Kaupunkikoti

Kaupunkikoti_Eevi_Teittinen_uusi_kotiTäällä ollaan taas! Elävien kirjoissa ja blogi taas aktiivisena. Siinä vaiheessa kun nukahtaa iltaisin ennen kuin ehtii sanoa hyvää yötä, tietää olevansa väsynyt. Muuttopuuhat, opiskelut ja työt imivät kohtalaisen hyvin mehut parissa viikossa. Aika tuntui menevän pikakelauksella ja vasta tänään aamulla tajusin, etten ole treenannut kohta viikkoon. Onneksi se ei maailmaa kaada, vaan kasvattaa lähinnä motivaatiota. Aina se treeni ei kuitenkaan ole ykkönen, vaikka kuinka toivoisi.

Tulimme Turun uudelle asunnolleni sunnuntaina, mutta alotin loputtomalta tuntuvan urakan pahvilaatikoiden keskeltä vasta maanantaina. Onni on olla tehokas ja sain tänään viimeiset laatikot purettua. En tiedä paljonko laatikoita lopulta oli, mutta ainakin niitä oli liikaa. Näille kaikille vanhoille tavaroille oli hieman haasteellista löytää oikeita lokeroita ja hyllyjä, sillä tämä uusi kaupunkikotini on neliömäärältään hieman maltillisempi – ja hyvä niin. Paritalon neliöihin sai nimittäin hävitettyä vaarallisen paljon tavaraa. Kaikki huonekalut tavaroineen tänne kuitenkin lopulta upposivat ja sopivat tänne muuten aivan täydellisesti!

Tämä tuntuu jo nyt kodilta. Tila huokuu kodikasta fiilistä ja lämpöä. Rakastan vanhoja rakennuksia ja iän tuomaa tunnelmaa. Siihen kun yhdistää modernimpaa huonekalua ja pehmentää sitä sopivilla lämpimillä sävyillä ja materiaaleilla, saa luotua aivan mielettömiä yhdistelmiä. Nämä korkeat huoneet tuovat kuin kummasti lisää tilan tuntua. Nyt on jopa sellainen ihana tilanne, että Tori-nettisivustoa on ylikuumennettu uusien lipastojen löytymisen toivossa. Työpaperit kaipaavat omaa laatikostoa ja eteiseen on löydettävä kaapisto lapasille ja villapipoille ennen pakkasien tuloa. Onneksi tässä ei ole mitään paniikkia, kun purkkia ja vaatetta ei ole enää pitkin lattioita.

Tässä on muutama päivä aikaa hoitaa asioita järjestykseen, kunnes matkaan taas Helsinkiin työhommiin. Tänään päivä startattiin salitreenillä ja sen jälkeen suunnistimme Puren ihanalle lounaalle. Nyt näpytetäänkin työjuttuja loppupäivä!

Ruokaostoksille ei tarvitse mennä enää autolla, vaan lähikauppa löytyy tien toiselta puolelta. Kuulostaa ehkä ihan tavalliselta, mutta tällä hetkellä fiilistelen aika pieniltäkin tuntuvia asioita. Lattialämmitystä, viereisiä kahviloita, lähietäisyydeltä löytyviä kuntosaleja, palveluita kulman takana, autottomuutta, polkupyörää olohuoneessani, leveitä ikkunalautoja…Minifitness_ruoanlaitto_kauppahalli_kotimainen_ruoka Minifitness_terveellinen_ruoka

Yhden aivan ihastuttavan asian olin unohtanut jo täysin. Torin ja kauppahallin! Ah, miten ihania paikkoja ihmettelemiseen (ja syömiseen!). Ruokaostokset suoritettiin tänään tunnelmallisessa Turun kauppahallissa, josta mukaan tarttui suomalaisia kasviksia, kalaa ja gluteenittomia puolukkasämpylöitä. Tämä paikka sai minut todella iloiseksi. Teemua fiilistelyni lähinnä nauratti. Innostuin samalla tavoin kuin lapsi karkkikaupassa.

Jonakin aamuna aion mennä torille ostamaan suomalaisia omenoita, koska niitä olen himoinnut viime aikoina hullun lailla. Myös lanttu on alkanut maistumaan, vaikka viimeksi olen pitänyt sen mausta äitini viipaloimana – eli joskus aika kauan sitten. Meillä viikonlopun leffaeväät saattoivat koostua porkkanasta, lantusta ja nauriista. Ei sitä osannut kaivata mitään muuta, vaan valmiiksi kuoritut kasvikset olivat silloin mieletön juttu. Niin ne ovat kyllä vieläkin, mutta arvostus terveellistä ruokaa kohtaan on toki muuttunut iän myötä. Ruoka on intohimoni ja niin on muuten keittiökin. Keittiössä täytyy olla kaappi- ja laskutilaa riittävästi, jotta siellä jaksaa viihtyä. Sain sinne ensimmäisen kukankin eilen. Tuutti-Ananas, koska tasapaino!<3 En kestä.
Eevi_teittinen_perhe_kaupunkikoti

Täällä muuten nukuttaa. En tiedä koska olisin nukkunut näin hyvin. Voiko se johtua Turusta? Tulin nimittäin usein Teemun luo nukkumaan ja rauhoittumaan Helsingin hektisyydestä. Nyt saan nauttia näistä tavalliselta tuntuvista asioista ihan joka päivä. Hymy on herkässä. Toivottavasti en totu näihin asioihin ikinä. Karvalapsen äitinä lämmittää sydäntä, kun huomaa tämän vanhuksen viihtyvän aikaisempaa paremmin. Lollimoliinoksesta on kuoritunut viriili eläkeläinen! Hän on kyllä hyvä aistimaan läheisten tunnetiloja ja elää aina täysillä mukana.

Meillä kaikki hyvin -E ja L <3

eevi

Blogissani kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista, kuten treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Myös koko kehon hyvinvointi, sekä elämän pienet ilot nostavat päätään kirjoituksissani. Tämä blogi on maustettu myös ripauksella huumoria, vaikka paljon vinkkejä ja informaatiota sisältääkin. Tervetuloa seuraamaan positiivista ja tehokasta meininkiä, josta toivon teidän saavan motivaatiota ja inspiraatiota omaan elämäänne!

10 vastausta artikkeliin “Kaupunkikoti”

    • Hän on jo 11 vuotta! Vitsi miten aika menee 😀 Tosin hän on kyllä aivan vaaveli luonteeltaan <3 -E

  1. Tulipa hyvä mieli tästä blogauksesta. Ei sillä, että fiilis olisi ollut jotenkin huono, ennemminkin se vain parani!

    Paljon ihania asioita, joista ilo välittyy tänne asti! 😊

    Oon asunu Turussa jo kymmenisen vuotta, mutta fiilistelen yhä kauppahallin ja torin tarjontaa yhtä innoissani (eli tervetuloa joukkoon 😘). Olin tossa yks päivä matkalla joogaan, kunnes oli pakko pysähtyä ostamaan parit (=kassillinen) kurpitsat kotiinviemisiks (se oli sellanen hyvä lämppä, kun niitä kanteli eestaas…) 😁

    Tervetuloa Turkuun ja onnea uuteen kotiin 💓

    • Hei ihan mielettömän kiva kuulla Elina <3 Kiitos.
      oiiii niin parasta munkin mielestä.Turussa on ihan oma tunnelmansa. Jännittää hieman tuleva talvi, onko super masentavaa? 😀

      Ihanaa syksyä sulle! -E

  2. Ihanaa, että oot löytänyt just sulle sopivan kodin! Turku on kyllä ihana paikka, toivottavasti pääsen ite muuttamaan sinne takaisin, kunhan opinnot toisella paikkakunnalla loppuvat.

    Oliko turun murteeseen muuten vaikea tottua? Entä onko murre tarttunut suhun ees vahingossa? 😀 mua aina huvittaa käydä kotona ja kuunnella turkulaisten puhetta, kun normaalisti en sitä enää kuule!

    Ihanaa syksyä Eevi, nauti uudesta arjesta!

    • Ihana Sofia <3 Oon viihtynyt tosi hyvin. Murre on mun mielestä tosi pientä, tai sitten olen tottunut siihen Teemun kautta 😀
      Turun murre kyllä kuulemma tarttuu ja meikäläiselle on kiinnittynyt "juun" sanominen todella pahasti!
      Ihanaa syksyä myös sinne! -E

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 49
Tykkää jutusta