ELÄMÄN EHDOILLA

Minifitness_lifeKoska tietää että on löytänyt paikkansa? Olen nyt useamman ystäväni kanssa käynyt tätä samaista keskustelua elämästä. Koska tietää että on oikeassa parisuhteessa joka kestää? Onko tämä paikka jossa haluan elää ja tehdä lapsia? Joskus luulin olevani varma kaikesta, joskus tuntuu että en ole varma mistään. Eihän tässä iässä pitäisi käyttäytyä enää kuin teini! Haihattelu pitäisi olla jo karisteltu jaloista aikoja sitten. Nythän ollaan aikuisia herranjestas ja meidän kuuluu tietää! Kuuluu tietää mitä me elämältä haluamme. 

Mutta kun me emme tiedä. Tuntuu että meillä ei ole hajuakaan! Vaikka kaikki on hyvin, kysymme silti itseltämme; Onko tämä minun paikkani? Miksi emme voisi nähdä eri polkujen vaihtoehdot ja sitten päättää minkä haluamme valita? Hetkinen. Eikö meillä ole kaikki valta tehdäkin näin? Kaikki omaa elämäämme koskevat siirrot ovat meidän omissa käsissä. Ihmettelen miksi emme aina kuitenkaan käytä tätä oljenkortta, vaan vaimennamme todelliset tuntemuksemme ja ajatuksemme sitkeällä järjen äänellä. ”Pidä kiinni suunnitelmastasi”.

Luulen että tämä yhteinen paniikkikohtaus tässä kohtaa elämää johtuu siitä, että nyt pitäisi tehdä ne isot siirrot. 28-vuotiaana olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Olenko epäonnistunut jos en kykene täyttämään tätä suunnitelmaa? 

Olen tullut jokaisen ystäväni kanssa samaan lopputulemaan. On todella fiksua pelätä. On oikeasti hyvä kyseenalaistaa ja pysähtyä jos tuntuu siltä. Aikaa ei nimittäin koskaan voi kelata taaksepäin, mutta aina voi pysähtyä ja katsella omaa elämäänsä uudelta kantilta. Mitä jos muuttaisinkin tätä elämäni suunnitelmaa ja unohtaisin nämä itselleni joskus asettamani tavoitteet? Elämä ei ole mikään tavoite! Lopeta. 

Tee uusi suunnitelma, tai mikä vielä parempi, älä tee suunnitelmaa lainkaan! Elä hetkessä, nauti, iloitse. Ei ole pakko tietää yhtään mitään. Epävarmuuskin on vahvuutta, jos sen oppii hyväksymään ja sen ääntä kuuntelemaan. 

Annetaan elämän kuljettaa <3 -EMinifitness_bikini_bikbok3

 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

32 vastausta artikkeliin “ELÄMÄN EHDOILLA”

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Varsinkin kun itsellä elämässä on pyörinyt samoja ajatuksia viimeaikoina. Kiva tietää ettei oo ainut jolla nää pyörii mielessä..:)

    • Jotenkin tosi lohduttavaa kuulla, että näitä samoja ajatuksia pyörii muillakin mielessä 🙂 -E

  2. Hei Eevi!

    Haluan kiittää sinua hyvästä blogista. Olen seurannut kirjoitteluasi jo pidemmänaikaa. Ihmisenä olet äärettömän vahva,fiksu ja kaunis ulkoa että sisältäpäin. Jokaisesta tekstistäsi huokuu positiivisuus ja ihana energia joka välittyy tänne ruudun läpi 🙂

    Videopostaus esim. omasta arkipäivästäsi olisi kiva.
    Olen samaamieltä, elämä kuljettaa omalla aikataulullaan 🙂

    • Moikka Elina,

      Kiitos kovasti palautteesta <3 Aivan ihana kuulla.
      Kiitos toiveesta! -E

  3. Eevi, nämä sun tekstit on jotenkin aina niin lohduttavia. Tuntuu, että juuri kun itsellä on sellainen fiilis että ei tiedä mitä tehdä tai että tarvitsisi jonkinlaista uutta motivaatiota, niin silloin sinä aina satut kirjoittamaan jotakin näin kannustavaa! Sinulla on taito kirjoittaa ja ihailen elämän asennettasi! Kiitos, että jaat hyvää mieltä myös ruudun tälle puolen 🙂

    • Samaa mieltä! Viimeksi huokasin helpotuksesta, kun luin Hikikannikka -tekstisi. En ole ainoa aamupalahikoiluni kanssa. Sitten tuli Fairytale -kirjoitus ja nyt tämä kirjoitus, jonka sanomaan on niin helppo samaistua. Loistavia tekstejä!

    • Kiitos kovasti Niina – ihan mahtavaa kuulla <3 Täältä löytää samaistumispintaa itse kukin 🙂 -E

    • Ihana Maria <3 Iso kiitos palautteesta ja kauniista snaoista. Näistä saa kirjoittaja kyllä niin hyvän mielen! -E

  4. Sen nimi on kolmenkympin kriisi 😉 mulla se alkoi neljä vuotta sitten eli 26-vuotiaana, ja vaikka sen ainekset oli vähän erilaiset (kun oli jo ne lapset ja avioliitto ja ammatti ja työpaikka ja kaksi kissaa ja mies painosti hankkimaan autoa ja omakotitaloa), ja mä olin alkuun ihan kauhuissani että mitä helvettiä tää on ja tätäkö tää nyt sitten on seuraavat 50-60 vuotta, niin pikkuhiljaa helpottaa. Toki se sai mut myös tekemään tiettyjä muutoksia (eikä mulla vieläkään ole sitä omakotitaloa tai autoa), ja lopputulemana olo on sellainen nyt, että suurin piirtein tällaista elämää mä voisin just nyt toistaiseksi elääkin ja kattoa sitten uudestaan jos ja kun alkaa tuntua siltä että jos sittenkin jotain muuta. Toki mun miehen mielestä mä olen epäkypsä teinimäinen haihattelija, kun en lämpene sille omakotitalolle enkä nyt ihan varma ole siitä mitä sitä sit isona kuitenkaan tekis (ja varsinkin koska makaan keskellä pihaa tekemässä lumienkeleitä lasten kanssa, leikin lasten kanssa hippaa huoltoaseman pihalla ja kassajonossa jorailen taustamusan tahtiin), mutta totesin sille että itepä vaimos valitsit ja kyllä siitä eroon pääsee halutessaan. Ilmeisesti se ei sit kuitenkaan niin haittaa että on epäkypsä 😄

    • Voi mun Minttua 😀 Oot kyllä niin oikeessa! Eletään siten miten nyt tuntuu hyvältä ja katsellaan mihin elämä ja omat toiveet vie.
      Turha niitä on yrittää ennakoida – koska elämää ei vaan koskaan voi pelata niin. Oot niin ihanan lapsenmielinen, että pidä toi asenne <3 Mä luulen että sun lapset tykkää susta ja sun heittäytymisestä ihan hulluna! 😉 -E

    • Mä oon varmaan syystäkin nuorisotyöntekijä ja perhepäivähoitaja – aikoinaan mun opiskellessa naapurikoululla Keski-Suomen opistolla oli slogan ”lapsi on terve kun se leikkii, nuoriso-ohjaaja kun ei osaa lopettaa” 😂

  5. ihana, ihana teksti! kiitos niin paljon, näinhän se juuri menee. rohkeaa nostaa esiin tämäkin kulma elämästä. painin aivan juuri näiden ajatusten kanssa tällä hetkellä ja tällaisia sanoja todellakin tarvitsen 🙂

  6. Kukin kriiseilee aikanaan 😉 Mulle noi iski vasta 30 täytettyäni, kun monet ihmiset ympärillä oli joko asettuneet jo vuosia sitten tai tekivät nopeita liikkeitä elämässään ja vaikuttivat tyytyväisiltä niihin. Itselläni oli silloin uraa jo hyvin takana ja valoisat näkymät töiden saralla, mutta muuten suunnilleen kaikki epäselvää. Kaikki kuitenkin selviää ajallaan. Nyt asun pienessä omistuskämpässä (sellaisella alueella ku haluan, ei missä muut odottaa mun asuvan) ihanan miehen kanssa, oon raskaana ja ehdin täyttää 34 ennen kuin esikoiseni syntyy. Eikä kriisistä tietoakaan 😀

    • AI ETTÄ <3 kiitos tästä kommentista, meni jotenkin ihanasti kylmät väreet tätä lukiessani. Jotenkin just niin ihailtavaa! -E

  7. Niin loistava teksti! Itsellä pyörinyt täysin samoja asioita mielessä lähiaikoina. Niin paljon epävarmuutta ja avoimia kysymyksiä, enkä yhtään tiedä mitä elämältä haluaisin. Aika tuntuu kuluvan hirmuista vauhtia, ja tuntuu että pian on jo liian myöhä kaikelle ja liian vanha kaikkeen.. Mulle ilmeisesti toi kuuluisa kolmenkympin kriisi tulee jo näin viisi vuotta etuajassa. 😉 Hyvissä ajoin kun aloittaa niin ehkä siihen kolmekymppiseksi mennessä on saanut kriisit kriiseiltyä. ;D

    • Kuulostaa nii tutulta Sanna 🙂 On jotenkin lohduttavaa huomata kuinka moni on samassa tilanteessa ja samojen kysymysten äärellä.
      haha, totta tuokin muuten! Vai tuleeko meillä sitten isompi kriisi? 😀 no sitä on turha stressailla! <3 -E

  8. Eevi kiitos! Tämä teksti lohduttaa ja rohkaisee tilanteessa, missä pitäisi tehdä isoja ratkaisuja oman elämän suhteen. Pelottaa, mutta kun luin tämän niin tiedän että ne ratkaisut on tehtävä jos haluaa elää omaa elämää itseään eikä vaan muita varten. Kiitos <3

    • Ihan loistavaa kuulla <3 Kuten sanoitkin, tee ne ratkaisut omaa elämääsi varten. Sisin kertoo aina totuuden -E

  9. Samoilla radoilla on mennyt ajatukset täälläkin. On niin helppo alkaa vertailemaan itseä muihin, koska meillä on tapana vertailla itseämme varsinkin materiaalisessa mielessä (omaisuus, työ, ulkonäkö). Meidän pitäisi luottaa enemmän siihen, että elämässä oikeat asiat tapahtuu oikeaan aikaan. Kirjoitin tästä itse juuri eilen blogitekstin! Jos kiinnostaa voit kurkata sen blogistani http://artslifemarkerita.blogspot.fi/2016/02/to-anyone-who-thinks-they-are-falling.html

  10. Nää sun tekstit on aina kyllä niin ihania <3 Täällä myös yksi joka "painii" samojen asioiden äärellä. Tosin mulla on ehkä vähän eri tilanne ja oon tässä mun omassa risteyksessä seissyt nyt aika pitkään miettien mihin suuntaan lähtisin..päätöksen tekeminen vaan on niin hemmetin vaikeaa, kun ei tiedä kumpi on oikea tai parempi vaihtoehto……. (oikee vaatii luonnetta ja väärä on se hauska?) Miks tää aikuisena olo on välillä niin hirveen vaikeeta! 😀

    • Mä en Suvi usko että on olemassa edes väärää ja oikeaa – on vain niitä erilaisia polkuja 🙂 Oikeasti, ANNA MENNÄ. Sä tiedät kyllä mitä haluat eniten <3 -E

  11. Hyvin kirjoitettu, niinkuin minun ajatuksiani olisit kirjoittanut. Olen itse vasta 20 vuotias, lapsesta asti suunnitelmana oli saada lapsia 25 vuotiaana ja omakotitalo ja mitänäitä nyt onkaan. Minulla olisi suomessa melko varmasti työpaikka nyt kun valmistun, mutta sen turvallisen elämän sijaan olen päättänyt lähteä toiseen maahan, opiskelemaan kielellä jota en toistaiseksi puhu vielä alkeita enempää ja vielä yliopistoon jota en pitänyt edes suomessa mahdollisena koulutuspaikkana minulle. Joten sanomattakin selvää että suunnitelma meni uusiksi, ja vaikka olenkin uudesta suunnitelmasta innoissani, olen myös peloissani. Tuntuu tosin että isompi siirto se on muille ihmisille. Onneksi en lähde sinne ihan ypöyksin, poikaystäväni lähtee kanssani. Joten tässä nyt joka toinen päivä kyseenalaistan valintaani, olen sekä lähdössä että jäämässä. Välillä on kuitenkin hyvä tehdä kreisimpiäkin juttuja, eikös niistä tule niitä parhaimpia? Näin ainakin uskottelen itselleni 😀 kiitos inspiroivasta blogista, olet todella taitava kirjoittaja! 🙂 ihanaa kevään alkua!

    • Minusta pelko on hyväkin asia 🙂 Olen myös sitä mieltä että tuo oli juuri oikea siirto, koska se sai sut niin hyvälle mielelle!
      Tsemppiä tulevaan ja halit <3 -E

  12. Komppaan muita, hyvä teksti! Helposti samaistuttava. 🙂 Mä olen suunnilleen samaa ikäluokkaa sun kanssa ja ihan samat asiat on päässä pyöriny. En oikeestaan ennen 25 ikävuotta edes kelannu mitään suunnitelmia, varsinkaan mitään suurempia. Nyt vasta on tullu sellanen et ”apua, pitäiskö tässä oikeesti jotain alkaa miettii?!” 😀 Varsinkin kun lähipiiri alkaa lisääntyä ja tehdä isoja valintoja elämässä. Pohdintojen jälkeen oon tullu siihen tulokseen, että ei. Mä elän tällä hetkellä just mulle sopivaa elämää. Hyvä parisuhde ja rakkaat harrastukset. Elämä menköön omalla painollaan eteenpäin! Se on oikeesti aika helpottava fiilis kun antaa elämän viedä.

    • Ihana kuulla Pita sun ajatuksia <3 Elellään omalla painollaan 😉 Eli ihan samaa mieltä, helpottavaa todellakin -E

  13. Se on se 30-kriisi ehken.. 🙂 nyt olen 34v ja itsellä oli ehken aiemmin tollasia mietteitä etenkin kun sisko sai lapsen, isovanhempia kuoli.. Huomasi että elämä ei jatkukaan aina niinkuin oli jatkunut siihen saakka. Se sai ajattelemaan.. Emme ole täällä ikuisesti. Sen vuoksi päätin alkaa toteuttaa itseäni, ajatuksiani ja haaveita, tein irtioton kaikesta, jätin Suomen ja muutin ulkomaille. Onneksi puolisoni ajattelee elämästä samanlailla kuin minä. Elämme päivä kerrallaan, nautimme, teemme extemporee asioita.. Huomaa kuinka vapaammin täällä ulkomailla voi miettiä, suunnitella ja toteuttaa elämää. Nyt en enää murehdi tulevasta, kuinka murehdin nuorempana.. Kaikki menee niinkuin pitää! Älä turhaan Eevi murehdi.. Sulla on niin paljon suunnitelmia. Tee yksi kerrallaan, muuta haaveita ja seuraavia toteutuksia mikäli sillä hetkellä se tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta. Turhaa on stressata tulevasta, maailma muuttuu joka sekunnilla joten ei suunnitelmatkaan aina voi toteutua niinkuin on miettinyt! 😉 Rentoa tulevaa sinulle! 🙂

    • Kuulostaa Noora ihan <3. Kiitos tästä kommentista, hienoa että ihmiset tekevät tällaisia päätöksiä ja heräävät elämään kokemusten myötä.
      Elämä opettaa, ihan koko ajan. Kiitos aivan ihanista sanoista, tuli tsempit kyllä niin tänne asti -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta