossa vasta muutama päivä ennen Jyväskylän karsintoja, mutta se riitti. En antanut edes sijaa ajatukselle epäonnistumisesta – olin tyytyväinen lopputulokseen ja tekemääni työhön. Luotin kehooni, tekemiseeni ja tahdonvoimaani. Uskon myös johonkin sellaiseen voimaan, jota emme voi tuntea tai nähdä. Se näytti voimansa ainakin minulle. Matkalla oli nimittäin paljon niitä, jotka eivät minuun uskoneet – he näkivät huonot puoleni ja vain ja ainoastaan ne. Niitä tyyppejä tulee elämässä aina eteemme, teit sitten mitä tahansa. Keskivartaloni kunto ei riittäisi, he sanoivat. Minä sanoin että odota, vielä on viikko aikaa. Se viikko tosiaan ratkaisi ja paljon. En koskaan luopunut siitä positiivisesta energiasta.

Mutta onneksi ympärilläni on myös heitä, jotka eivät antaneet minun lannistua vaikeina hetkinä. Kuntosi ja poseerauksesi on lytätty täysin ja vuodatat ajatuksiasi tukiverkollesi – he kuuntelevat ja uskovat sinuun. Paitsi vahva mieli, myös vahva tukiverkko on todella tärkeä osa onnistumista ihan kaikessa elämässä. Tässä lajissa pitää olla valmis sille kovimmalle kritiikille, ulkonäköäsi tullaan arvostelemaan piste. Osa ei ole sille koskaan valmiita ja henkinen romahtaminen on silloin usein tekemässä tuloaan jossakin vaiheessa. Vahva itsetunto ja usko omaan tekemiseen tulee olla tässä lajissa läsnä todella vahvana. Tästä on pakko digata ihan hemmetisti!Minifitness_liferules

Henkinen valmistautuminen oli ehdottomasti tärkein seikka. Mielikuvaharjoittelu lavalle astelemisesta auttoi varmasti hallitsemaan tilannetta ja kestämään jännitystä paremmin. Järki kulki ja tsemppasin itseäni mielessäni koko ajan. Luotin itseeni, vaikka tilanne oli täysin uusi ja todella jännittävä. Jopa kaoottinen jos aivoiltani kysyttäisiin. Jos olisin tepastellut lavalle ilman näitä lukuisia mielikuvaharjoituksia, olisi pakka hajonnut varmasti pahasti. Jos minulla olisi ollut epävarma olo kunnostani, olisi sekin näkynyt. Olin todella fiiliksissä kaikkien ponnisteluiden jälkeen ja saatoin olla tyytyväinen omaan panokseeni urheilijana. Tärkeintä oli tehdä oma paras mahdollinen suoritus. 

En olisi pystynyt tähän vielä parikymppisenä. Mieleni ei olisi ollut tähän valmis. Tämä oli juuri oikea elämäntilanne ja vuosi kisaamiselle. Osa kisaajista peruutti paikkansa viimeisien kuukausien, jopa viimeisien päivien aikana. Ymmärrän hyvin. Jos paletti ei ole kasassa, ei siitä yksinkertaisesti tule mitään. Se vaatii urheilijan mielen, valmistautumisen ja työrauhan. Se vaatii tasapainoisen ympäristön ja vahvaa halua. Viimeiset viikot ovat nimittäin jopa itsekkäitä, mutta keskittyminen vaatii sen. Se vaatii lukuisia keskusteluja oman itsensä kanssa. Kun johonkin lähdetään, lähdetään siihen koko sydämmellä ja tahdolla! 

Odotinko pyhän hengen hönkäystä ja yhden yön kisakuntoon kiristymistä? En todellakaan. Tein kovasti töitä niin monella eri osa-alueella. Poseeraukset, mieli, kunto, arjen järjestelyt…lista on yllättävän pitkä. Se on jonakin päivinä kovaa omistautumista, joskus taas homma sujuu mukavasti omalla painollaan. Yksikään päivä ei ole samanlainen, yksikään treeni ei ole kopio edellisestä. Jokainen päivä vaatii uuden panoksen. Siihen ei osaa ensimmäisellä kerralla suhtautua sen vaatimalla vakavuudella, se pitää käydä läpi ja käsitellä. Joko siinä onnistuu tai sitten ei. On myös rohkeaa myöntää itselleen tosiasiat, jos päättääkin olla kisaamatta. Hyväksyä ne ja käsitellä ne itsensä kanssa. Vain näin voi aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Kun tuli treenitaukoa venähtäneen lihaksen takia ja viikko siihen päälle flunssaa, alkoi kieltämättä ahdistamaan. Asiat, joille ei voi mitään ovat varmasti niitä haastavimpia juttuja omalle päälle. Kaksi viikkoa on pitkä aika loppumetreillä. En suostunut kuitenkaan luovuttamaan vaan mietin vaihtoehtojani – olisiko nyt jotakin mitä voisin vielä tehdä jotta onnistuisin? En varmasti ollut ainoa kisaaja, jolle tuli eteen vastoinkäymisiä viimemetreillä. Viimeiset kisaviikot näyttivät minulle itselleni todellisen minäni – olen vahvempi kuin luulinkaan. Voitin itseni. 

Muistakaa elämässä rakkaat ystävät se, kuinka silloin kun tekee eniten mieli luovuttaa ja tuntuu että vastassa on vain seinää seinän perään, kannattaa jaksaa rämpiä vielä hetki. Vaikeat ajat muovaavat meistä menestyjiä. Kulman takana saattaa odottaa se suurin haaveesi <3 -E

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

21 vastausta artikkeliin “Kisaaminen ja mielen hallinta”

  1. Olen hiljattain löytänyt sin blogin- mielenkiintoista ja motivoivaa luettavaa, kiitos.
    Olen nyt 30 vuotiaana ja esikoisen syntymän jälkeen innostunut (jälleen) terveellisemmästä ja puhtaammasta ruuasta sekä treenaamisesta. Heräsi kysymys, että kykeneekö vielä tämän ikäinen ihminen treenaamaan ja ylipäätään saamaan itsensä hyvään ja ”lihaksikkaaseen” kuntoon. En nyt mitään fitnestä tavoittele mutta kaunis ja timmi kroppa kai se jokaisen synnyttäneen naisen unelma on 🙂
    Kiitos, jos ehdit vastaamaan.

    • Kolmekymppisenä kolmen lapsen äitinä vastaus on kyllä 😊

    • Ihan hassu kysymys. 🙂 Totta hemmetissä voi! Miksei voisi? Toki se työtä ja itsekuria vaatii, mutta tietysti onnistut, jos vain tahdot. 🙂 Sitä paitsi kolmekymppinenhän on vielä nuori. Tsemppiä ja mukavia tulevia treenejä!

    • Samaa mieltä! Siskoni aikoo olla elämänsä kunnossa nelikymppisenä ja se on TODEALLKIN mahdollista 🙂 Parhaat vuodet vasta edessä hei! -E

    • Ihan loistavaa kuulla Minna 🙂
      Minusta on niin hienoa kuulla kuinka olette innostuneet omasta terveydestänne ja tätä kautta voitte paremmin! Juuri näin sen kuuluukin mennä,
      omalla painollaan ja omilla valinnoilla. Kolmekymppinen on täydellisessä iässä! Eli höpsistä, epäilyt nurkkaan heti ja kohti unelmaasi <3 -E

  2. Voitkin olla todella ylpeä itsestäsi. Mäkin olen, vaikken sua oikeesti tunnekaan. Mutta mieleltään vahvat ja päättäväiset ihmiset mutta silti nöyrät ovat hienouksia. Ja sä ootkin just yksi niistä, ihailtavaa Eevi 🙂

    • Ihana Tuija <3 Näitä teidän kommentteja lukiessa sitä usein kysyy itseltään että mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni näin ihanat ja aidot lukijat.
      Nöyränä saa olla teidän kaikkien edessä! Huhhuh, KIITOS. -E

  3. Oon nyt seuraillu jonkin aikaa sun blogia ja kokoajan oon vaan enemmän koukussa. Niin energistä ja positiivista luettavaa. Sun blogi on se joka on pakko tsekata ekana että onko uutta postausta. Ja tää postaus! Sain siis todella paljon motivaatiota mun omalle matkalleni kohti unelmaani, mun omaa unelmien kroppaa ja sitäkin tärkeempänä se mahtava ja energinen fiilis. KIITOS EEVI! 🙂 (oot älyttömän vahva ihminen ja ihailen sinua todella paljon)

    • Ihan loistavaa kuulla Maria <3 Paras palaute jota kirjoittaja voi saada – on ihan parasta jos voi motivoida ja inspiroida teitä!
      Kaikkea hyvää ja tsemppiä unelmiesi tavoitteluun – ota ne kiinni! -E

  4. Hei Eevi. On todella ihana lukea blogiasi ja huomata miten omistautunut olet sille mitä teet. Joskus toivon että myös itse voisin olla noin määrätietoinen ja päästä itse omiin tavoitteisiini tai ainakin sinuiksi itseni kanssa sellaisena kuin olen. Miten voikaan ihminen olla noin vahva kuin sinä olet. Ihailtavaa! Jatka samaan malliin ja samalla asenteella. Siihen pyrkii itse kukin. 🙂 Mukavaa syksyä Sinulle!

    • Kiva kuulla Outi 🙂 Ei se missään tapauksessa helppoa ole ollut, mutta kaikki ponnistelut ja vaikeudet tekee meistä parempia ihmisiä.
      vaikeudet on tehty voitettaviksi <3 Mukavaa syksyn jatkoa myös sulleja kiitos palautteesta -E

  5. Olet niin ihana! Kyllä tuli taas hyvä mieli lukiessa uusinta tekstiäsi!
    Sydämellinen ja selväpäinen asenteesi ja antavat voimaa kiireen keskelle. Tosi kiva että jaksat tsempata muita ja kertoa myös itse kokemistasi haasteista.
    Hyvä lisääntyy jakamalla-KIITOS!

    • Ihana kommentti Lilo 🙂 Kiitos että te lukijat jaksatte tsempata myös minua ja tätä kautta se toki näkyy myös täällä teksteissäni <3
      -E

  6. Sun kisakunto oli kyllä mielettömän kaunis! Kovasti tsemppiä ja täällä ainakin innolla odotan ja seurailen sun lopullista sijoittumista. 🙂

  7. Wau, taas jälleen niin hyvä ja motivoiva postaus! Sun postauksista todella saa aina niin hyvän fiiliksen ja jotenkin rauhallisen mielen. Tsemppiä vielä SM-kisoihin, en malta odottaa! 😍

  8. Oot ihan älyttömän kaunis ja inspiroiva tyyppi! Alottelin tänään uuden blogin parissa ja tein ihka ensimmäisen postauksen, odotan innolla tulevaa, mitä kaikkea keksinkään kirjoitella.. Olisiko sulla mitään vinkkejä blogin aloittamiseen? Haleja!

    • Kiitos palautteesta 🙂 Oi mahtava juttu! kannattaa päivitellä usein ja panostaa laatuun/kuviin. Erottautuminen on yksi tärkein seikka tänä päivänä blogimaailmassa. -E

  9. Hyvä teksti -jälleen. Aina löytyy dissajia, mutta pää kylmänä vain. Hienoa! Oot kyllä super mimmi edelleen! Jatka samaan malliin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta