NEITI SALAMA

Minifitness_Malta_matkusteluOllessani viime viikonloppuna Turussa, törmäsin sattumalta Janniin kahvila Puressa. Lyhyehkön juttutuokion jälkeen, joka keski varmaan noin 8 minuuttia, päädyimme keskustelun lopputulemana varaamaan lennot Maltalle – tai oikeastaan tästä oli juteltu kolmisen viikkoa sitten, mutta minä olin unohtanut koko reissun kaikessa hässäkässä. Eli Eevi varasi ja sai jollakin himmeällä tuurilla kaiken vielä reilaan. Eipä siinä, on niitä kalentereita uudelleen järjestelty ennenkin ja niin sitä pakkailtiin eilen hieman hölmistyneenä bikineitä matkalaukkuun. Ideana oli tulla vierailemaan työasioissa ja samalla myös hieman lomailla aikataulujen joustaessa.

Matkahan alkoi kohtalaisen vahvasti meikäläisen osalta, sillä olin laittanut kellon soimaan tuntia liian myöhään. Ajatukseni ovat ilmiselvästi jossain pilvilinnojen yläpuolella, sillä tällainen unohtelu ei ole lainkaan tapaistani. Linda rynnistää huoneeseeni ja vauhkoaa äitimäiseen sävyyn; ”ylös Eevi, kello on neljä”. ”niin onkin, mun kello soi ihan kohta”. Ja mietin siinä että miksi tuo kone on jo ylhäällä piiputtamassa. Seuraavaksi kuulinkin Jannin äänen ja tajusin vasta sitten mikä homma. Heräsin siis tunnin myöhässä. Eipä siinä! Koska myös minäkin olen kone heti herättyäni, olin autossa kiltisti istumassa noin 8 minuuttia heräämisen jälkeen. Linda kanaemoili ja varmisteli onko eväät mukana – se tietää, että jos ne jäisivät, kävisi huonosti. Eihän mulla ole mitään hätää tässä elämässä, vaikka dementia iskisi ennen aikojaan! On nää kanaemot aika mahtavia<3Minifitness_BikBok_bikinisummer Minifitness_bikbok_summer2017_bikini Minifitness_BikBok_kaftaani

Sen verran nopealla aikataululla tuli kentälle lähdettyä, ettei edes Google auennut matkavinkkien tai minkään muunkaan tärkeän asian suhteen. Jotenkin siinä höperöinä kävelimme kentällä automaattisesti rahanvaihtoon, jossa saimme nopeasti todeta että puuha oli täysin turhaa – Maltalla käy tosiaan samat killingit kuin meillä kotonakin. Urpot. Jotenkin meillä jäi kaiken hässäkän jälkeen kuitenkin aikaa tyypilliselle kenttäshoppailulle; ”tää puuttuu, pakko ostaa”. Ilman matkakaiutinta ei voi reissata ikinä!

Määränpäähän päästiin ja palaverissa sain imaistua tähän aaneloseen mojovat shortsinrajat. Onneksi tähän tätiin tarttuu tuo väri kohtalaisen helposti ja näitä rajoja ehditään varmasti tasoitella vielä iltapäiväauringonkin turvin. Tämän viikon kuulumiset tulevat siis suoraan täältä lämmöstä <3

Ps.  Kiva muuten huomata millainen tämä valkokangas on muutaman päivän päästä – toivottavasti sitä väriä on pinnassa hieman enemmän;)

Eevi_teittinen_matkustaminen_kesaMinifitness_bikBok_bikini_summer

Bikinit – BikBok / Kaftaani – BikBok / Aurinkolasit – Salme Optic

Dubain omituisuudet

Minifitness_Beachday_bikiniTäällä on outo aurinko. Se paistaa, mutta rusketusrajoja emme ole saaneet millään aikaiseksi. Meneekö aurinko bikinien läpi? En todella tiedä. Luulen että tämä jää mysteeriksi. Täällä ei ainakaan voi millään polttaa ihoaan. 

Totesimme myös eilen sellaisenkin seikan, että Dubai ei oikeastaan tuoksu miltään – tiedättekö kun usein mieleen painuu uusien paikkojen ominaistuoksu ja usein reissumuistot kytkeytyvät näihin vahvasti. Niin hassua. Minifitness_BikBok_bikini Minifitness_Dubai_Beachday

Aamiaisella katselen vastaan käveleviä ihmisiä ja en voi olla kiinnittämättä huomiota muiden aamiaislautasiin ja kippoihin. Olenko ainut jota kiinnostaa matkustellessa se millaista ruokaa kunkin maan kansalaiset ovat tottuneet syömään? Sen perusteella pystyy nimittäin aika hyvin arvioimaan mistä pöytäseurueet ovat kotoisin. Tykkään maistella kaikkea, mutta aamiaiseni noudattaa aikalailla samaa mallia lomasta huolimatta. Toki sen puuron jälkeen voin sitten käydä kasaamassa sen donitsikakkukeksisuklaa lautasen…

Omituisin tapahtuma johon en voinut olla kiinnittämättä huomiotani oli sokerin kaataminen suoraan suuhun. Ainakin jos itse mietin, nauttisin tuon sokeripiikin paljon mieluummin jäätelöstä tai pannukakuista? Tuo lapsikaan ei vaikuttanut kovin innostuneelta äitinsä valintaan tästä varsin karheasta kurkkukaadosta.

Vielä yksi omituinen juttu hotellistamme. Täällä kulkee omat shuttlet ja veneet. Olimme lähinnä naureskelleet tälle seikalle viimeiset pari päivää – kuka näitä käyttää? Tämä massiivinen Jumerahin hotellikompleksi on kuitenkin varsin älykäs. Myöhästyimme nimittäin tänään omalta aamiaiseltamme aamuisen salitreenin vuoksi. Onneksemme saimme suunnata nämä kurnivat vatsamme kohti viereisen hotellin aamiaista – kyytinämme vaatimattomasti aikaisemmin naurunaiheenamme ollut vene. Nyt sitä tarvittiin! Eevin nälkäraivokiukkua ei kukaan halua päästää valloilleen. Tämän toisen hotellin buffet tarjosi myös ihan erilaisen valikoiman kaikkea. Lopulta aamusäätö olikin ihan hyvä juttu.Minifitness_Dubai_holiday

Hieman kyllä protestoimme täällä tätä laiskan ihmisen elämää kävelemällä kaikki välit aina kun eksymismahdollisuus on pyöreä nolla. Selvisi tässä reissun edetessä hyvin nopeasti sellainen seikka, että kumpaakaan meistä ei ole siunattu minkääntasoisella suuntavaistolla. Onneksi minä omaan edes valokuvamuistin, sillä muuten olisimme jo löytäneet itsemme ihan ties mistä.

Täällähän voisi asua vaikka monta viikkoa eikä täällä voisi kyllästyä! Hotelleja on nimittäin neljä vierekkäin. Ihan vaatimattomasti. Näiden ravintoloiden koluamiseen pelkästään menisi jo varmasti sen verran.

Olen aika varma, että täällä menee kellokin nopeampaan kuin meillä kotona. Päivät hujahtavat ohi niin nopeasti, että saamme oikeasti aikatauluttaa täällä puuhiamme.

Kuvat – Julia

Bikinit – BikBok spring collection

Hattu – Katulöytö Meksikosta