BIKINI FITNESS – Urheilua vai ulkonäköä?

NFE-4521Bikini Fitness leimataan helposti ulkonäkökeskeiseksi lajiksi. Onhan se osaksi sitäkin, mutta koen että mielipiteitä on yhtä paljon kuin kisaajien motiiveitakin lajin ympärillä. Osa tekee varmasti lajia ulkonäköpainotteisesti, mutta osa ei. Usein nämä ensimmäisillä eväillä liikkeellä olijat jättävät homman nopeammin, koska ulkoiset tekijät eivät jaksa motivoida ja palvella lopulta tarpeeksi. Jos paine tulee ulkopuolelta, ei motivaatio jaksa pysyä.

Sisäiset motivaattorit sen sijaan ovat asioita, jotka tekevät asioista ja tavoista pitkäkestoisia ja pysyviä. Niistä muovautuu myös urheilijat, lajin parhaimmisto. Siltä matkalta on tippunut jo ihan kaikki glitteri, jos sitä on edes koskaan ollutkaan. Tämä ei voi yksinkertaisesti olla pelkkää ulkonäköä, koska se ei tule riittämään mihinkään. Kisalava on ainut hetki kun tämä ulkonäkö näkyy. Toki varmasti hyvinvointiin keskittyneiden ihmisten elämäntyyli näkyy usein ulkoisestikin – kuten vaikka kasvoilla!

Tämä laji ei tule yhtäkään tyhjää paikkaa elämästä täyttämään, eikä korjaamaan yhtäkään heikkoa kohtaasi – paitsi ehkä ulkoisesti saatat onnistua luomaan paremman lajiin sopivan fysiikan. Mutta tekeekö se kenestäkään onnellisemman? Ei. Laji ei ole mikään itsetunnon boostaaja, vaan pahimmassa tapauksessa saattaa romuttaa heikommat yksilöt. Arvostelulaji on armotonta. Urheilu on sitä. Tässä kaikki kulminoituu kisapäivän kuntoon – joskus se onnistuu, toisinaan taas ei. NFE-4317

Voin näyttää hyvältä ilman lajiakin. Itseasiassa olen aivan varma että olen vähemmän huoliteltu nykyään kuin ennen tätä lajia. En ole läheskään yhtä kiinnostunut miltä näytän, kunhan vain voin hyvin ja fiilis on hyvä! Ulkonäkö ei määritä lopulta mitään. Se saattaa ratkaista pelin kisatilanteessa, mutta ei muuta. Muuten tuolla painetaan likaisissa verkkareissa ja meikittömänä – urheilijamaiseen tyyliin. Kyllä siinä jäädään koukkuun siihen itsensä haastamiseen ja niiden onnistumisien kautta koettuun fiilikseen. Näitä asioita kohtaan syttyy jano! Mutta silloin treenaamista on pakko rakastaa. On myös rakastettava jatkuvia haasteita matkan varrella – koska niitä tulee jatkuvasti avasit sille ovesi tai et!

Miksi kisaan lajissa? Siksi että se haastaa minua ja fysiikkaani. Se vie treenit seuraavalle tasolle ja laji kehittää minua paitsi ulkoisesti, myös sisäisesti. Ilman kisaamista ei kehittyminen toimisi yhtä hyvin. Siitä puuttuisi myös se kaikki adrenaliinit ja endorfiinit joita kilpaileminen tarjoaa! Treenaaminen on voimavarani, joten miksi en hyödyntäisi sen voimaa? Koen omavaani kohtalaisen hyvät edellytykset lajiin, lihasten kehittymisen/fyysisen mallini puolesta. Kehoni toimii hyvin lajin parissa. Niin kauan kuin minua itseäni kiinnostaa kilpailla lajissani, teen sitä. Se kantaa koko ajan hedelmää. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea on mahdollista saavuttaa pelkästään urheilussa, sillä se on aivan oma maailmansa. Laji on muutenkin täysin poikkeuksellinen sillä siinä on osattava niin ravinnosta kuin treenaamisestakin aika paljon. On oltava kiinnostunut kehon toiminnoista ja innostunut hyvinvoinnista. Siinä on paljon muutakin intressiä kuin pelkkä pyöreä Gluteus Maximus.NFE-4304 (1)

Olen kyllä itsekin sitä mieltä että lajissa on paljon hassuja juttuja, mutta se on eri asia antaako niiden vain olla olemassa. Tekeekö asiat omalla tavallaan, vai jämähtääkö muiden kaavoihin. Lajin parissa tehdään samat asiat kymmenellä eri tavalla. On vanhoja metodeja ja uusia. On tuhansia eri näkemyksiä! Treenimetodeja sekä ruokavaliota on loputtomasti.

Lajin pariin hakeutuu kaiken tyyppisiä ihmisiä ja kirjo on valtava! Monet eivät ymmärrä mihin lähtevät, mutta uskon lajiymmärryksen tulevan koko ajan vahvemmin ihmisten tietoisuuteen. Laji on kovin trendikäs juuri nyt, mutta alkuhuumakin laskee aikanaan. Olisi hyvä ymmärtää, että kuka tahansa voi vetää aerobisia ja dieettiä! Mutta laji vaatii paljon muutakin. Myös minulla on vielä paaaaljon tehtävää ollakseni huipulla. Uhreilijan on oltava jatkuvassa kehitysprosessissa.

Mutta kukin tehköön asiat miten parhaaksi näkee. Minä teen asiat omalla tavallani ja sekin saattaa joskus aiheuttaa hämmennystä. Ihan sama, olen tottunut olemaan se mustahevonen. Ennen kaikkea haluan säilyttää järkevän tekemisen ja sen syvimmän syyn sille miksi lajia harrastetaan. Urheilun vuoksi ystävät! Pakaralihakset ja olkapäät saa ihan ilman lajiakin. Hyvältäkin voi näyttää ihan ilman Bikini Fitnestä. Väitän että se on itseasiassa paljon helpompaakin ihan ilman lajia!Minifitness_BikiniFitness_IFBBBikiniFitness-Worldchampionships2015

Kisapäivä ei ole itselleni prinsessapäivä. Se on kisapäivä. Siihen kuuluu esiintyminen ja esiintymisasu. Sitä se itselleni on. En ole koskaan ymmärtänyt ajattelumallia, jossa lavalle nouseminen nähdään valokeilassa, sillä mitään prinsessaleikkiä se ei valitettavasti ole. Kisapäivässä ei ole mitään muuta ihailtavaa kuin se, oletko itse tyytyväinen kehitykseesi ja tuloksiisi. Se on kisaamista itseään vastaan. Jos onnistut kehittymään vuosi vuodelta ja saat kisakunnon nappiin, on siinä voittosi! Tottakai fiilis menestymisestä on jotain aivan uskomatonta! Sitä täytyy tavoitella. En kuitenkaan nousisi lavalle jos en olisi itse kuntooni tyytyväinen. Se olisi itsensä huijaamista ja näkyisi myös sijoituksissa. Oma kilpailuhenkinen sieluni ei tätä kestäisi. Urheilija vaatii aina itse itsensä voittamista – paremman kunnon saavuttamista. Urheilija myös haluaa voittaa luonnollisesti muut – koska haluaa olla paras! 

-E

Kuvat – Bodylehti / EastLabs

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

26 vastausta artikkeliin “BIKINI FITNESS – Urheilua vai ulkonäköä?”

  1. Onhan näitä urheilulajeja laidasta laitaan, mutta mä en ymmärrä tätä fitness kuntoa mitä sillä tarkoitetaan? Lihasten ei tarvitse tuottaa siinä voimaa tai kestävyyttä, enkä tiedä juuri muuta lajia mikä vaatii ripset, kynnet, meikit, hiukset, rusketukset? Toki se urheilu on ollu kovaa ennen kisapäivää mut mikä siinä kisakunnossa voi mennä pieleen kun työ tehdään kuitenkin ennen sitä? Mulle tää vaan ei oo urheilukisa vaan kauneuskilpailu, missä arvostetaan sellaista ulkonäköä, mikä saavutetaan itsensä rääkkäämisellä.

  2. Sitä oon miettinyt että miten bikinikisaaja suhtautuu näihin lajin vaatimuksiin. Kun lajilla on ”selkeät” kriteerit millainen kisaajan pitäisi olla, niin eikö jonain päivänä ole mahdotonta enää kehittyä? Eli kun lihasmassaa ei lajissa voi kasvattaa loputtomiin niin eikö tilanne mene jossain vaiheessa vain kunnon ylläpitämiseksi? Tietenkin vuosien työn jälkeen.

    Joissain lajeissa kun halutaan olla aina nopeampia tai suorittaa asioita paremmin tms. niin mikä on bikinikisaajan uran kaari? Voiko kehittyä loputtomiin?

  3. Mun korvaan kuulostaa edelleen todella oudolta, että bikini fitness -harrastajat ovat urheilijoita? Eihän osassa näistä kisoista edes tehdä mitään urheiluun liittyvää?
    Mietitäämpä vaikka malleja. He joutuvat pitämään mallin mittojaan yllä urheilemalla ja tarkkailemalla syömisiään. He eivät silti ole urheilijoita. Toki teillä urheilu on kurinalaisempaa, mutta ei kisoissa ole mitään väliä, kuinka hyvä loppujen lopuksi olet siinä itse urheilussa. Ei ketään kiinnosta paljonko kyykkäät vaan juurikin se, mitä kyykkääminen on tehnyt ulkonäölle. Urheilussa keskitytään niihin suorituksiin/siihen kuinka hyvä olet, ei ulkonäköön.
    Mun mielestä aika paljon kertoo jo se, että joudutte ylipäätään selittelemään näin paljon.

    • No nyt meni kyllä aika vikaan. Eikö urheilua ole se, että harrastetaan liikuntaa päivittäin ja fitnesskisaajana jopa useita kertoja päivässä. Lisäksi syödään terveellistä ruokaa, toki dieetillä mennään aika minimiruuilla. Kuitenkin jokainen fitnesskisaaja treenaa järkyttäviä määriä ja liikuntaa on joka päivä, joten mikä tästä lajista tekee ei urheilua?
      Fitness- kisoissa ei kyykätä tai nosteta muutenkaan painoja lavalla vaan siellä näytetään nimenomaan sen pitkäjänteisen treenaamisen tulos. Painonnostajat on sitten asia erikseen.

    • Ei, ei urheilua ole se treeni, vaan kilpailusuoritus. Ja esim. bikinifitnessissä kisalavalla ei ”tehdä” muuta kuin poseerataan, ja esitellään lihakset optimaalisesti, siten kuin bikinissä on määritelty optimi. Vaatii toki harjoittelua ja taitoa, muttei suinkaan voi olla niin ylimaallisen vaikeaa, että sen osaamisella jotenkin pystyisi erottautumaan muista kilpailijoista.

      Kovaa treeniä, ja diettausta toki tarvitaan. Ja mitä tulee Eevin tekstin mainintaan, että bikini fitnessissä erityistä on se, että siinä yhdistyy treeni ja ruokavalio, niin eiköhän valtaosassa fyysisiä urheilulajeja ruokavaliolla ole aika merkittävä rooli. Samoin olisin taipuvainen olemaan ennemminkin samaa mieltä näiden muutamien fitness-ammattilaisten, mm. Minna Pajulahden, että niin huippu-urheilussa kuin huipputasolla fitness lajeissa touhulla ei enää hirveesti ole tekemistä hyvinvoinnin ja terveellisyyden kanssa.

      Tällä ei ole tarkoitus dissata Eevin treeniä, kilpailemista tai ruokavaliota. Jos toiminnasta tulee vilpittömästi hyvä olo ja mieli, sekä kylkiäisenä vielä menestystä kisoissa, niin antaa palaa. Mutta pikkasen vähemmän sitä selittelyä 😉

    • Urheilua on nimen omaan jatkuva treenaaminen. Itsekin harrastan urheilua lähes päivittäin vaikken enää olekaan kilpaurheilija. Harrastin yli kymmenen vuotta kilpaurheilua ja viime vuonna sen lopetettuani pidän itseäni edelleen urheilijana, sillä harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa.
      Fitnesskilpailija on urheilija, sekä kilpaurheilija, vaikkei sinun silmääsi teekään lavalla enää muuta kuin poseeraa. Voit koittaa itse kuinka helppoa on poseerata kisaposeerauksia ja päästä kisakuntoon.

  4. Kyllä mun mielestä bikini fitness keskittyy enemmän ulkonäköön. Ei lavalla verrata kuka kyykkää isoimmilla painoilla tai kuka tekee enemmän punnerruksia , vaan kuka näyttää parhaimmalta. Se kuka on kirein jne.

  5. Aika samoilla linjoilla kuin Amanda. Kovan työnhän te teette fysiikkanne eteen, ei siitä ole kiistäminen. Mutta bikini on vähän kuin missikisat omastakin mielestä. Te vain teette sen astetta tarkemmin ja erilaisin liikuntamuodoin kuin missit.

    Olympialaisissa juostaan matkaa, nopeutta vastaan ja aina voi parantaa. . Tai painonnostossa nostetaan isompia painoja kuin edellinen. Bikinissä jos taas on liian isot reidet tai hauikset et voi niissä enään kehittyä vaan ylläpitää. Ja arvostelukriteerit muuttuvat kokoajan riippuen ketä on tuomaristossa.

    Ja en sano pahalla mutta ei kenenkään ole ennen täytynyt selitellä ja perustella omaa harrastustaan näin kovin kuin bikini kisaajien. Ei se että kuljette vapaa ajalla verkkareissa ja naama hiestä märkä ole urheilijan tae. Samaa teen minäkin, harrastan salia viisi kertaa viikossa ja syön puhtaasti. En silti pidä itseäni urheilijana. Minulla on kuitenkin halu kehittyä fysiikaltani kokoajan ja ei tosiaan haittaa jos hauis kasvaa samalla kuin ennätykset raudoissa paukkuu. En jätä jotain tekemättä sen takia koska kyseinen lihas on jo liian iso.

  6. Mä olen odottanut, että fitness kisaajat kommentoisivat esim urheilulääkäri Pippa Laukan ja entisten kilpailijoiden kommentteja siitä, että miten bikini fitness on eräänlainen syömishäiriö. Vaikka tässä postauksessa ei suoraa tähän otettukaan kantaa, se kuitenkin avasi vähän taustoja siitä miksi ihmiset lähtevät lajin pariin ja minkälainen laji on kyseessä, fitness kisaajan silmin.

  7. Mielestäni myös hämmentävän moni bikinifitnesskisaaja käyttää kauhean paljon aikaa lajin selittelyyn ja omien ”terveellisempien ja henkisempien” motivien selittelyyn. Olen itse ammattitanssija ja käyn salilla pitääkseni kehoni toimintakuntoisena ja terveenä, en ulkonäkösyistä. Minulle urheilussa on olennaista se, mitä kehoni pystyy tekemään, ei se miltä se näyttää.

  8. Fitness ei millään muodolla voi olla vakavasti otettavaa urheilua. Kisapäivän suoritus ei ole urheilusuoritus, vaan puolialastomana lavalla keinumista vertaillen omaa vartaloa muihin. Hyvä tuo ulkonäkö ei mielestäni ole, se on toki mielipidekysymys. Toisekseen myös hyvinvoinnista ja fitneksestä puhuminen samassa lauseessa on naurettavaa. Se, että keho viedään äärirajoille treenin suhteen ja dietataan rasvat kehosta mahdollisimman vähiin, pumppaudutaan täyteen proteiineja jne. ei ole terveellistä eikä hyvinvointia. Ymmärrän, että huippu-urheilussa ei hyvinvoinnista yleensä olekaan kyse mutta silloin ei kannattaisi väittääkään niin. Fitness vaatii varmasti paljon ja varmasti antaakin paljon nille, jotka sellaista elämää haluavat. Toivon silti, että kyseistä lajia ei koskaan yhdistettäisi urheiluun eikä vallankaan hyvinvointiin!

  9. Miksi puhutaan edes pelkästä bikini fitnessistä? Täällä haukutaan urheilu-bikini kisaajia epäurheilijoiksi, miksi ei puhuta kehonrakennuksesta ja figuresta, fitnessistä jne. Miksi golf on olympia urheilua? Sehän on kuntoilua ! Kävellään kilometrejä ja keskitytään lyömään joko hiljaa tai lujaa palloa. Entä ammunta? Ei hiki pahemmin päätä vaivaa, pari laukausta. Sehän on väkivaltaan kannustamista. Painonnostokin vaatii diettausta tiettyyn painoluokkaan. Taitoluistelijat ja balettitanssijat kannustetaan anorektiseen lookkiin ja molemmat esiintyvät mitä kauneimmissa blingbling asuissa. Juoksijat ja loikkijat kisaavat pikku pikku boksereissa tai pikkuhousuissa.

    • Yhdyn kommenttiisi! Kyllä sitä diettaamista esimerkiksi löytyy muualtakin. Vanha luokkakaverini harrasti painia ja joutui tiputtamaan painoa muutaman kilon että voisi kisata omatasoisten kilpailijoiden kanssa. Tässä tapauksessa diettaaminen tehtiinkin vielä melko huonolla tavalla; syötiin pelkkää pilttiä ja silloin tällöin jotain vähän suurempaa ja vettä tankattii paljon. Tosiaan diettaaminen ei ole pelkästään bikinifitnesstä. Voivoi osasikin sanoa kaiken oleellisen.

    • 1. Kirjoitus koski bikini-fitnessiä, figure ja kehonrakennus menee samaan kategoriaan
      2. Golf ja ammunta ovat taito- ja tarkkuuslajeja
      3. Millä tavalla urheiluammunta kannustaa väkivaltaan?
      4. Diettaus painoluokkiin on hyvin pitkälti nesteiden kanssa pelaamista ja urheiljalla on aikaa palautua punnituksesta ennen suoritusta.
      5. Taitoluistelu: taito – luistelu. Kehonhallintaa ja rytmistä voimistelua luistimet jalassa.
      6. Kilpajuoksijat ja hyppääjät käyttävät pieniä ja istuvia shortseja sen pienimmänkin aerodynaamisen edun saamiseksi, sillä kaikki mihin ilma törmää, jarruttaa. Lisäksi lämmöntuotto on kovatasoisella juoksijalla sitä luokkaa ettei ihan norjalainen villapaita päällä lähetä juoksemaan.

    • Golfin idea ei olekaan sen fyysisessä vaativuudessa, vaan siinä että se vaatii taitoa. Ja tietysti kisahermoja. Kukaan ei voine väittää että fitness-lajien poseeraukset nyt kuitenkaan niin paljoa harjoittelua ja taitoa vaatii?

      Eri asia on sitten se näistä lajeista, johon kuuluu myös se vapaaohjelma. Mutta siinäkin arvosteluperusteena on myös ulkonäkö. Ei taitoluistelussa esim. saa miinus-pisteitä siitä, että on vaikka paksut reidet.

    • Kyllä, poseeraukset ovat itseasiassa hyvin rankkoja. Ja ne on vaikea opetella, sillä jokaiselle täytyy löytää omansa poseeraus. Niissä hermotetaan lihaksia, ja asennossa pysyminen on hiki hommaa 😀

  10. Ei diettaus tosiaan tee mistään lajista urheilua. Ja sillon kun hiukset,meikki, vaikuttavat sijotukseen ollaan kyllä ihan muussa lajissa kun urheilussa.

  11. Öö ihmiset? Ei ”bikini fitness” ole sama asia kuin itse kisapäivä! Kyllä sen tyhmempikin ymmärtää, ettei lihakset kasva itestään vaan siihen tarvitaan URHEILUA. Ei heillä olis mitään lihaksia pelkän diettaamisen ansiosta herranjestas! Kisapäivänä esitellään työn tulokset, oli se sitten kovan harjoittelun takana ollut urheilusuoritus tai valtavan panostuksen vaatinut fyysinen olemus 🙂 Molempiin kovalla treenaamisella eli URHEILULLA on päästy (muiden tekijöiden ohella).

    • Ei, ei urheilua ole treenaaminen, vaan kilpailu, itse suoritus. Ainoa asia mitä fitness-lajeissa itse kilpailusuorituksessa tehdään, on poseeraus ja lihasten esittely. Ja vaikka se taitoa ja harjoittelua vaatiikin, niin ei se kyllä urheilua ole. Eikä sitä paitsi ole arvostelussa edes pääasia.

  12. ”urheilu
    fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettavista liikuntamuodoista
    myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetuista suorituksista, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä. esim. Kilpa-, kuntourheilu. Amatööri-, ammattiurheilu. Kesä-, talviurheilu. Yleisurheilu. Hevos-, ravi-, auto-, moottoriurheilu. Ampumaurheilu. Penkkiurheilu. Harrastaa urheilua. Seurata urheilua televisiosta.
    vaaralla leikittelystä, uhkarohkeudesta. esim. Räjähdysaineilla leikkiminen on vaarallista urheilua.

    urheilu
    substantiivi
    liikunnan ja kehonkulttuurin harrastamista usein kilpailuhengessä”

    Tämähän riippuu vähän siitä, miten ”urheilun” käsitteenä ottaa. Kyllä bikini fitneksestä voidaan mielestäni puhua urheiluna, mutten silti laittaisi sitä mitenkään samaan kategoriaan, kun puhutaan kilpaurheilusta esimerkiksi voimistelussa taikka pituushypyssä. Perustelisin tätä myös sillä, että bikini fitneksessä voittajan ratkaisee tuomaristo, ei suinkaan kisaajan oma suorite. Ainahan kisoista seuraakin myllytys, kenen olisi oikeasti pitänyt voittaa ja näitähän mielipiteitä on monia. Ja tämä siksi, koska voitto perustuu pelkkään ulkonäkökeskeiseen arviointiin, eikä esim. virheisiin, joilla voidaan perustella voimistelijan taikka vaikka taitoluistelijan tuomariarvostelu. Näissä lajeissa on tarkat liikestandardit, mutta fitneksessä ei olla taidettu asettaa vastaavia, tai sitten se on vaan veteen piirretty viiva minkämallinen sen pakaran ja minkälainen sen kokonaisuuden nyt pitäisi olla.

    Ja kyllä, kaikki kisaajat ovat tehneet varmasti töitä ja nostelleet painoja hulluna, mutta en siltikään taivu siihen, että puhuttaisiin kilpaurheilusta, ainakaan samassa kategoriassa, kuin vaikka voimistelu.

  13. Olen tässä jo tovin ihmetellyt kuinka räjähdysmäisesti kasvaneet fitnesslajit virallisesti ”määriteltiin urheilun piiriin” ja on omia urheiluliittoja (vai miten ne termit menee- ei ole olennaista), MUTTA sitten esim. myös maailman laajuisesti todella suositulle crossfitille ei ole sellaista määritelmää annettu… ja sehän vasta urheilua onkin, kun kisaamaan lähdetää tittelistä The Fittest on earth!

  14. Moikka!

    Minua jäi mietityttämään tämä kohda tekstistä: ”Laji on muutenkin täysin poikkeuksellinen sillä siinä on osattava niin ravinnosta kuin treenaamisestakin aika paljon. On oltava kiinnostunut kehon toiminnoista ja innostunut hyvinvoinnista.”

    Mihin nähden koet että laji on täysin poikkeuksellinen kun on osattava paljon treenaamisesta ja ravinnosta?

    • Hmmm…. Mietin juuri samaa.

      Itse olen entinen kilpaurheilija. Kilpailin yleisurheilussa vuosia. Samaten vanhempani ja yksi sisaruksistani ovat kilpaurheilleet, ja minulla on paljon urheilevia ystäviä. Kyllä me kaikki olemme osanneet paljonkin treenaamisesta ja ravinnosta, mielestäni ne ovat olennainen osa urheilijan elämää, lajissa kuin lajissa. Treenaaminen, myös kuntosalilla, oli ja on tiivis osa elämääni. Kuntosalitreeni tuki lajiani ja auttoi minua tulemaan siinä paremmaksi, vahvemmaksi ja nopeammaksi. Pakaralihaksen koolla ei ollut merkitystä, vain sillä, kuinka paljon voimaa lihas pystyi tuottamaan.

    • ”Osattava”. Kuitenkin monet menevät sillä broscience-menetelmällä joka ei fitness- eikä urheilumaailmaa paranna, päinvastoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 3
Tykkää jutusta