LIVE YOUR REALITY

Minifitness_reality_rosegardenOlen täällä Los Angelesissa ollessani pohtinut paljon sitä mitkä asiat estävät meitä elämästä täysillä. Jokainen meistä päätyy joskus pohtimaan asioita joita haluaisi tehdä tai kokea. Miksi sitten kuitenkin lopulta vain pieni osa näitä toteutetaan?

Me pelkäämme. Joskus epämukavuusalue on saattanut kääntyä omaksi mukavuusalueeksi, josta ei osaa enää astua ulos. Siitä on tullut turvallinen, josta haluamme pitää kiinni. Haemme pysyvyyttä ja turvallista olotilaa elämäämme. Usein haluamme välttyä epäonnistumisilta – ja kuinka näiltä sitten parhaiten välttyy? Ei tehdä mitään poikkeavaa, haastavaa tai uutta. Ollaan ok alueella, mutta tyytymättömiä. Jossitellaan. Tämä on mielestäni ehkä isoin elämäämme rajoittava tekijä – pelätään epäonnistumista enemmän kuin mitään muuta. Elämää ja unelmia rajoitetaan silloin väistämättä ja näkökenttä supistuu lähes huomaamatta. 

Mitä kaikkea tekisit jos et asettaisi itsellesi ja elämällesi mitään rajoja? Mieti tätä tarkkaan. Minäkin mietin ja mieleeni heräsi monia kuuntelemisen arvoisia kysymyksiä ja vastauksia. Asetamme itse itsellemme rajoja ja esteitä, joita ei usein oikeasti ole edes olemassa. Koska lopulta kaikki, mitä olemme paperille kirjoittaneet haaveistamme, on mahdollista myös tehdä tämän elämän aikana.Minifitness_outfit_summer

Olen aina halunnut uskaltaa asua ulkomailla. Perustelin tätä kykenemättömyyttäni toteuttaa sitä sillä, että olen jotenkin liian vanha ja väärässä elämäntilanteessa – se olisi pitänyt tehdä jo nuorena! Nyt kuitenkin toki pienellä joustamisella saan kokea sitä puolitoista kuukautta – se on parempi kuin ei mitään. Eikä sitä koskaan tiedä, jos joskus päätyisin johonkin uudestaankin, pysyvämmin.

Luulin myös hyvin vahvasti, että en koskaan pystyisi ajamaan autoa Los Angelesissa. Kuvittelin että englantini ei olisi tarpeeksi sujuvaa, vaan hämmentäisi vain ihmisiä. Todellisuudessa nämä molemmat luuloni ovat osoittautuneet täysin vääriksi. Nämä pelottivat, koska ne olivat uusia asioita. En luottanut itseeni ja omiin kykyihini hetkellisesti. Kunnes sitten jälleen kerran keskustelin asiasta itseni kanssa – kyllähän minä nämä hoidan ja entäs sitten jos homma ei täydellisesti menisikään? Se kaikki on osa elämää. Tärkeintä kaikessa on ymmärtää, ettei järjen pessimistinen ääni ole usein edes oikeassa.

Epäonnistumisia kannattaa harjoittaa mahdollisimman paljon elämän aikana. Jopa enemmän kuin niitä onnistumisia! Sitä kautta se luottamus itseään ja elämää kohtaan luodaan. Mutta lopulta epäröimme enemmän kuin lopulta on edes tarpeen. Olen ollut juuri sellainen, joka ei vahingossakaan tee mitään mitä en osaa varmasti. Tärkein oppini elämässäni on kuitenkin ollut se, että mitä tahansa toivoisin kokevani tai tekeväni, on mahdollista jos näkee rajoitteiden sijaan mahdollisuuksia. Ei saa pelätä, tai muuten jää paljon kokematta! Luottamus omaan itseensä kasvaa vuosien myötä, joka on ehdottomasti yksi vanhenemisen parhaista puolista.Minifitness_summer_rosegarden

Niin kauan kun oma mieli kieltää meitä tekemästä ja toteuttamasta, kannattaa miettiä asiaa vielä kerran. Mikä ääni sisälläsi puhuu juuri silloin? Onko se vahva sinä, vai pelokas sinä? Voit päättää joko nähdä ympärilläsi mahdollisuuksia, tai sitten voit nähdä rajoitteita ja ongelmia.

Tärkeintä on nauttia aidosti omasta olostaan ja elämästään. Kaikki muu menee lopulta omalla painollaan eteenpäin. Sitä elämää ei kadu ja vanhana riittää elämäntäyteisiä tarinoita myös muille kerrottavaksi!

En sano että elä unelmaasi. Sanon mieluummin että elä todellisuuttasi <3 -E

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

13 vastausta artikkeliin “LIVE YOUR REALITY”

  1. Mä en myöskään tee mitään, mitä en osaa varmasti.. Loistava postaus, pisti kyllä miettimään, että pitäisi enemmän poistua omalta mukavuusalueelta ☺

  2. Ihana teksti! Itselläni myös oli tälläinen tilanne jokin aika sitten Studia-messuilla. Olin pitkän aikaa jo ”tiennyt” haluavani fysioterapeutiksi. Olin siitä 110% varma. ”Miks mun ees pitää tulla tänne ku mä tiiän jo mihin mä haen?” Nooooo siksi että en todellisuudessa tiennytkään 😀 Selailtuani TAMK:in tutkintoesitettä törmäsin kätilön tutkintoon. ”Hitto, miten mä en oo aikasemmin tajunnu!” ja tosiaan siitä lähtien ollaankin sitten oltu nokka kohti kätilön opintoja 🙂 pitää oikeasti vaan uskaltaa katsella ympärilleen, boksin ulkopuolelle. Itse oon ollu samanlainen ”en tee ku en osaa kunnolla” -tyyppi, mutta onneksi (jo näin 18-vuotiaana 😉 ) olen oppinut tavallaan lopettamaan sen yliyrittämisen ja oikeesti, go with the flow. Kiitos Eevi, oot muutenkin mielettömän inspiroiva ja ennen kaikkea saat mut kirjotuksillas tekemään asioita, etkä vaan ajattelemaan niitä. Kiitos <3 ja pidä hauskaa Jenkeissä!

    • Hei ihana tarina, aivan loistava! <3 Toivon kaikkea hyvää valitsemallesi tielle. Kiitos ihastuttavasta palautteestakin!
      ps. loistava oivallus ehdottomasti myös
      Terkkuja ja tsemppiä opintoihin -E

  3. Mä jäin pudistelee päätäni ja tuhahtelee sille että Eevi ois liian vanha – mun päässä sä oot vielä ihan kakara, vasta parikymppinen (27, eikö?), joten miten niin liian vanha mihinkään…

    Ja sitten mä vilkaisin ympärilleni ja silmät osui tauluun, jossa on mun nuorimman lapsen kuva, silloin neljä vuotta sitten kun hän oli kuukauden ikäinen. Mä olin silloin just täyttänyt 27, ja omasta mielestäni ihan eläkeiän kynnyksellä 😂 pata kattilaa soimaa siis. No, sittemmin eli kun täytin 30wee, tajusin että tässähän saattaa oikeesti elää vielä 50-60 vuotta ja se on muuten aika pitkä aika odotella hautaan päätymistä, joten tarttis varmaan keksii jotain muuta tekemistä siksi aikaa 😁

    • hahah Minttu 😀 Kiitos! Mä aina ajattelin että Au pair tai muu homma olisi ollut ainoa hyvä vaihtoehto ja syy lähteä ulkomaille asumaan.
      Mutta ei, ehkä siihen löytyy muitakin perusteluja 😉 -E

  4. Onneksi olkoon Eevi ! Vuoden viihdyttävin blogi , hieno juttu . En mä näitä paljon kerkeä lukemaan , mutta tää sun blogi on oikein mukava . Kiitos siitä .

    • Ihana K <3 Kiva että se vähäinenkin aika siunaantuu tänne suunnalle! -E

  5. Tää voi olla ehkä vähän hassu kysymys, mutta ootko koskaan ajatellut kokoavasi näitä sun ajatuksia ihan kansien väliin kirjaksi asti? Jos oot, niin täällä olisi ainakin yksi varma ostaja sellaiselle, haha! Nää sun tekstit on ihan älyttömän inspiroivia ja on pelastanut ainakin multa monta päivää. Kiitos että jaat niitä meille lukijoille ja nauti sun ajasta Losissa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta