Vanha kunnon hikimuija

Minifitness_hiihtoasu_HellyHansenTerkkuja Rukalta hankien keskeltä! Ollaan hiihdetty kilpaa valon kanssa tänään Rukaa ympäri. Täällä valoisa aika kestää nimittäin vain sen muutaman hassun tunnin. Lumi tekee kyllä ihmeitä ja vaaleanpunaista taivasta voisi mielellään jäädä tuijottelemaan kesken hiihtolenkin. Jäätynyt räkä nenässä keskeyttää kuitenkin viimeistään tämän fiilistelyn. Parisenkymmentä asettta pakkasta on tälle etelän tytölle pieni shokkihyppy. Olen kuitenkin aina sitä mieltä, että sää on asennekysymys – sitä paitsi väitti isäni mitä tahansa, kunnon geareilla pärjää millaisissa olosuhteissa tahansa. isäni vannoo edelleen kasikytluvun vanhan haalistuneen (ja reikäisen) hiihtopuvun nimeen, vaikka kuinka yrittäisin vakuutella häntä vaatteiden teknisyyden kehittymisestä. Tästä emme tule ikinä pääsemään sopuun. 

Nautin ulkoilusta, mutta en palelemisesta. Tämä gearihypetykseni osoittautui jälleen kerran aiheelliseksi. Danin hytistellessä menemään ohuessa juoksutakissaan, minä painelin tyytyväisenä eteenpäin. Jokaiselle lajille on syystä omat varusteet rakas. Ehkä tästä taas opittiin ja rinteeseen pukeudutaan ainakin astetta fiksummin. 

Opittiin myös sellainen, että niitä luistelusuksia ei kannata vuokrata ellei aio luistella koko hiihtoretkeä (tai oikeasti osaa sitä). Danin suksi luisti vähän turhankin liukkaasti ja sukset päätyivät lopulta kainalossa mäen päälle. Alas tultiinkin sitten #perseessäkiinni ja kovalla huudolla. Tilanteita ei lenkiltä puuttunut ja meinasin räkätyspäissäni lentää ojaankin. Minä säästyin pelkästään ripsien yhteen jäätymisellä, Danille tämä ”elämys” oli hänen sanojensa mukaan ”äärirajoilla nauttimista”.Minifitness_hiihto_ruka Minifitness_murtomaahiihto_hellyhansen

Oli muuten positiivista huomata kuinka aerobinen kestävyys on parantunut dieetin aikana huimasti! Muistan viime vuotisen hiihtokuntoni – sydän hakkasi jo ensimmäisien metrien jälkeen ja veri maistui suussa jo muutaman kunnon nousun jälkeen. Nyt tuo kymppi taittui todella kevyesti ja hommaa olisi hyvin voinut jatkaa toisenkin kerran. Ei huono!

Hiihdin lapsuudessani paljon ja noin yleisesti muistoni kouluhiihdoista ovat positiivisia. Kuitenkin tällaisena kilpailuhenkisenä tyyppinä muistan edelleen hyvin elävästi yhden elämäni karvaimmista tappioista. Lähdössä kaikki aina hätäilivät ja meininki oli yksinkertaisettuna kaoottista. Taktiikkani oli lähteä aina täysiä ja himmata sitten kun lauma on hajaantunut. Silloin kävi kuitenkin niin, että luokkakaverini hiihti suoraan sauvani päältä ja koska silloin ei on omistanut kunnon geareja, irtosi sauvani ja minä jatkoin matkaani vielä hyvän tovin. Eipä siinä auttanut muu kuin jarruttaa, kääntyä takaisin ja hakea nöyränä menosta tippunut sauva. Kiukutti niin pirusti! Raivolla päätin kuitenkin räät poskella ja veren maku suussa painaa mitalleille, viimeisestä lähtösijasta huolimatta. Jahtasin ja jahtasin, mutta lenkki loppui kesken ja sijoitukseni oli kolmas. Olin silti pettynyt. Seuraavana vuonna oli kuitenkin uusi näytönpaikka. Jännä miten elävästi tuon fiiliksen muistaa edelleen. Uudelleen syttyminen kannattaa kuitenkin aina!

Olen asettanut tälle lomalleni yhden tavoitteen – haluan ulkoilla joka päivä. Täällä on mitä parhaimmat puitteet viettää rentoa treenilomaa <3 -EMinifitness_Ruka_hiihto

Hiihtoasu – Helly Hansen 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

8 vastausta artikkeliin “Vanha kunnon hikimuija”

    • Kiitos Katri <3 Letit on pakolliset hiihtolenkillä 😉 -E

  1. Toi Danin lenkki kuulostaa ihan samalta kuin mun muistot kouluhiihdosta, mä niin v-i-h-a-s-i-n sitä, enkä oo hiihtänyt enää 5. luokan jälkeen – kyllä, siitä tulee kohta 20 vuotta kun oon viimeksi hiihtänyt 😂 mua ei siis sen puolesta harmita yhtään tää lumettomuus Jyväskylässä, ainoastaan sen takia vähän harmittaa kun ei pääse tekemään lumienkeleitä. Luultavasti mä oon myös syntynyt totaalisen väärälle ilmastovyöhykkeelle, koska inhoan kylmää, varsinkin pakkasia, ja oonkin nyt lomalla ihan tyytyväisenä nököttänyt enimmäkseen sisällä ja nauttinut siitä, ettei ole pakko mennä ulos – ensi viikolla alkaa taas työt ja hoitolasten myötä on sit taas pakko toppailla lapset ulkokamoihin ja lähteä niiden kanssa pihalle, huvitti tai ei. Hyväähän se oikeesti tekee, ja toivotaan että tulis luntakin niin päästäis pulkkamäkeen kans 😊

    • Voi Minttu <3 😀 Onneksi kaikesta ei tarvi kaikkien edes tykätä! Ei se niin vakavaa ole 😉 -E

  2. Ihana postaus ja ihanat maisemat!! Mulla on niin ikävä hiihtoa. 3 vuotta sitten viimeks hiihtänyt. Täällä ei vaan oo nyt mahis. Joskus sitten 🙂 ja voi vitsit toi sun hiihto muisto! Mulla samoja joka kisoista, oli sitten kyseessä hiihto tai juoksu jne. Mä aina lykein itteeni vähän eteenpäin että pääsin muiden eteen ja sitten luistelulla paukutettiin eteenpäin. Muiden oikastessa reittiä, voitin siltin 😀 verenmaku suussa mentiin.. huikeeta! Kivaa loppuvuotta ja uutta vuotta sulle 🙂

  3. Voi että mä niin ootan tänne Oulun seudulle enemmän lunta ja kovempi pakkasia hetkeksi että pääsee jäälle hiihtää. Ihanaa ku aurinko paistaa, pikku pakkanen ja matka ei tunnu missään ku sitä ei jotenkaan jäällä hoksaa 🙂

    • Jäällä on kyllä ihan mahtavaa hiihdellä, se tunnelma on paras <3 -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta