HARRASTAJA VAI URHEILIJA

minifitness_adidassuomi_fitnessathleteSuomen Fitnessurheilun ry:n toimintaa ja lajia pyritään kehittämään eteenpäin koko ajan. Maailmalla lajia arvostetaan, koska se on ollut pinnalla pitkään ja isosti. Lajin vaatimuksia ymmärretään ja kovia urheilijoita arvostetaan. Heihin panostetaan. Lajitietämys Suomessa on vielä kohtalaisen kehnoa, erityisesti valtamediassa. Sen otsaan on helppo painaa jos jonkinlaista mediaseksikästä lappua toisen perään. Sillä halutaan mässäillä. Meitä lajin parissa työskenteleviä tämä harmittaa ja ottaa päähän. Tekisi tässä kisavalmisteluiden aikaan sanoa päin naamaa, että tuu kattomaan ja tee ite perässä! Lajia voi harrastaa helposti, mutta kuinka helppoa lajin toteuttaminen ja eläminen on urheilijalle?

Ammattimaista tekemistä näkyy valtamediassa ehkä yksi prosentti kaiken sen muun myllytyksen velloessa ympärillä. Otsikoissa keikkuu lajin harrastelijat, joille on sattunut jos jonkinlaista ikävää terveydellistä vastoinkäymistä. Onneksi sieltä löytyy myös poikkeuksiakin. Laji on vaarallinen – niin on, harrastelijoille. Niille, jotka ajattelevat lajia vain pintapuolisena, oman elämänsä tuhkimotarinana. Itseasiassa ihan perkeleen vaarallinen.

Lajin urheilijat tekevät töitä pitkäjänteisesti. Tässä lajissa on kuitenkin kohtalaisen vaarallista nimetä itsensä urheilijaksi. Tämä siksi, että sinua tullaan väheksymään Suomessa. Tämän seikan muuttumiseen tulee menemään vielä vuosia. Laji kehittyy ja myös sen toiminta Suomessa kehittyy. Urheilijoita muovautuu ja harrastelijat jatkavat lajissa toki myös edelleen. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää muistaa että harrastaja ja urheilija ovat kaksi täysin eri asiaa. Toisen harrastus pyörii muun elämän ehdoilla, urheilijan elämä pyörii lajin ehdoilla. Siinä tekemisessä, edellytyksissä ja myös seurauksissa on suuri ero. Harrastelijan ja urheilijan erottaa toisistaan psyyke.minifitness_suomen_fitnessurheilu_bikinifitnessminifitness_eeviteittinen_fitnessathlete Edes lajin kovat tekijät Suomessa eivät välttämättä kykene olemaan urheilijoita, vaikka haluaisivat ja omassa ajatusmaailmassaan sitä edustaisivatkin. Salilla saat olla, mutta jos kävelet kultamitalli kaulassa ravintolaan, sinulle vain tuhahdellaan – kyllä, olen kokenut tämän räkimisen kohdistumisen minuun henkilökohtaisesti.

Et tienaa urheilulla. Tämä juurikin kahdesta syystä; a. Lajitietämys ja arvostus Suomessa on vielä hyvin ahtaissa, hiertävissä kengissä b. Ihmiset eivät ymmärrä tämän olevan urheilua siinä missä jääkiekkokin on.

Käyt vähän salilla ja syöt muovirasioista. Joopa joo. Siitä minä en ainakaan itse tiedä yhtään mitään. Mutta siitä tiedän, millaista on kisoihin valmistautuminen oikeasti. Millaista on vetää vuoden ympäri treenit, uni, lepo, terveys ja ravinto ykkösenä. Ihan hemmetillistä omistautumista, pitkäjänteistä ja joskus varsin raivostuttavaakin. Muu elämä kärsii todellakin, jos tämä ei ole päämääräsi. Jos et voi elää, hengittää, tehdä ja toteuttaa lajia kuin urheilijan kuuluisi. Se todellakin kuluttaa silloin loppuun!

Eniten ei kuluta lajin vaatimukset, vaan lajin ymmärtämättömyys. Jos MM-kisoihin valmistautuvaa bikini fitness kisaajaa ei saa puhelimitse kiinni, syntyy raivo. Jos MM-kisoihin valmistautuvaa minkä tahansa muun lajin harrastajaa ei saa puhelimitse kiinni kisoihin valmistautuessa, on se täysin ymmärrettävää. Niin, aika vääristynyttä eikö?

Keholajit vievät kehon ja mielen äärirajoille. Se on suoranaista suorittamista, selviytymistä. Siinä ei välttämättä ykkösenä ole somepäivitykset ja puhelin. Mutta näin se ei vain saisi olla, koska mitä ihmeellistä on pukea bikinit päälle ja nousta lavalle hyvännäköisenä? minifitness_eeviteittinen_fitnessurheilu

Lajiymmärryksen kehittyessä myös urheilijoita pääsee kehittymään enemmän ja taso nousee. Haluan itse  tuoda lajiani ja omaa tekemistäni urheilijana esille. Jotta Suomi voisi lajissa yhä kovempaa maailmalla menestyä, vaatii se lajin kehittymistä ja ymmärrystä valtamedialtakin, eikä pelkästään Suomen Fitnessurheilu Ry:ltä.

En osaa itse vastata siihen mikä oma roolini tämän lajin parissa vielä on, mutta sen tiedän että laji vaatii arvostamaansa arvostusta ja aitoa urheilulajin ymmärrystä lisää. Keholajit ovat todella kovaa urheilua parhaalla mahdollisella tasolla.

Toivon että pystyn omalta osaltani viemään viestiä ja lajia eteenpäin sille paikalle mihin se kuuluukin – toivottavasti jonakin päivänä bikini fitness -urheilijana. Sm-kulta ja MM-kilpailut eivät kuitenkaan tähän meriittiin vielä Suomessa riitä.minifitness_adidas_sportlife

Kuvat – Eve

 

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

35 vastausta artikkeliin “HARRASTAJA VAI URHEILIJA”

  1. Aikamoista selittelyä ja itselleen ja muille todistelua uhkuva teksti. Onhan se tuossa vaiheessa viikko ennen kisoja hyvä sanoa, että koko vuosi ja edellinen ja ties kuinka monta muutakin tehty hommia URHEILUN ehdolla. Sinunkin blogissa ja instagramissa välittynyt pitkin viimeisintä vuotta päällimmäisenä esim. matkustelut, esteettiset kauniit ruuat ja reseptit ja uudet hienot ja mielellään kalliit brändivaatteet. Lisäksi pohdit pitkin vuotta sitä, että aiotkohan kilpailla ollenkaan syksyllä. Ei urheilulajeissa tuollaisia asioita tarvitse miettiä, ellei loukkaantumisia tule. Tottakai huippu-urheillessa tulee kuunnella kehoa ja sen merkkejä, mutta harvassa lajissa tarvitsisi oikeasti jättää kauden kisat kisaamatta, koska ”kroppa ei toiminutkaan kisoihin valmistavalla kaudella niinkuin ois pitänyt”. Koska urheilulajeissa ei ajeta kroppaa nesteettömäksi ja mieltä matalaksi tietoisesti.

    Ja urheilijat nyt yleensäkin joutuvat tekemään työnsä kaikessa hiljaisuudessa ja korkeintaan isojen kisojen aikaan voidaan paistatella valokeilassa ja mediassa. Miksi fitness olisi tässä poikkeus? Harvalla lajilla tienaat elantosi, joten on huvittavaa, että vertaat bikini fitnesstä urheilulajina jääkiekkoon.

    Mutta kaikesta huolimatta peace and love. Jokainen saa tehdä sitä mistä tykkää ja toivottavasti menestyt valitsemassasi jutussa, tänäkin syksynä.

    • Sitä kutsutaan myös nykyajaksi että päivitetään mediassa kauniita kuvia jne. Ja kyllähän näitä on: alppihiihtäjiä, rallikuskeja, jalkapalloilijoita… jotka paistattelevat matkustuskuvissa merkkivaatteissa merkkiautojen kanssa. Mitä siinä on väärää ? ;D Eevillä tuntuu olevan talous kunnossa. Ei se tarkoita että kaikilla kehonrakennuslajeissa kilpailevilla on.

    • Ja lisätäkseni kilpailuihin. Fitnessissä on Suomessa 2 isoa kilpailua vuodessa. Monissa muissa lajeissa kisoja on joka kuukausi. Kehonrakennuksessa kisoihin valmistautuminen kestää kauan, ja kun Suomessa kisoja ei ole kuukausittain, kilpailukuntoon on turha laittaa itseään ja olla siinä sitten jos kisoja ei näy. Joten kyllä, täällä kehonrakennuskisoihin mennessä täytyy todellakin suunnitella kisaako sinä vuonna. Pro level on eri asia tai jos kilpailee kansainvälisesti/jenkkilässä… Faktat kannattaa katsoa kuntoon ja ajatella maalaisjärjellä ennenkuin kirjoittelee ihme kommentteja 😂

  2. Moikka,

    Ensinäkin sulla on aivan ihana blogi ja on ilo aina lukea positiivisia postauksiasi!

    Haluaisin ihan ensiksi sanoa etten mitenkään väheksy Fitnessiä urheilulajina ja uskon täysin että hikeä ja verta vaaditaan että saadaan kroppa kisakuntoon 🙂 Oli kuitenkin pakko kommentoida tuota vertausta jääkiekkoon ja muihin urheilulajeihin. Itse entisenä MM tason urheilijana voin sanoa että niin jääkiekossa kuin useissa muissa lajeissa menestyminen vaatii nuoresta pitäen systemaattisen treenin jotta pääsisi edes lähelle maailman kärkeä. Poikkeuksia tietysti myös löytyy esim. Mira Potkonen mutta oikeasti kuinka paljon löytyy huipputason urheilijoita jotka eivät ole jo nuorena lapsena aloittaneet lajin treenauksen? Oma uskomukseni Fitness urheilijoiden uskottavuuden puutteeseen ovat lajin nuoruus ja sekavuus (löytyy kaiken maailman liittoja joista tavallinen pulliainen menee ihan sekaisin), kilpailijoilla on suhteellisen lyhyt treenihistoria vrt esim uimareihin, jääkiekkoilijoihin ja yleinen medianäkyvyys (usein Fitness uutiset viihde osiossa ) . Tuossa hieman omaa analysointia 🙂

    Tsemppiä ihan sikana koitokseen!!!

    • Tässä kilpailijoiden tasossa tulee juuri esiin se, että laji on todella tuore suomessa. Vielä nyt voi muutaman vuoden treenaamisella saavutta Sm-kullan, mutta jos/kun laji leviää voi ollakin niin, että taso kovenee ja Sm-kullan saavuttamiseen vaaditaan 10 vuoden treenitausta.

      Lisäksi keholajit ovat täysin erilaisia kuin aerobista kestävyyttä vaativat esim. Pallolajit. Voimaharjoittelua ei saa aloittaa liian nuorena. En silti koe, että fitness olisi vähemmän urheilua. Se on vain aikuisten laji.

    • Juuri näin!Veit sanat suustani,ihan loistava kommentti ja Eeviltä loistava kirjoitus 🙂

  3. Ihan varmasti vaatii mieletöntä kurinalaisuutta dietata kisoja varten, sitä en hetkeäkään epäile! Treenikin on uskoakseni rankkaa niin offilla kuin etenkin miinuskalorien aikana, vaikkei juuri esim. Bikinissä hirveän isot lihakset saakaan olla.

    Mitä tulee jonkin lajin arvostamiseen, niin yleinsähän sellaisia urheilijoita ja lajeja arvostetaan, joita ihaillaan ja ihastellaankin miten joku osaa/pystyy/on niin taitava. Kyllä ainakin itselle tuli Rion olympilalaisia katsoessa fiilis, että voi vitsit kun pystyisi itsekin tuohon! Ja onhan nyt jääkiekko vauhdikkaana lajina ihan mielettömän viihdyttävää. Ja varsinkin jäähallissa livenä katsoessa tajuaa, miten uskomattoman lujaa pelaajat luistelevat! Eli siinäkin ihaillaan taitoa.

    On vähän hassua vaatia omalle lajilleen arvostusta. Jos ei suurta yleisöä vaan yksinkertaisesti kiinnosta fitness? Se ei ole erityisen viihdyttävää, eikä muussa kuin siinä vapari-fitnessissä tarvita mitään ylimaallisen erityisiä taitoja. Ja ei, ne poseeraukset eivät yksinkertaisesti nyt vaan voi olla niiiin vaikeita, jos kerta normiliikunnalliset ihmiset parin vuoden treenaamisen jälkeen pystyvät saamaan ne haltuunsa Suomen mestaruuteen oikeuttavalla tasolla. Työtä ja vaivaa on nähtävä valtavasti saavuttaakseen kisakunnon, mutta entä jos useimmat ihmiset eivät vaan arvosta sitä lopputulosta kaiken sen vaivan arvoiseksi? Ja tällä en tarkoita mitenkään Eevi dissata Sinun ulkonäköäsi. Olet mielestäni upean näköinen!

    En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit sillä ettet voi harrastaa omaa lajiasi tai elää sillä? Oliko tähän syynä mikä? Tympeiden ihmisten reaktiot ja kateellisten ymmärtämättömyys? Vai se, ettei touhusta makseta riittävästi? Jälkimmäinen lienee case valtaosan lajeista kohdalla.

    Ja vielä haluan painottaa, että en millään muotoa halua väheksyä, dissata tai millään keinoin mollata fitness-lajien harrastajia. Ihan jokainen on oikeutettu harrastamaan/urheilemaan/tienaamaan elantonsa omalla tavallaan, eikä siihen kenelläkään muulla pitäisi olla nokan koputtamista.

  4. Moikka!

    Ajatuksia herättävä teksti, jälleen kerran. Pidän siitä, kuinka tuot realistisesti esiin kisoihin valmentautumista: et puhu ainoastaan sen hyvistä tai huonoista puolista. Matkaasi seuraamalla on saanut huomata, kuinka hitosti vaatii töitä päästä huippukuntoon ja kuinka paljon on tehtävä töitä myös psyykkeensä kanssa päästäkseen tavoitteeseensa. Olen myös seurannut Fitneksen näkyvyyttä mediassa ja vaikka en itse kisaa tai muullakaan tavoin siihen maailmaan kuulu, on turhauttavaa lukea uutisia, joissa Fitness tunnutaan jatkuvasti luokiteltavan pelkästään negatiiviseksi asiaksi. Onhan muissakin lajeissa omat riskinsä, joista voi seurata kisaajille/pelaajille vakavia vammoja ja muita asioita, jotka kyseenalaistavat lajin ”terveellisyyden”. En pidä siitä, kuinka Bikini Fitness nähdään vain pepun pyörittämisenä lavalla ja että sitä lajina väheksytään jatkuvasti. Yhtä hyvin voisi vaikka kysyä, mitä järkeä on siinä, että jääkiekossa aikuiset miehet luistelevat pienen kiekon perässä, jalkapalloilijat juoksevat pallon jne. Mielestäni on ennemminkin hienoa, että lajeja on lukuisia erilaisia, jokaiselle löytyy varmasti mieleistä seurattavaa. Toivon, että ajan kanssa Bikini Fitness saisi lajina ansaitsemaansa arvostusta. Se todella vaatii lajina kovaa fysiikkaa ja vahvaa psyykettä. Tsemppiä Sulle kaikkeen, mihin ryhdyt ja kiitos inspiroivasta blogista! <3

  5. Mielestäni hieno teksti! Varmaan juurikin lajin tietämättömyys ja sen ollessa niin tuore täällä Suomessa aiheuttaa paljon negatiivisuutta. Suomalaiset muutenkin ovat kansana vähän kapeakatseisia, joten ei ihme, että ei aina osata katsoa laajemmasta näkökulmasta tai antaa tilaa uusille asioille.

    Mielestäni fitness lajina on urheilua. En itse ole kisannut tai edes miettinyt kisaamista. Olen 20 vuotias ja urheilu taustaa löytyy pienestä asti, mutta ainoa mikä koko lajissa juurikin ”ärsyttää” on vähän se, että siitä on tullut sellanen ”juttu” että pakko päästä kisaamaan. Ainakin tällein nuoren ihmisen näkökulmasta kun katselen samanikäisisen touhua. Varmasti vuosien päästä taso nousee ja sinne lavalle ei astella noin vaan.

    Tsemppiä sulle kisoihin! Itsekin tulen Lahteen katsomaan paikan päälle! 🙂

  6. Mun mielestä bikini fitnestä ei voi vaan hyvällä tahdollakaan sanoa urheiluksi. Urheilussa- ja etenkin ammatti-sellaisessa, pääpaino on aina sillä kuka suoriutuu parhaiten; hyppää pisimmälle, juokseen nopeiten, nostaa eniten jne. Bikini fitneksessä katsotaan ainoastaan ulkonäköä. Ja joo, katsotaan myös lavalla suoriutumista mutta niin katsotaan myös missikisoissa. Eli vaikka valmistautuminen olisi kuinka rankkaa, ei sitä kyllä urheiluksi voi sanoa, kun voittaja on se joka näyttää parhaimmalta.

    • Mietin itse ihan samaa. Bikini fitness on jollain tapaa tosi ristiriitainen laji, koska toisaalta eletään kuin urheilija mutta kuitenkin kilpaillaan ulkonäöllä. Nimittäisin ehkä elämäntavaksi ja osin urheiluksikin mutta en millään sanoisi bikini fitness kilpailijoita huippu-urheilijoiksi. On monia urheilulajeja mihin kuuluu osana myös arvostelu, mutta niissä kuitenkin tehdään jokin fyysinen suoritus minkä perusteella kilpailijat asetetaan lopulliseen järjestykseen tuloslistalla. Kovaa työtä kisalavalle nouseminen varmasti vaatii, sitä ei käy kiistäminen. Mutta kilpaurheilijat & huippu-urheilijat (kilpaurheilijoiden eliitti) kilpailevat urheilusuorituksella, eikä heidän lihastensa tarkoitus ole erottua tietyllä tavalla tai muotoutua tietynlaiseksi, lihasten tarkoitus on tehdä ihminen mahdollisimman vahvaksi, nopeaksi, kestäväksi, ketteräksi, kimmoisaksi tms.

      Tsemppiä sinulle joka tapauksessa valitsemallasi uralla, ei bikini fitness sen vähäpätöisempi laji ole, se on vain usean mielestä vääränluontoista ollakseen kilpaurheilua. Itselläni on kestävyysurheilutausta, mutta arvostan kyllä sitäkin sinnikkyyttä, itsekuria ja omistautuneisuutta mikä bikini fitness kilpailijoilla on 🙂 Ja mitä tuohon tienaamiseen tulee niin se joukko, joka itsensä urheilulla elättää on kaikista urheilijoista tosiaankin vain murto-osa. Suurimman osan on opiskeltava/käytävä töissä urheilun ohella, kunnes ovat menestyksellä saavuttaneet tarpeeksi näkyvyyttä jotta voisivat saada tukijoita tarpeeksi elääkseen urheilulla.

    • Hei ralli, formulat ja pingis lasketaan myös urheiluksi… Mielestäni niissäkään suoritus ei ole kovin urheilullinen. Kahdessa ensimmäisessä ajat AUTOLLA ympäri kilparataa ja pingiksen vois laskea lähinnä lautapeliksi.

    • Mulla ei ole kokemusta pingiksestä enkä tunne ketään joka sitä harrastaa ja lajista en tiedä mitään.

      Kommentistasi huomaa kyllä ettet ainakaan moottoriurheilusta tiedä yhtään mitään. Ralli ja formulat ovat erittäun fyysisiä lajeja ja kilpailijoiden on oltava hyvässä aerobisessa ja sopivassa lihaskunnossa. Liika tai liian vähäinen kehon paino vaikuttaa autonkin ominaisuuksiin. Itse suoritus on todella rankka, g-voimat yms ja keho on koko ajan jännittyneenä ja tekee töitä.
      Oletkohan koskaan katsonut kuinka hiessä formulakuskit ovat kisan jälkeen? Pelkkä 10min karting-ajo on tavalliselle pylliaiselle erittäin hengästyttävä suoritus, mietipä vaan formuloiden 1-1,5h puristuksia tai 24h ralleja..

      Rallikuskeilta vaaditaan myöskin äärimmäistä paineensietokykyä ja luottamusta kartturiin, joka kertoo mihin suuntaan rattia tulee kääntää. Ei siis ole kumnpikaan lajeista verrattavissa leppoisaan sunnuntai-ajeluun maaseudulla.

  7. Samaa jo sanottiinkin, ei Suomessa kovin moni urheilija itseään sillä elätä. Urheiluna täällä arvostetaan jääkiekkoa ja formuloita, koska Kimi on tuppisuu ja Karalahti ikuisesti pelkkä rilluttelija eli just sitä mitä kaikki suomalaiset miehet on ja haluais olla. Naisethan ei seuraa mitään, koska ne ei kerkeä koska niiden pitää siivota, hoitaa lapset ja käydä kaupassa kun ne miehet kattoo vaan lätkää tai formulaa. (Ja jos joku ei ymmärtänyt, tämä oli ironiaa)

    Mutta ihan oikeasti monen muunkaan lajin kohdalla ei ymmärretä miten paljon se vaatii. Muistan edelleen, miten raskasta kilpauinti oli välillä, kun oli kisakausi, koulu ja parhaassa tapauksessa koeviikko iski päälle. Montaa kaveria ei niiltä ajoilta jäänyt, koska mä olin aina treeneissä, menossa tai tulossa, tai kisoissa. Ei ollut ihan yks tai kaks kertaa, kun yritin selittää kavereille, että se ei ihan nyt mee niin, että mä lähen teidän kanssa ensin kotibileisiin ja sieltä sitten suoraan kisabussiin… Ja toisaalta, koulujen välisiin uintikisoihin saatettiin lähettää edustaja koulusta kysymällä että oisko joku joka haluu mennä – ei suinkaan sitä uintia harrastavaa. Oon joskus muistaakseni selittänytkin episodin lukion liikunnan osalta, joten en selitä enää, mutta oli se jo silloin, reilut 10v sitten, selvää, että monen mielestä jääkiekkoilijapojat, jalkapalloilijat (tytöt ja pojat) ja muutkin joukkuelajeja harrastavat olivat urheilijoita. Mähän kävin vaan vähän lillumassa uima-altaassa. Nii, kymmenen kilometrin verran per treeni, ja mun valmentaja haukkui meitä merenneidoiksi jos oltiin liian hitaita. Sitä tehtiin 6-8 kertaa viikossa, ja kun ne muut keräili itsensä ylös kotibileiden jälkeen, mä olin jo jossain toisessa kaupungissa uima-altaassa. Ihan vaan huvikseni lillumassa.

  8. Fitnesskilpailijoiden elämää sivusta seuranneena ja itse paljon treenaavana on pakko sanoa, että fitnesskilpailijat elää enemmä urheilijan elämää, ku esimerkiksi just ne koko kansan sankarit jääkiekkoilijat….

    Asun yhdessä ammatikseen pelavan hokarin kanssa ja täytyy sanoo et niitten elämäntavoissa olis aika paljo parannettavaa.. Reenit kyllä hoidetaa monta kertaa päivässä ja pelit päälle. Mut sit 24/7 nuuska huulessa kävellää ympäri kaupunkia, syyää mitä sattuu ja millo satttuu, nukutaa ku ehitää ja pelin jälkee on iha okei mennä yöelämää vaik vois esimerkiks panostaa kehonhuoltoo rankan viikon jälkee. Ei tietekää voi yleistää, mutta aika monella pelaajalla se näyttää menevä näin.

    Tekeekö se oikeesti Suomessa ihmisestä urheilijan et treenaat 2 kertaa päivässä ja siitä maksetaa palkkaa? Ilmeisesti kyllä….

    • Kämppiksesi/poikaystäväsi vaikuttaa aika surulliselle tapaukselle. Yksikään tuntemistani liiga/nhl tason pelaajista ei elä tuolla tavalla.

    • Kilpaurheilija voit hyvinkin olla vaikka olisit kuinka laiska tai ei-urheilullinen siviilissä :). Kun olet tarpeeksi lahjakas, voit päästä kilpaurheilijana aika pitkällekin ilman kurinalaista elämäntyyliä. Toki raja tulee jossain vaiheessa vastaan ja sen ylittäminen vaatii sitten jo vähän ponnisteluja. Kilpaileminen just erottaa mun mielestä fitneksen kilpaurheilusta, koska siinä ei missään nimessä _kilpailla_ urheilemalla. Se, kuinka rankkaa tai vaikeaa on harjoitella kisoihin, ei mielestäni määrittele mitään lajia urheiluksi. Meillä on varmasti myös tuhansia esim. eri kestävyyslajien harrastajia, jotka treenaavaat erittäin suuria määriä viikottain ja käyvät juoksemassa pari maratonia per vuosi. Mutta tuskin he itseään urheilijoiksi kutsuvat.

      Ehkä meillä ei ole oikeaa termiä fitnekselle, mutta toivottavasti sellainen vielä löytyy! Fitness on varmasti kansanterveydellisesti raikas ja positiivinen tuullahdus, sillä varmasti monet aiemmin liikkumattomat henkilöt ovat löytäneet salitreenaamisesta lajin ”hypen” myötä itselleen uuden harrastuksen. Eli iso peukku lajille, vaikka en sitä ihan urheiluna pidäkään :).

  9. Heippa!

    Otan kyllä tähän kantaa iha muittenkin lajien puolesta! Ja tämän tyyppinen arvostus on yleistä etenkin naispalloilun parissa.. Se että tavoittelet paikkaa olympialaisissa ei riitä edes arvostukseen. Suomessa esim. Naisjääkiekkoilijat maksavat itse omat varusteensa käyvät päivätöissä pelaamisen ohella ja saattavat jopa joutua maksamaan itse pelaamisesta. Plus että nämä urheilijat harjoittelevat kaiken tämän ohessa noin. 20-25h viikossa. Sivusta seurattuna esim. ei niin menestyneen fitness-urheilijan on helpompi saada sponsoreita kuin esimerkiksi maajoukkueessa pelaava naispalloilija.

    Yleisesti ottaen toivoisin eritoten naisurheilijoiden arvostuksen nousevan tässä maassa sillä tällä hetkellä homma on iha lapsen kengissä

    Mukavaa syksyä!

    • Tämä. Liinakallio on niin oikeassa – olympialaisissakin naisurheilijat oli jonkun äitejä, vaimoja ja tyttäriä, ei niinkään kovaa työtä tehneitä urheilijoita. Niiden saavutuksiksi kirjattiin uskomaton kroppa ja mahtavat lihakset, paljastavat treeni-/kisa-asut ja vastaavaa, ei niinkään kisamenestys tai aikaisempia saavutuksia. Ihanan vanhoillista esineellistämistä, jossa nainen itsessään on vain ulkokuori, muuten sitten jotain jonkun muun ”omaa” (äiti, vaimo, tytär), hällä väliä niistä omista suorituksista ja saavutuksista. Eihän niitä tarvi vakavasti ottaa, ja kuka nyt esineelle palkkaa maksaa… Huoh.

    • Älä puhu potaskaa. Kyllä suomalaisnaisten suorituksista uutisoitiin ihan normaalista. Ei puhuttu ulkonäöstä, lerhesuhteista tai muusta hömpästä. Siellä taas urheilusta mitään tietämätön jauhaa paskaa.

  10. Itse kilpailu tapahtuma ei mielestäni liity urheiluun tippaakaan. Niin fitnetksessä ja kehonrakennuksessa on kyse siitä miltä näyttää eli siis ”kauneuskilpailu”. Laji on hyvin ulkonäkö painotteinen. Mutta tietenkin sen hyvän kunnon eteen minkä sinne lavalle vie näytille, niin sen eteen tarvitsee tehdä töitä.
    Ja se mikä ihmetyttää, että jos lajille on hyvin omistautunut niin miksi tarvii ilmoittaa aina se kuinka raskasta se on dieetillä??

  11. Hmmm. Seuraan jonkun verran somessa fitness -kisaajia, ja kyllä uskon 100% että kisakausi (dietillä oltava aika, en tiedä onko ”kisakausi” oikea termi) on raskasta. Kyllähän sen sanoo järkikin – syödään just eikä melkeen, treenataan vaikka on nälkä, tehdään aamuairobiset millintarkasti.
    Mä miellän fitneksen kuitenkin elämäntavaksi, intohimoksi, en urheiluksi. Se, että parin vuoden kovalla työllä pääsee MM-kisoihin, ei vaan kuulosta kovin mairittelevalta. Että menestyy SM-kisoissa koska ”paketti on kunnossa”- siis ei se että on lihaksikas/timmi, vaan myös se että hiukset meikki ja kynnet näyttää hyviltä. Ei noilla ole urheilun kanssa mitään tekemistä, ja siltikin olen monesti lukenut kisaajien itsensä sanoneen että hlö A menestyi kireämpää hlö B:tä paremmin, koska lavaesiintyminen ja look oli parempi. Täh? Urheilua? Kilpailua kyllä, mutta ei kilpaurheilua.

    Fitneksessä treenataan, jotta näyttää hyvältä. Että oikeat lihakset on oikean kokoiset ja malliset. Ei missään muussa lajissa keskitytä siihen, MILTÄ ne lihakset näyttää, vaan MITÄ niillä lihaksilla tehdään.
    Fitneksessä treenataan, että kroppa näyttäisi lavalla hyvältä. Ja tuo ehkä tiivistää tän koko jutun- ei kilpaurheilussa ole kyse siitä, miltä näyttää. Vaan siitä, mihin kroppa pystyy; mihin ääriään myöten treenattu hlö voi suorituksillaan yltää. Mitä fitness-kisaajat ”tekevät” treenatuilla lihaksillaan? Mikä niiden lihasten ja treeni tarkoitus on? ..näyttää hyvältä ja treenatulta. Ei tehdä urheilusuorituksia.

  12. Minua tässä fitness hypetyksessä häiritsee eniten kaikki sosiaaliseen mediaan liittyvä tyrkytys. Missään muussa lajissa ei olla tekemässä facebookiin urheilija-sivuja ennen kuin yksiäkään kisoja on käyty. Myös ihmetyttää tämä jatkuva tarve todistella lajin rankkuutta ja vaativuutta. Miksei muiden lajien urhelijoiden tarvitse jatkuvasti todistella panostustaan. Suomessa ylipäätänsä urheilijoita arvostetaan ja tuetaan liian ähän. Ensimmäisenä en kuitenkaan lähtisi bikini fitnees kilpailijoita nostamaan jalustalle.

  13. Voi että kun Suomessa on ihan älyttömästi urheilulajeja mitä ei arvosteta tai mistä ei tienaa elantoa. Mun mies pelaa ammatikseen jalkapalloa..vuosikymmenien valtava panostus ja pelaat korkeimmassa sarjassa Suomessa, mutta aivan naurettavan pieni palkka. 5-6 krt viikossa kahdet treenit päivässä, peli kerran viikossa. Tähän yrität sovittaa toisen työn, parisuhteen ja muun elämän. Kerran viikossa olet yleisön edessä esiintymässä ja jos tappio tulee, niin olet julkisen arvostelun kohteena ja huutelut ym ovat arkipäivää kun liikut kaupungilla. Ei nämä jätkät silti valita.
    Halusin tällä kertoa että ei se välttämättä herkkua ole muissakaan lajeissa, mutta intohimosta lajiinhan sitä tehdään.

  14. Ifbb:n määritelmän mukaan bikini fitness on ”kauneuskilpailu urheilullisille naisille”. Mielestäni tässä ei ole mitään epäselvää, kyseessä on kauneuskilpailu. Se, että fitnessharrastajat haluavat nähdä itsensä urheilijoina on ymmärrettävää, koska kyllä se vaatii paljon duunia. Silti en pidä salilla käymistä ja ruokavalion noudattamista huippu-urheiluna, vaikka tavoitteena olisikin nousta lavalle ja voittaa pussi proteiinijauhetta.

    Itse treenaan 4-5 kertaa viikossa ja olen siinä kunnossa että voisin lähteä kisaamaan. Syön puhtaasti, rasvaprosentti 15, joka on kyllä vähän liian matala näin rakennuskaudella, mutta joka tapauksessa: mikä minut erottaa fitnessharrastajasta on ruokavalio. Voin syödä karkkia jos haluan. Näen jäätävästi vaivaa treenien eteen ja suoritan samalla yliopistossa maisterin tutkintoa ja käyn töissä, mutta en kyllä pidä itseäni huippu-urheilijana. Minun näkökulmastani on hieman huvittavaa, että fitnessharrastajat pitävät itseään huippu-urheilijoina. Mutta kuten sanoin, kyllä se duunia vaatii olla hyvässä kunnossa.

  15. Eikö urheilua harrastava ihminen ole urheilija? Itse harrastin lajia, jossa sai itse maksaa mm. arvokisamatkat. Kerran on tainnut kymppiuutisten loppukevennykseksi päästä lajin arvokisoihin valmistautuva joukkue. Töitä on tehtävä urheilun ohella ja harrastamisestakin maksettava. Ei kai urheilijaa määritä median arvostus tai siitä saadut rahat? Töitä tehdään vuosia ja suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullutkaan sun lajin olemassa olosta.

  16. Kisoihin valmistautuminen on urheilua, mutta itse kisasuoritusta ei voi mitenkään mieltää urheilusuoritukseksi. Missään muussa lajissa ei käytetä noin paljon itsensä ulkonäön laittamiseen aikaa, kuin fitneksessä.

    Lajia on hyvin vaikea mieltää urheilulajiksi itse bikini fitness harrastajien mediaan luoman kuvan perusteella; puhutaan ihonhuollosta, hiustenlaitosta, peppua korostavista farkuista tai trendikkäästä gluteenittomasta ruokavaliosta. Kuvat ovat erittäin tarkkaan editoituja, mietittyjä ja epärealistisia. Mutta ymmärrän tämän toki, se tuo sponsoreilta rahaa ja ilman rahaa tätä lajia on vaikea harrastaa. Jos verrataan Eevin instagramtiliä esimerkiksi Kaisa Mäkäräisen tiliin, on hyvin selkeää kummassa itse urheilu on pääosassa.

    Joten niin kauan kun bikini fitneksessä kaikki muu kuin urheilu on keskiössä, on turhaa valittaa aiheesta. Tee itse muutos ja keskity siihen urheiluun.

  17. Yhtään kommentoimatta itse Bikini Fitnesstä urheilulajina, haluan muistuttaa, että Suomessa on yhä monia urheilulajeja, joissa sponsorin saaminen/palkan saaminen on erittäin kiven alla, minkä vuoksi urheilua on vaikea jatkaa..

    Tsemppiä kisoihin ja kiitos inspiroivasta blogista :)!

  18. Tykkään niin paljon blogistasi! Kirjoitat ihanan laajasti ja rehellisesti. Arvostuksettomuus johtuu varmasti pitkälti median nostamista asioista ja ihmisten tietämättömyydestä!! Hurjasti tsemppiä kisoihin! Kova työ palkitaan <3

  19. Bikinifitness.., missä muissa urheilulajeissa on keskiössä hiustenpidennykset,”kisakynnet”, ripsienpidennykset ym?.. Entä muut ”tavikset” jotka treenaavat sen 10-12 kertaa viikkoon ja noudattavat ruokavaliota eivätkä silti kilpaile, minä mukaan lukien.Ollaanko me sitten vain niitä ”harrastelijoita?” Ketkä urheilijat laittavat esim insta tileilleen yhtä paljon puolialastomia kuvia? Niin.. urheilijat keskittyvät olennaiseen… Tarjoitukseni ei ole loukata, yksi mielipide vain muiden joukossa. 🙂

  20. Eevi voisi käydä lukemassa Ylen kyselyn, jossa olympiaurheilijat kertovat elävänsä köyhyysrajalla, ja hakea siitä vähän nöyryyttä ja todellista kuvaa asiasta. Kyseessä on olympiaurheilijat, lajinsa parhaat, ihmiset, jotka ovat tehneet lajiaan pienestä lapsesta lähtien, jotka edustavat Suomea maailman arvostetuimmassa urheilukilpailussa. Ja Eevi kehtaa valittaa miten ei keskinkertaisena bikinifitnessurheilijana saa tarpeeksi palkkaa eikä yhtä paljon arvostusta kuin jääkiekkoilija. Fitnessurheilijat ovat vielä siinä mielessä hyvässä asemassa, että (media)seksikkyyden takia teidän on paljon helpompi tienata blogeilla ja televisio-ohjelmilla kuin perinteisten lajien urheilijoilla. Ei taida mitään televisiokanavaa kiinnostaa tehdä purjehdus- tai ampumahiihtopäiväkirjoja. Elätkö Eevi itse köyhyysrajalla? Joudutko miettimään maksatko vuokran vai lähdetkö kisamatkalle? Epäilen. Ole siis kiitollinen siitä mitä sinulla on, ymmärrä että muutkin urheilijat, sellaiset jotka ovat omistaneet elämänsä lapsesta asti lajille, eivätkä aloittaneet kilpailemisen vuosi sitten, ovat vähintään yhtä huonossa sponsori- ja arvostustilanteessa kuin sinä, moni jopa paljon huonommassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta