5 KUUKAUTTA KISAKAUDEN JÄLKEEN

*ToivepostausMinifitness_lunchbreak

En voisi liikaa painottaa palautumisen merkitystä. En puhu nyt pelkästään lepopäivien pyhittämisestä, vaan kokonaiskuvasta. Painotan yöunen laatua, ravitsevaa ravintoa, oikeanlaista treeniä (oikeaan aikaan) ja kehonhuoltoa. Palautumisessa täytyy kuitenkin muistaa myös urheilijan psyykkinen puoli ja sen palautuminen. Tämän kokonaiskuvan ymmärsin täydellisesti vasta kisakauden jälkeen.

Ensimmäinen kisakauteni päättyi noin viisi kuukautta sitten ja henkilökohtaisesti olen 100 % palautunut vasta hiljattain. Helposti ajatellaan että homma loppuu kun kisat ovat ohi – itse koen että eniten töitä tehdään sen jälkeen.

Olemme paitsi yksilöitä, myös kokonaisuuksia. Me emme voi itse hallinnoida sitä kuinka paljon työtä tai kuinka paljon aikaa meidän kehomme tarvitsee kehittyäkseen tai vastaavasti palautuakseen. Voimme kuitenkin edesauttaa sen toimintaa molemmissa tapauksissa – tottakai myös yksilölliset seikat täytyy ottaa huomioon.

Tiedän että osa jatkaa edelleen palautumistaan syksyn kisakaudesta, osa taas päätti lähteä suoraan seuraavalle kevään kisakaudelle. En voi ottaa kantaa siihen mikä on hyvä ja mikä ei – jokaisen tulisi tietää se yksilöllisellä tasolla itse. Valitettavasti sitä kuvaa ei kuitenkaan aina itsekään hahmoteta. Tässä lajissa olisi kuitenkin aivan välttämöntä tuntea oma keho, sillä ei sitä kukaan muukaan pysty tuntemaan.Minifitness_kisadieetti_palautuminen

Kaikki puhuvat kehonhuollosta ja riittävän ravinnon merkityksestä. Ravinto on laadukkaan levon kanssa tärkeimpiä asioita, kun puhutaan mahdollisimman laadukkaasta palautumisesta. Kehonhuolto pitää meidät toimintakykyisinä ja terveinä. Mutta se mitä emme aina tohdi pysähtymään miettimään on se miltä meistä tuntuu muuten? Koska kuitenkin se tärkein palautumisen mittari kilpaurheilussa erityisesti on psyyke. Psyyke käy kierroksilla ja vaatii myös aikaa rauhoittua. Olen jo kuukausia kokenut treenien nousujohteisuuden. Olen jo kuukausia tuntenut kalorimäärien tasaisen nousun – kisadieetiltä on noustu viikkotasolla kaloreiden kanssa ylöspäin ja niin sanottu normaali kaloritarve on saavutettu jo viikkoja sitten. Kuitenkin koen että psyyke palautui vasta viimeisenä, vaikka keho olikin täydessä iskussa ja akut ladattuina sen osalta.

Dieetit toteutetaan eri tavalla, sen pituus vaihtelee, treenit ovat erilaisia ja treenimäärissäkin näkee suuria vaihteluita. Yksilölliset seikat ovat taas aivan oman lukunsa, johon vaikuttaa mm. henkilön tausta, geenit ja ympäristö. Mitään mittaria tai kaavaa ei ole olemassa, jota noudattamalla homma menisi täysin putkeen.

Tämä on kuin 1000 palan palapeli, jonka kokoamiseen vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kokonaiskuvan hahmottamista. En osaa sitä itsekään, mutta opettelen sitä jatkuvasti. Mielestäni olen pärjännyt hyvin ja olen itse tähän kaikkeen todella tyytyväinen. Olen pitänyt kehostani ja terveydestäni hyvää huolta myös kisakauden ulkopuolella. Uhreilijan arki jatkui myös kisojen ulkopuolella kaiken muun elämän ohessa. Asioiden toteuttaminen, kokeminen, nauttiminen ja aistiminen ovat tärkeä osa palautumista. Minifitness_bikini_summer_pool

Palautumiseni vaati fitnesskuplasta ulos astumista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin lopettanut yhtään mitään. Kokonaiskuva vain muuttui. Elämäntapaa ei voi minusta viedä. Siksi minusta varmasti tuntuukin hyvältä suunnata kohti syksyä ja pohtia aidosti kisalavoille astumista uudemman kerran. Myönnän lajin olevan erittäin herkkä, mutta jos sitä käsittelee oikein, on siinä myös mahtava, poikkeuksellinen, äärirajojen laji. Minulta kysytään usein, että millainen tai kuka on täydellinen yksilö lajia varten? En osaa vastata siihen. Sitä ei voi tietää kukaan muu paitsi sinä itse, sillä kukaan muu ei voi päästä kiinni siihen miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä ajattelet. Ei siis kukaan muu. Toki joku toinen saattaa sopia fysiikkansa puolesta lajiin paremmin kuin toinen, mutta silloin mitataankin tahtotilaa.

Teen tätä kaikkea itseäni varten. Siksi punainen lankani ei ole kadonnut missään vaiheessa. Sisäinen polte roihuaa yhtä lujana kuin aina ennenkin. Treenaaminen on henkireikäni. Kehoni haastaminen saa energiani virtaamaan ja hyvän olon hormoonit jylläämään. Terveellisestä ruoasta tulee yksinkertaisesti hyvä olo. Kisaaminen on itselleni lisämauste, josta nautin tällä hetkellä. Tiedän kuitenkin että elämässä tulee vielä aika kun kilpaileminen ei ole enää tarpeeksi korkealla omissa prioriteeteissani. Silloin se väistyy ja tilalle tulee muuta. Elämäntapa kuitenkin on ja pysyy, kisasin tai en.

Rakastan yksinkertaisesti tätä palapeliä ja koen haluavani rakentaa sitä vielä eteenpäin. Jos en haluaisi, en tekisi sitä. Siksi on oikeastaan aivan sama mitä kukaan muu ajattelee. Muut eivät voi tietää kokonaiskuvaa paremmin kuin sinä itse. Mutta itselleen tulee olla myös äärimmäisen rehellinen. Se on yksi tärkeimmistä seikoista, joka pitää olla kirkkaana tämän lajin kanssa työskennellessä. Kehomme antaa jatkuvasti viestejä meille ja vain me itse kuulemme ja koemme ne. Jokaisen keho on kunkin oma, jolloin myös kaikki mitä sille tekee tai ei tee on omissa käsissä.Minifitness_summer_LA

Love, E <3

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

10 vastausta artikkeliin “5 KUUKAUTTA KISAKAUDEN JÄLKEEN”

  1. Palautuminen vaikuttaa onnistuneen sillä näytät nyt tosi kauniilta, hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä! Tuli muuten mieleeni postaustoive tulevaisuuteen jos johonkin niitä keräät: Kiinnostaisi kaikki vinkit, millä vyötäröä saa kapeammaksi (tai ainakin kapeamman näköiseksi). Muistelen et joskus kerroit keskivartalon omaksi haasteeksesi, ja kun sitä ei näin päällepäin huomaa niin mielelläni tietty toiveikkaasti apinoisin :).

  2. Viisaita sanoja, jälleen kerran 🙂 on hienoa, että kilpaillaan vain itseä varten, eikä vain siksi että se on nyt in. Itse olen (hyvin lyhyen) polkuni varrella ruvennut epäilemään, onko laji edes minua varten, vaikka kroppani siihen kuulemma sopiva olisikin. Jos ei tunne paloa jotain kohtaan, täytyy pysähtyä miettimään, mitä oikein on lähtemässä hakemaan.
    http://byveera.blogspot.fi/?m=1

  3. Todella hyvä teksti! Itsensä kuunteleminen on todella tärkeää ja me kaikki olemme yksilöitä, omanlaisiamme. Oikein mukavaa viikonloppua sinne lämpöisempiin maisemiin! 🙂

  4. Puhut asiaa! Hieno ja positiivinen teksti, näistä mietteistä on mahtava lähteä viikonlopun viettoon! Kiitos <3

  5. Tosiaan viisaita sanoja kauniilta ihmiseltä. Olen lueskellut FitFashion blogeja jo pidemmän aikaa ja suuri huoli on noussut juuri siitä että omaa kehoa ei kuunnella vaikka keho antaisi vakaviakin merkkejä. Ihmeen monella on jotain häikkää mm. kilpirauhasarvoissa. Siihen ei taida olla mitään ohjesääntöä kuinka usein on kehon terveyden kannalta tervettä kisata sitä mentaalipuolta unohtamatta.Olisi muuten todella mielenkiintoista tietää esimerkiksi tietyt veri-/hormoniarvot kehon ollessa normaalitilassa ja kisatilassa. Onneksi olet oivaltanut palautumisen tärkeyden ja viet hienosti sanomaa eteenpäin. Ihan varmasti elämästä saa enemmän irti kun uskaltaa poiketa pois tutulta tieltä 🙂

  6. KIITOS Eevi! Blogisi motivoi niin paljon. Vaikka olenkin vain tavallinen kuntosaliharjoittelija, saa niin paljon motivaatiota jatkaa harjoittelua, ihan kaikenlaista liikuntaa ja terveellistä, monipuolista ruokavaliota aina vain. Kiitos mm. Sinun blogisi ja Fitnesspäiväkirjojen (jota odotan taas muuten kovasti!) viikko viikolta elämäntavat käyvät terveellisemmiksi. Perjantaisidukan korvaa Pepsi max, ei enää herkkuähkyjä viikonloppuna vaan laadukasta, puhdasta ruokaa. Kuppi kahvia ja palaset vahvaa, tummaa suklaata riittää perjantai-iltaani piristämään. Proteiini on kaiken a ja o. Tässä onkin ollut kyse omien tottumusten muuttamisista, alan oivaltaa asioita pikkuhiljaa. Pikku hiljaa, päivä kerrallaan ja hups! Huomaan että olen sanonut sokerille lähestulkoon kokonaan BYE- BYE! Vielä hetki sitten en ollut valmis siihen, nyt olen! Painokin on tirissyt normaalipainon sisällä ja vaatekoko pienentynyt, tuloksia voi tarkkailla peilin edessä. Ihanaa! 🙂

  7. Ihania allaskuvia! 🙂 Ois kiva kuulla vielä tarkemmin palautumisesta ja siihen liittyvistä seikoista. 🙂

  8. Hienoa syvällistä pohdintaa ja oikeassa olet. Tarkoitatko tuolla psyykkeellä sitä kehonkuvan muuttumista? Jäi vähän epäselväksi mikä tuo psyykkinen palautuminen on,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta