Tulosten takana

Eevi_salitreeni_tuloste_takanaOlen törmännyt tähän ongelmaan niin itseni, kuin myös omien asiakkaideni kassa. Sitoudutaan, toteutetaan ja painetaan sata lasissa. Silti ajoittain tekeminen on tahmeaa. Salille menoa on kiva venyttää mahdollisimman pitkälle iltaan ja ruokaileminen tuntuu olevan yhtä kaavamaista, kuin kilpailuihin valmistavat dieetit. Osa saa vedettyä motivaatiokäyränsä nollaan, osa saattaa ajautua jopa ylikuntoon. Miten aluksi niin ihana, tärkeä ja motivoiva asia voi johtaa täystuhoon? Onko tulosten takana hampaat irvessä suorittaminen ja täysi omistautuminen, vai voiko tuloksia saavuttaa myös toisella tavoin?

Tiedän kuinka helppoa on hurahtaa johonkin. Tosiasia on kuitenkin se, että huuma laskee. On kuitenkin mahdollista säilyttää sama tuloksellisuus, ihan ilman alkuhuuman nostattamaa piikkiäkin. Olen opetellut ulos suorittamisesta ja keskittynyt yhä enemmän tekemisestä ja olosta nauttimiseen. Suorittamiseen ajautuu usein ajan kanssa, tahtomattaan. Siksi pyrin treenailemaan monipuolisesti, jotta välttyisin tältä ”loppuun palamiselta”. Joskus on hyvä pitää ihan puhdasta taukoakin! Tuloksia tulee, kunhan muutama asia toteutuu. Paitsi säännöllisyys, riittävä kuormitus ja progressio, mutta myös palautuminen on huomioitava.Eevi_salitreeni_tulokset_kehittyminen

On yksinkertaisesti nautittava siitä, että astuu pois mukavuusalueelta päivän kunnon mukaan. Joskus se tarkoittaa palauttavaa aerobista ja venyttelyä, joskus taas jalkatreeniä kuola valuen pitkin poskia. Unohdamme liian usein kuunnella omaa kehoa kokonaisuutena. Jos stressi paukuttaa ylhäällä jatkuvasti, ei ole välttämättä järkevää piikittää samaa lääkettä treeneissäkin.

Tein perjantaina virallisen paluuni kuntosalille. Olen pitänyt tiedostettua taukoa noin 5 kk, mutta liikkunut kyllä silti. Kehitin eri osa-alueita, mitä salitreeneissä. Tauko teki todella hyvää omalle päälle ja toki myös lihaksistolle ja hermostolle. Voimatasot hakevat paikkaansa, mutta se on tottakai väistämätöntä. Oli kuitenkin loistavaa huomata, kuinka aerobinenkunto on parantunut jo aikaisemmin hyvästä sellaisesta. Myös hermotus pakarassa tuntu toimivan aiempaa paremmin. Olen toki oheisharjottelussa keskittynyt myös sen parantamiseen. Pahin haasteemme on oma pääkoppamme. Pää sanoi että eihän tässä tehdä mitään, vaikka nyt pitkäjänteisen tekemisen jälkeen huomaa, kuinka ”himmaaminen” teki oikeasti hyvää ja toi niitä tuloksia. Tämän mielen niskuroinnin vuoksi onkin monelle usein parempi ulkoistaa ohjelmointi ja valmennus.

Pakko sanoa, että ainakin oma motivaatio on nostettu jälleen sen vaatimalle tasolle. Onneksi maltoin. Tämä maltti vaikutti myös ruokailutottumuksiin ja herkkuhimojen tasapainottumiseen. Sopivan rennosti kun tekee, saa usein paljon enemmän kuin väkisin tekemällä. Olen kuullut joskus seuraavanlaisen sanonnan; ” Jos haluaa ihan hirveästi juoda lasin punaviiniä, kannattaa se toisinaan juoda. Sillä jos siitä aina kokee kieltäytyvänsä, nostattaa se stressitasoja”. Jos sallii sen hyvän jutun itselleen välillä, hyväilee sen nauttiminen mieltä ja kehoa enemmän. Plus miinus nolla-peliä miten päin tahansa kääntäisi. Huomioitavaa kuitenkin on toki se, kuinka usein näitä mielitekoja tulee ja kuinka usein niille on hyvä antaa tilaa. Mieli toimii minkä tahansa kohdalla samoin; ” sitä haluaa mitä ei voi saada”. Siksi näitä varsinaisia kieltoja ei kannata asettaa loputtomiksi säännöiksi.

Saamme tuloksia monella keinoin, mutta kaikkein pysyvimmät tulokset tulevat pitkäjänteisellä tekemisellä. Se ei kuitenkaan ikinä tarkoita sitä, että pitäisi edetä hitaasti, tai että tuloksia tulisi odotella pitkään. Jokaisella on täydet mahdollisuudet kehittyä ja saada tuloksia. Yhtälössä on kuitenkin hyvä huomioida, millaisilla eväillä on hyvä lähteä liikenteeseen. On otettava huomioon muutakin kuin se, millainen liikuntatausta tai kuntotaso on. Liikkumisen tulisi muuttua samassa tahdissa kuin muukin elämä. Pitäkää se mielessä<3

Eevi_blogi_hyvinvointia

 

Loistavaa viikkoa ja aurinkoa päivään! -E

Onko rajat mielessä vai kehossa?

Minifitness_kehittyminen_vahvavalmennus

Muutama vuosi sitten en saanut kuin yhden leveällä otteella tehtävän leuan. Painoin silloin myös neljä kiloa vähemmän. Nyt voin tehdä kyseistä liikettä sarjoina ja tulokset ovat usein 4 sarjaa, 10 toistoa. Voimaa on tullut. Painon nousu on toisinaan huono asia, toisinaan taas hyvä. Riippuu oikeastaan siitä, miten, missä ajassa ja miksi painoa kertyy. Massassa on kuitenkin voimaa. Voimatasot ovat kovemmat voimaliikkeissä, mutta esimerkiksi hapottavassa treenissä jään tällä hetkellä huonommalle pallille, kuin vuosi takaperin. Jos kuitenkin palataan kaksi vuotta taaksepäin, olen vahvempi ja kestävämpi myös hapenottokyvyn suhteen. On siis väliä mihin vertaa.

Maanantaina vedimme Aleksin kanssa jalkatreeniä ja sain ihan tosissani taistella treenin loppuun. Kunto loppui ennen kuin voimat hiipuivat. Siinä huomasi, kuinka muutos palautumisajassa on muuttanut sietokykyäni. Jäin siis kiinni liian pitkistä tauoista sarjojen välillä, huono homma! Vai onko kuitenkaan? Voimassa on välttämätöntä pitää tauot pidempinä, jotta lihas jaksaa taas uuden raskaan sarjan. Teen kaikkein mieluiten näiden kahden treenimuodon mixiä. A. Yksi jalkatreeni voima painotuksella, jossa lyhyet sarjat, isoilla painoilla ja pidemmät palautumisajat B. Pitkät sarjat, lyhyet palautumisajat, vähän vähemmän painoa. Suosin myös hapenottokykyä kuormittavia aerobisiatreenejä offikaudellakin, sillä niillä on suora vaikutus myös salitreeneihin. Teen tällä hetkellä kaksi kovempaa, lyhyttä syketreeniä ja yhden peruskuntotreenin viikossa. Salitreenejä teen 4-5/viikossa.

Katsellessani yleisurheilun MM-kisoja sateisesta Lontoosta, tuumailin siinä eri lajien fysiikkaominaisuuksia. Kuulantyöntäjä leidit ovat usein hyvin raamikkaita ja vahvan oloisia. Tottahan se on, että laji muokkaa fysiikkaa juuri kyseisen lajin ominaisuusvaatimuksien mukaan. Bikini Fitneksessä sen sijaan fysiikka voi vaihdella paljonkin niin offikauden, kuin kisojenkin aikana. Ei ole yhtä muottia, jossa kaikki olisivat etenkään offikaudella. Offilla olisi tarkoitus rakentaa fysiikkaa eteenpäin, joka tarkoittaa omalla kohdallani väistämättä kilojen nousemista. Kuinka sen käsittelee? Toisinaan se ahdistaa, mutta yleisesti pidän vahvasta fysiikastani. On paljon kivempaa olla oikeasti vahva ja näyttää siltä, kuin olla tosi kireässä kunnossa ja junnata kehittymisen kanssa. Omat ominaisuudet on hyväksyttävä ja kuntoa työstettävä sen oman fysiikan vaatimissa puitteissa. Paras fiilis tulee ehdottomasti siitä, kun omat tulokset paranevat ja peilistä katsoo hymyilevä nainen!Minifitness_vahva_valmennus Minifitness_fysiikan_kehittyminen

Viime viikolla kiskoin päälleni sukujuhlia varten astetta juhlavampaa reipua. Nakkasin kaapista tilaisuuteen sopivat mekot ja suorastaan tyrmistyin. Toinen mekoista oli muuttunut makkarankuoreksi ja toinen kiristi kahdesta kohdasta aivan liikaa. Peppu ja yläselkä olivat liikaa tälle rievulle. Siskoni onnenpäivä, sillä hänelle kasaantui läjä uusia mekkoja! Minä sen sijaan jouduin hyväksymään vuodessa tapahtuneen kasvupyrähdyksen ja vedin päälleni sen mikä päälle meni. Sellaista on kehittyminen!

Laihtuminen on ihan kivakin asia, sillä kehon kiristyminen paljastaa työn hedelmät. Mitä alta paljastuu ja kuinka fysiikka on lopulta kehittynyt? Siinä on ihan oma voimansa ja viehätyksensä. Kun sen vie loppuun asti kunnolla ja oikein, on paras osio itseasiassa vasta edessä. Se seuraava kuuluisa harppaus, seuraava kehittymisen askel. Siksi laji jaksaa ruokkia, vaikka toisinaan se tuntuu myös ottavan paljon. Mutta ei mikään kilpaurheilu ole koskaan hauskanpitoa, puhumattakaan helppoudesta. Jokainen laji vaatii pitkäjänteistä tekemistä, kärsivällisyyttä ja intohimoa.

Kova tahto ja jatkuva itsensä rajoille vieminen kuluttaa jokaista pidemmän päälle. En tiedä voiko siitä saada tarpeekseen? Onko kilpaurheilu itselleen todistelua omasta paremmuudesta ja riittävyydestä? Sillä sitten kun ei ole tarve todistaa itselleen tai muille, hiipuu tekemisen liekin lepatuskin.

Onkohan tämä urheilijan aikainen eläkkeelle siirtyminen nimenomaan kiinni pääkopasta ja tietynlaisesta itsensä hyväksymisestä? Ja siitä ettei yksinkertaisesti jaksa enää vaatia itseltään lisää. Kaivataan mukavuutta? Onko kaikilla meistä raja, joka tulee täyteen joskus, vaikka keho olisikin parhaassa mahdollisessa kunnossa? Voi hyvin olla, sillä tiedän miten jatkuva vaatiminen itseltään ja paineiden kantaminen kuluttavat ihmiskehoa ja mieltä. Silloin ei edes vahvempi keho toimi, jos mieli on puolet heikompi kuin aikaisemmin. Kuinka heikommalla keholla on saatu kovempia tuloksia? 

PS. VAHVA-valmennukseni on nyt vihdoin saatavilla ja voit lukea siitä lisää täältä. Valmennukseen kuuluu kaikki tarvitsemasi niin ruokavalion, treeniohjelman, kuin treenivideoidekin suhteen. Tällä valmennuksella saavutat timmin ja vahvemman kehon vain 8 viikossa! Kaikki materiaali löytyy yhden mobiilisovelluksen kautta, joten se pysyy helposti aina mukanasi. Ostamalla valmennuspaikkasi 14.8 mennessä, pääset myös mukaan yhteistreeneihin mun kanssa <3

Toivottavasti nähdään treeniryhmässä! -EVahva_valmennus_eevi_teittinen_nettivalmennus