…JOS…

Minifitness_summerday_driving_MiniVoisin mennä ensi kuussa naimisiin. Saattaisin saada lapsia pian tämän jälkeen. Elämään kuuluu kuitenkin vahvasti sana JOS. Kuinka pitkälle voimme jossitella? Missä kohtaa on todettava, että emme yksinkertaisesti pysty aina hallitsemaan elämän valitsemia polkuja? Kaikki ei ole kiinni vain halusta. On vain elettävä päivä kerrallaan, koska koskaan emme voi tietää mitä se JOS tekee ja tarkoittaa.

Mietin tätä tänään siitä syystä että muutimme Danin kanssa tähän kauniiseen asuntoomme vuosi sitten. Vuosi sitten touhusin farkkuhaalareissa laatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Oli kuuma ja kesä alkoi tuona kyseisenä päivänä. En voinut uskoa sitä kaikkea todeksi. Tämä maailman kaunein asunto oli meidän. Se vei sydämeni ensi kohtaamisella. Senhän piti olla vain harmiton, ”mennään huvikseen katsomaan”-asuntonäyttö.

Siitä seurasikin pian kihlautuminen, joka yllätti minut täysin. Kaikki tuntui hieman epätodelliselta. Tapahtui paljon. Valmistauduin myös ensimmäisiin Bikini Fitneksen SM-kisoihini. Puuhaa riitti ja ymmärrän vasta näin jälkikäteen kuinka kuormittavaa ja raskasta tuo aika minulle kokonaisuudessaan oli. Vaikka kaikki nuo asiat ovat olleet iloisia ja positiivisia, ei se tarkoita etteivätkö ne kuormittaisi ihmismieltä ja kehoa. Kisadieetti ei ole yksinäänkään helppoa ja kun kylkeen iskee tuon, sekä hullunmoisen remontoinnin ja yksityisyrittäjän arjen on suoranainen ihme kuinka pysyin järjissäni.Minifitness_summer_outfit

Väsymys kuitenkin seurasi ja MM-kisoista palattuani olin todella väsynyt. En ollut ajatellut asioiden ja oloni menevän näin. Olin odottanut palaavani energisenä ja täynnä tarmoa! Olinkin aivan lopussa. 

Koska JOS ei tuo mitään takaisin, on pohdittava tätä hetkeä. On tehtävä asiat toisella tavalla. Yhtä asiaa en kuitenkaan aio muuttaa – hetkessä elämistä. Emme voi ikinä tietää mitä elämä eteemme heittää. Voimme elää vain täysillä siinä hetkessä ja tunteessa joka meille siihen hetkeen on siunaantunut. Nyt tahtipuikkoa ei heiluta kukaan muu kuin minä itse. En halua toistaa samaa virhettä uudestaan ja vähennän painolastiani tietoisesti. Ei yhtään ylimääräistä siirtoa, jota ei ole pakko tehdä nyt. Olen vahvistunut.

Me itse luomme olosuhteet joissa elämme. Haluan itse ylläpitää tasapainoisen arjen ja henkisen hyvinvoinnin paremmin kuin viime vuonna. Olen myös todella onnellinen siitä, että saan jäädä tähän kauniiseen kotiin. Tämä on itselleni ensimmäinen talo lapsuuteni jälkeen, joka tuntuu oikealta. Sillä on juuret. Sydämeni on täällä.

En voi katua mitään. Nämä tunteet ja tapahtumaketjut ovat meidän jokaisen polulla syystä. Siitä kaikesta kannattaa olla kiitollinen ja unohtaa JOS. En aio jarruttaa elämänjanoani tulevaisuudessakaan!Minifitness_gowithyourgut_MINI

Nahkatakki – Primeboots / Mekko – ostettu ulkomailta / Lasit – Super

-E <3

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

16 vastausta artikkeliin “…JOS…”

  1. Mun on pitänyt jo pitkään sanoa tää, mutta vaikutat blogin kautta aivan upeelta ihmiseltä! Mä tykkään siitä miten sä laitat ihmiset ajattelemaan asioita postauksiesi kautta ja olen saanut blogistasi paljon treeni -ja hyvinvointivinkkejä. Olen saanut myös paljon positiivista energiaa ja tajunnut positiivisuuden voiman ja monia muita asioita. Kiitos siitä, että kirjoitat näin hyvää blogia ja jaat täällä ajatuksiasi! 🙂

    • Ihana kommentti Helena, paljon kiitos siitä <3 Näistä saa niin paljon hyvää fiilistä. -E

  2. Osui silmään toi otsikko jostain Iltasanomien sivuilta, itsellä niin vahvasti vielä tuo sana Jos/entä jos elämässä tällä hetkellä mukana. Omakin parisuhteeni päättyi keväällä, kuvittelin olevani vahva lähtemällä suhteesta, kun sain selville, että toinen oli toiminut selkäni takana ainakin ensimmäisestä vuosipäivästämme lähtien. Oli pettämistä, väkivaltaa, haukkumista selän takana, syyllistämistä, viestittelyä muille ja liittyipä vielä Tinderiinkin samalla kun pyysi vielä kihloihin kanssaan. Koko suhteen ajan olin vain huono äitipuoli, pihi ämmä joka käytti häntä hyväkseen. Tosiasiassa yritin parhaani ja kokemattomana jätin koko elämäni (työni, läheiseni, juuri ostamani asunnon, kotikaupunkini) hänen vuokseen. Ehdotin yhteistä tiliä, jonne molemmat maksaisivat saman verran, lopulta se kääntyi siihen että yritän hyötyä hänestä rahallisesti, kun en maksanutkaan yhteisistä kuluista yli puolia koska asuimme hänen kodissaan hänen lastensa kanssa. Yritin luoda yhteisiä sääntöjä, johin molemmat voisivat sitoutua ja sitä kautta voisin olla aidosti äitipuoli ja osa hänen perhettään, lopulta se kääntyi siihen että olin nalkuttava ämmä joka yritti määrätä sitä, miten hän elää elämäänsä. Olin huono äitipuoli ja olisin huono äiti, en tiennyt mitään lapsista ja sen huomasi, kuulin siitä lähes viikottain. Joka viikonloppu tuli riitaa siitä, että nukahdin ajoissa sohvalle, minun vikani oli kun hän joi. Alkoholia kului joka viikonloppu, ja kun sanoin siitä, ettei ihan sammumiseen asti joka viikonloppu, olin määräilevä ja haukkuva paska. Silti levitin peiton aina hänen päälleen, nukahdin levollisesti vasta, kun näin että hän oli sammunut turvalliseen paikkaan. Siedin hänen veljensä vihjailevia vitsejä ja pyllylle taputteluja koko suhteen, jottei siitä olisi tullut enää riitaa. Nalkutin murusista, olisin toivonut hänen auttavan kotitöissä tai edes tarjoavan apua, tunsin olevani huono nainen koska hänen exänsäkin oli parempi eikä pyytänyt apua tai vaatinut auttamaan, kuten sain usein kuulla. Suutuin tästä ja meillä oli riitoja, jotka aina päätyivät siihen, että minä olin tyhmä kun nalkutin turhista asioista ja minun pitäisi muuttua. En kelvannut, koska en ole sosiaalinen vaan enemminkin kuuntelija. En kelvannut, koska en vienyt hänen lapsiaan minnekään vaan halusin tehdä perheenä ja yhdessä. Lopulta räjähdin ja puolustin itseäni, kun hän jäi kiinni pettämisestä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja siitä hän sai lisävoimaa uhriuttaa itsensä. Jätin hänet ja hän väittää nyt kaikille jättäneensä minut jo puoli vuotta tätä ennen, mutta että en vaan tajunnut lähteä. Samalla puhelimeni on täynnä rakkauden viestejä häneltä vielä yli kuukausi sen jälkeen, kun muutin pois. Hän alkoi tapailla uutta jo kaksi viikkoa lähtöni jälkeen ja tekstaili minulle samalla kun herätteli jo uutta suhdetta. Poisti minut kokonaan elämästään, kun suljin oven parisuhteen suhteen ja päättikin sitten panostaa tähän uuteen. Ilmiannoin hänet tälle uudelle, sain uhkailua ja haukkumista osakseni, eikä mikään silti muuttunut. Koen silti edelleen syyllisyyttä kaikesta, mitä tein väärin ja jossittelen asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin. Koen, että koko suhteen pilalle meno oli minun syytäni, vaikka ilmeisesti hänen edellisessä suhteessaan kävi samoin. Toivottavasti pääsen joskus tuohon tilanteeseen, jossa voin sanoa, että olen onnellinen myös itsekseni, joten kiitos mieltä avartavasta kirjoituksesta.

    • Voi Johku <3 todella ikävä ja raastava kokemus. Toivon sinulle paljon, paljon voimia ja uskoa itseesi!
      Tekstisi perusteella sinut on todella revitty rikki ja nyt on aika parsia itsensä kasaan. Hän ei ollut tosiaan arvoisesi, nyt leuka ylös ja
      kohti uutta, ihanaa tuntematonta. Tuokin matka opetti sinulle paljon ja nyt näetkin asiat jo täysin eri valossa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinne! -E

  3. Saanko udella, että Dan muuttaa siis pois ja sinä jäät yksin isoon taloon? Eikö se tunnu oudolta..? En siis sano tätä pahalla, vaan itsellä sama tilanne, enkä voisi kuvitellakaan jääväni yksin omakotitaloon, vaan heti aloin katselemaan kerrostalo-asuntoja keskustan lähettyviltä..

    • Moikka Tiita,
      Tosiaan päädyimme yhdessä siihen että minä jään ja koska D pitää enemmän kaupungista, hän muuttaa.
      Tässä on muitakin järjestelyjä taustalla, joten niistä lisää myöhemmin 🙂 -E

  4. Hienoa on, että olet päässyt eteenpäin elämässäsi ja otat rennosti. Hetkessä eläminen on tärkeää oppia, ja on hienoa pärjätä myös itsekseen. Blogiasi on ollut mielenkiintoista lukea, kun siinä on ollut erilaisia ajatuksia ja itsensä kehittämistä.

  5. Miksi kerrot yksityiselämästäsi ja Danin elämästä näin tarkkaan, oletko saanut Danilta suostumuksen kirjoittaa asioista, jotka liittyvät häneen? Kunnioita toista ja suhteen päättymistä!

    • En koe tämän loukkaavan hänen yksityisyyttään millään tavalla. Ne asiat ovat meidän välisiä ja kunnioitamme niitä puolin ja toisin 🙂
      Eiköhän me tiedetä mikä on meidän mielestä ok ja mikä ei, kiitos neuvoista. -E

  6. Susta saa, Eevi, todella pilalle hemmotellun, ”mikään ei riitä, TOD”-kuvan =( Toisin oli fitnesspäiväkirjojen ekalla kaudella, tuntui, että osaat arvostaa asioita mitä sulla on. No, nyt on kaikkea ja materiaasi todella leveilevästi esittelet blogissasi ja silti vain valitat ja naputtelet täysin ulkokultaisia, selvästi elämäntaito oppaista ulkoa opeteltuja fraaseja. Niiden välistä vain huokuu kuinka ”täytyy vaan hyväksyä että päähän potkitaan voi mua raukkaa”. Mitä sulle tapahtui???

    Danilta siis meni parisuhteen, joka oli hänelle selvästi tärkeä, lisäksi koti alta. Eipä ole somessa näkynyt hänen valituksiaan asiasta.

    • Ikävä kommentti kerrassaan. Tämä on blogi jossa käsittelen myös omaa elämääni pintaraapaisuna ja luonnollisesti omat ajatukset pyörineet paljolti eron ympyörissä viimeaikoina. Tätä ei ole pakko lukea 🙂 Tämä on usko tai älä kuitenkin aihe, joka kiinnostaa lukijoitani aidosti. Tässä on turha tehdä kenestäkään mitään uhria, sillä kyllä me molemmat tässä menetimme, ei vain toinen meistä. Olemme ihan yhteistuumin päätyneet ratkaisuihin, joihin on ulkopuolisten myös täysin mahdotonta ottaa mitään kantaa. Molemmat olemme tyytyväisiä yhteisiin ratkaisuihimme 🙂 -E

  7. Onpas taas ikäviä kommentteja… 🙁 mielestäni et ole puhunut erosta kuin omalta osaltasi, mikä on täysin ok jos niiden jakamiseen on halua 🙂

  8. Hyvä kirjoitus! Tästä saa jonkinmoista ”vertaistukea”, kun itsekin on viimeaikoina tullut paljon jossiteltua kaikkea mennyttä. Aina kuitenkin päädyn samaan lopputulemaan kuin sinä, eli turha niitä jos-ajatuksia on pyöritellä ja olla tyytyväinen siihen mitä nyt tällä hetkellä elämässään on. Kyllä kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. Positiivisella asenteella jaksaa eteenpäin 🙂

    • Ihana kuulla! On mukava kuulla että kirjoituksistani voi saada jollekin uutta ajateltavaa tai rohkaisuakin 🙂 Kuten sanoitkin, posilla eteenpäin <3 -E

  9. Tsemppiä Eevi sinulle olin masentunut viisi vuotta siten,mutta pikkuveljen ihanat lapset auttoivat jaksamaan eteenpäin:) t.Jani-75

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta