Onko rajat mielessä vai kehossa?

Minifitness_kehittyminen_vahvavalmennus

Muutama vuosi sitten en saanut kuin yhden leveällä otteella tehtävän leuan. Painoin silloin myös neljä kiloa vähemmän. Nyt voin tehdä kyseistä liikettä sarjoina ja tulokset ovat usein 4 sarjaa, 10 toistoa. Voimaa on tullut. Painon nousu on toisinaan huono asia, toisinaan taas hyvä. Riippuu oikeastaan siitä, miten, missä ajassa ja miksi painoa kertyy. Massassa on kuitenkin voimaa. Voimatasot ovat kovemmat voimaliikkeissä, mutta esimerkiksi hapottavassa treenissä jään tällä hetkellä huonommalle pallille, kuin vuosi takaperin. Jos kuitenkin palataan kaksi vuotta taaksepäin, olen vahvempi ja kestävämpi myös hapenottokyvyn suhteen. On siis väliä mihin vertaa.

Maanantaina vedimme Aleksin kanssa jalkatreeniä ja sain ihan tosissani taistella treenin loppuun. Kunto loppui ennen kuin voimat hiipuivat. Siinä huomasi, kuinka muutos palautumisajassa on muuttanut sietokykyäni. Jäin siis kiinni liian pitkistä tauoista sarjojen välillä, huono homma! Vai onko kuitenkaan? Voimassa on välttämätöntä pitää tauot pidempinä, jotta lihas jaksaa taas uuden raskaan sarjan. Teen kaikkein mieluiten näiden kahden treenimuodon mixiä. A. Yksi jalkatreeni voima painotuksella, jossa lyhyet sarjat, isoilla painoilla ja pidemmät palautumisajat B. Pitkät sarjat, lyhyet palautumisajat, vähän vähemmän painoa. Suosin myös hapenottokykyä kuormittavia aerobisiatreenejä offikaudellakin, sillä niillä on suora vaikutus myös salitreeneihin. Teen tällä hetkellä kaksi kovempaa, lyhyttä syketreeniä ja yhden peruskuntotreenin viikossa. Salitreenejä teen 4-5/viikossa.

Katsellessani yleisurheilun MM-kisoja sateisesta Lontoosta, tuumailin siinä eri lajien fysiikkaominaisuuksia. Kuulantyöntäjä leidit ovat usein hyvin raamikkaita ja vahvan oloisia. Tottahan se on, että laji muokkaa fysiikkaa juuri kyseisen lajin ominaisuusvaatimuksien mukaan. Bikini Fitneksessä sen sijaan fysiikka voi vaihdella paljonkin niin offikauden, kuin kisojenkin aikana. Ei ole yhtä muottia, jossa kaikki olisivat etenkään offikaudella. Offilla olisi tarkoitus rakentaa fysiikkaa eteenpäin, joka tarkoittaa omalla kohdallani väistämättä kilojen nousemista. Kuinka sen käsittelee? Toisinaan se ahdistaa, mutta yleisesti pidän vahvasta fysiikastani. On paljon kivempaa olla oikeasti vahva ja näyttää siltä, kuin olla tosi kireässä kunnossa ja junnata kehittymisen kanssa. Omat ominaisuudet on hyväksyttävä ja kuntoa työstettävä sen oman fysiikan vaatimissa puitteissa. Paras fiilis tulee ehdottomasti siitä, kun omat tulokset paranevat ja peilistä katsoo hymyilevä nainen!Minifitness_vahva_valmennus Minifitness_fysiikan_kehittyminen

Viime viikolla kiskoin päälleni sukujuhlia varten astetta juhlavampaa reipua. Nakkasin kaapista tilaisuuteen sopivat mekot ja suorastaan tyrmistyin. Toinen mekoista oli muuttunut makkarankuoreksi ja toinen kiristi kahdesta kohdasta aivan liikaa. Peppu ja yläselkä olivat liikaa tälle rievulle. Siskoni onnenpäivä, sillä hänelle kasaantui läjä uusia mekkoja! Minä sen sijaan jouduin hyväksymään vuodessa tapahtuneen kasvupyrähdyksen ja vedin päälleni sen mikä päälle meni. Sellaista on kehittyminen!

Laihtuminen on ihan kivakin asia, sillä kehon kiristyminen paljastaa työn hedelmät. Mitä alta paljastuu ja kuinka fysiikka on lopulta kehittynyt? Siinä on ihan oma voimansa ja viehätyksensä. Kun sen vie loppuun asti kunnolla ja oikein, on paras osio itseasiassa vasta edessä. Se seuraava kuuluisa harppaus, seuraava kehittymisen askel. Siksi laji jaksaa ruokkia, vaikka toisinaan se tuntuu myös ottavan paljon. Mutta ei mikään kilpaurheilu ole koskaan hauskanpitoa, puhumattakaan helppoudesta. Jokainen laji vaatii pitkäjänteistä tekemistä, kärsivällisyyttä ja intohimoa.

Kova tahto ja jatkuva itsensä rajoille vieminen kuluttaa jokaista pidemmän päälle. En tiedä voiko siitä saada tarpeekseen? Onko kilpaurheilu itselleen todistelua omasta paremmuudesta ja riittävyydestä? Sillä sitten kun ei ole tarve todistaa itselleen tai muille, hiipuu tekemisen liekin lepatuskin.

Onkohan tämä urheilijan aikainen eläkkeelle siirtyminen nimenomaan kiinni pääkopasta ja tietynlaisesta itsensä hyväksymisestä? Ja siitä ettei yksinkertaisesti jaksa enää vaatia itseltään lisää. Kaivataan mukavuutta? Onko kaikilla meistä raja, joka tulee täyteen joskus, vaikka keho olisikin parhaassa mahdollisessa kunnossa? Voi hyvin olla, sillä tiedän miten jatkuva vaatiminen itseltään ja paineiden kantaminen kuluttavat ihmiskehoa ja mieltä. Silloin ei edes vahvempi keho toimi, jos mieli on puolet heikompi kuin aikaisemmin. Kuinka heikommalla keholla on saatu kovempia tuloksia? 

PS. VAHVA-valmennukseni on nyt vihdoin saatavilla ja voit lukea siitä lisää täältä. Valmennukseen kuuluu kaikki tarvitsemasi niin ruokavalion, treeniohjelman, kuin treenivideoidekin suhteen. Tällä valmennuksella saavutat timmin ja vahvemman kehon vain 8 viikossa! Kaikki materiaali löytyy yhden mobiilisovelluksen kautta, joten se pysyy helposti aina mukanasi. Ostamalla valmennuspaikkasi 14.8 mennessä, pääset myös mukaan yhteistreeneihin mun kanssa <3

Toivottavasti nähdään treeniryhmässä! -EVahva_valmennus_eevi_teittinen_nettivalmennus

TÄMÄ OLEN MINÄ

Bikini_fitness_eeviteittinenViime kesä oli monella tapaa samanlainen kuin tämäkin – treenitulokset nousivat tasaisesti ja tekeminen oli laadukasta. Kropan toiminnan kanssa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia kisaamisesta huolimatta. Olen toki alusta alkaen ymmärtänyt, mitä urheilijalta vaaditaan – olet sellainen 24/7, et vain silloin kun sattuu huvittamaan tai olemaan hyvä pöhinä päällä. Pöhinään on löydettävä tasapaino, jolloin motiivit ajavat eteenpäin – jos ne vain ovat oikeat. Olen toki itsekin kyseenalaistanut omaa tekemistäni ja tahtotilaani useammin kuin kerran. Sekin kuuluu asiaan ja kyseenalaistaminen on selkeyttänyt niitä omia suuntaviivoja ja arvomaailmaa paljonkin. Aina voi tehdä paremmin, ainakin jos puhutaan pitkistä aikasykleistä, tässä tapauksessa vuosista. Itseltään ei voi odottaa aina täydellistä, mutta siihen kehitykseen on aina pyrittävä. Se ei ole koskaan sammunut minusta. 

Olen normaalin liikkuvan naisen rasvoissa. Näen kehossani vahvan urheilijan, mutta myös ihan tavallisen hyvinvoivan nuoren naisen. Mikä erottaa urheilijan ja liikkujan? Ainakin itse näen asian niin, että urheilija minältäni vaaditaan liikkumisessa paljon asioita, jotka eivät ole aina mukavia. Urheilijan on venyttävä ja poistuttava mukavuusalueelta myös silloin kun ei itse haluaisi. Myös mielen kanssa joutuu väkisinkin kamppailemaan ja sen työskentelyä kehittämään. Muut asiat on sovitettava urheilun ja siihen liittyvän muun oheistoiminnan ympärille. Siksi ei voida puhua mukavuusalueella treenaamisesta, tai pelkästään hyvinvointia edistävästä tekemisestä. Tuolle ajalle on omistauduttava.

Kilpaileminen vaatii, mutta se kykeneekö itse mukautumaan sen vaatimuksiin onkin toinen asia. Dieetit ovat aina rankkoja, eikä sen vaatimaa psyykkistä kapasiteettia voi kukaan muu kuin toinen urheilija ymmärtää täysin. Se on mielen valtapeliä, keho on tehnyt oman osuutensa jo offikaudella – tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kisakausi olisi kehittymistä. Itselleni se on sitäkin, mutta eri tavalla. Haluaisin kuitenkin painottaa, kuinka joskus on myös irtauduttava urheilumaailmasta, jotta jaksaa tehdä sitä mitä rakastaa. On hypättävä boksin ulkopuolelle aina silloin kun siihen on mahdollisuus – tämä kesä tulee olemaan pitkästä aikaa juurikin tätä!Minifitness_offseason_eeviteittinen_kilpaurheilu

Kaksi viimeistä kesää olen valmistautunut syksyn kilpailukauteen. Kesät ovat olleet hyvin kilpailuun tähtääviä, joka on kieltämättä asettanut jokaisen itseeni liittyvän ja urheilua edistävän asian etusijalle. Tänä kesänä en valmistaudu kisoihin, mutta treenaan kyllä yhtä kovaa ja määrällisesti noin 80 % kisakauden määrästä. Syön terveellisesti ja kohtalaisen samalla tavoin laadullisesti, mutta määrät ovat tietenkin paljon korkeammat. En ole käyttänyt puntaria viime marraskuun jälkeen – en keittiössä enkä missään muuallakaan. Ainut mitä olen mitannut, on liittynyt nousujohteiseen treenaamiseen.

On virkistävää viettää kesää, ilman tarkkoja raameja. Voin syödä herkkuja jos tekee mieli – ja ihan varmasti muuten tekee mieli! Se on normaalia elämää, ihan jokaiselle urheilijallekin. Se mitä 80 % ajasta laittaa suuhunsa on paljon isompi merkitys. Urheileminen määrittää elämässäni paljon ja se on itselleni täysin ok – tämäkin huvi loppuu nimittäin joskus. Tiedän sen, kuinka paljon urheilu itselleni antaa ja kuinka paljon sitä elämääni tarvitsen. Ruokavaliotani ei kuitenkaan määritä urheilu, vaan hyvinvointi – sitä syödään mistä tulee hyvä olo!

Mitään mistä ei aidosti nauti, ei kannata tehdä – oli kyse mistä tahansa. Nauttia voi, vaikka jostain asioista joutuisikin välillä luopumaan. Mikään hetki tai aikajakso ei kestä loputtomiin, joten erilaisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti kun siihen on mahdollisuus. Oma motivaationi on saanut lisää potkua paitsi kotiväeltä, myös siitä puhtaasta omasta tekemisestään tuolla salilla. Janoan kehittymistä. Rakastan rutiineja. Tarvitsen kehittymistä. On muuten kohtalaisen siisti urheilupainotteinen kesä tulossa, mutta silti täysin rennoin ottein <3 Mieli saa nyt vähän levätä vielä, koska seuraava puristus tulee olemaan kovempi kuin koskaan…

Kivaa viikonloppua tyypit -E

Instagram / Snapchat eeviteittinen