Sri Lanka osa 2

Eevi_Sri_lanka_blogi_matkustaminenJuna vuoristokylästä Ellasta oli parempi mitä ajattelin sen olevan. Olin nähnyt nimittäin unia siitä, kuinka seisomme ahtaasti ihmismassan keskellä pidellen tavaroistani kiinni ettei kukaan veisi niitä. Unessani mukana oli myös kanoja ja porsaita. Olimme ajatelleet ottavamme liput suoraan tähän kuvitteelliseen kakkosluokkaan, mutta seikkailunhalustamme huolimatta emme sinne päätyneet. Hotellimme johtaja oli nimittäin hyvin avulias ja hankki meille junaliput samaisena aamuna ykkösluokkaan, joten kokemus oli pikemminkin ”luksusmainen”. Nämä liput kustansivat 10 euroa. Ilmastointina toimi kattoon kiinnitetty tuuletin ja pääsimme istumaan ihan kunnon penkeille. Tavaratkin mahtuivat jalkoihin erittäin hyvin. Olo tuntui erittäin mukavalta, vaikka penkit olivatkin niin tahmeat, että niistä sai kammeta ylös hetken aikaa. Junamatka osoittautui kuitenkin mielikuviini verrattuna varsin mukavaksi ja ehdottomana bonuksena isot ikkunat, jotka sai itse auki! Mitä maisemia sitä pääsikään ihailemaan tuon kolmen tunnin reissun aikana. Pieniä kyliä, joissa paikalliset vilkuttivat vimmatusti ja paikallisia myyjiä myymässä oman sadon tarjontaa. Lukuisia viljelyitä ja vihreää niin paljon, etten varmaan vielä koskaan ole nähnyt moista. Päädyimme ostamaan pussillisen chilillä maustettuja maapähkinöitä ja oli muuten ihan sitä oikeaa tavaraa. Välillä suussa oli mukana pari lehteäkin, joten autenttinen kokemukseni senkuin vahvistui. Ainoa miinus oli nukahtaa kesken matkan. Minulle käy tämä aina, sillä nukahdan aina jokaiseen kulkuvälineeseen, ellen sitten aja sitä itse. Olen siis nukkunut jokaisella siirtymisellä enemmän tai vähemmän:D

Saavuimme Hattoniin, josta meidän oli määrä jatkaa matkaa vielä tunnin verran kohti Adam’s Peakin hotelliamme. Tämä hotelli oli kohtalaisen mielenkiintoinen kokemus. Olin kuullut, ettei kyseisestä paikasta löydy mitään kovin hyvää majoitusta, mutta ajattelin ettei sillä olevan niin väliä. Nukkuisimme vain siellä hassut pari tuntia ja lähtisimme keskellä yötä kiipeämään kohti vuorta.Blogi_eevi_teittinen_Sri_lanka_matkustaminen Sri_lanka_ella_trainstation

Majoituimme lasitaloon, joka oli siis oikeasti pelkkää lasia vessaa myöten. Jos siinä vaiheessa ei vielä ollut naurussa pidättelemistä, repesi se viimeistään siinä vaiheessa kun huomasimme mistä talossa oli kyse. Se oli kuin nukketalo. Sänky meinasi nimittäin kirjaimellisesti romahtaa altamme, sillä se oli itse lastulevystä rakennettu Ikean kopio. Olemme törmänneet tähän ”näyttää hyvältä mutta saattaa hajota koka vaan” ilmiöön tällä reissulla useamminkin. Koko paikka noudatti tätä hyvältä tuntuvaa ideaa, joten aina sai pelätä hajoaako tuolit alta ja muuta hauskaa.

Ötököitä kuhisi kaikkialla siinä missä apinoitakin. Ötökät pitivät huolen yöllisestä viihtyvyydestä ja apinat varmistivat aamiaisella sen, ettemme vain söisi liikaa. Hupaisia hölöjä! Ne esittävät etteivät katso, mutta ai että kun se silmä vältti kerran, oli hillopurkit ja leivät lähteneet pöydästä silmänräpäyksessä. Tässä majoituksessa päädyimme pohtimaan keskellä yötä sitä, olisiko jopa mukavampi nukkua ulkona. Kaikki tämä annettiin kuitenkin anteeksi, sillä paikan omistaja oli aivan liian liikuttava tapaus. Hän teki meille itse ruokaa ja oli maailman kiltein tyyppi. Tulee hymy huulille kun häntä miettii. Vitsi hänelle toivoisi kyllä kaikkea hyvää!

Yöllinen Adam’s Peakin reissu aloitettiin klo 1:55 Tuk Tuk-kyydillä kohti reittiä. Olimme tosiaan kuulleet, ettei viikonloppu ole paras aika kiivetä vuorelle, mutta päätimme silti tarttua haasteeseen. Aataminhuippu on paikallisille pyhiinvaelluskohde, joten sakkia tällä vuorella riittää enemmänkin. Palkinto heille on huipulla, aivan kuten meillekin. Meillä oli tosin ajatuksena mennä katsomaan auringonnousua, kun heille tämä oli puolestaan uskonnollinen kokemus.

Muistelin aikaisemmin kiipeämääni Table Mountainia Etelä-Afrikan Capetownissa. Reitti oli upea ja vaikea. Luonto vaihteli siinä missä maastokin. En kuitenkaan kertaakaan kiivennyt rappusia, vaan kaikki oli kohtalaisen luonnon omilla antimilla vetämistä. Ehkä siksi tämä olikin pieni shokki itselleni, sillä vuoren alhaalta ylös saakka kiemurteli betoniportaat. Aataminhuippu on 2243 metriä korkea, joten rappusia tälle reissulle tosiaan mahtui. Myyntikojuja oli lähestulkoon ylös saakka, joka vain kummastutti yhä lisää.

Eevi_blogi_janni_Sri_Lanka_mastkustaminen_Ella Blog_travelling_Sri_lanka_Ella_Hutton Travelling_blog_sri_lanka Eevi_blogi_sri_Lanka_maisemat_junamatka Eevi_blogi_reppureissu_matkustaminen_sri_lanka Ihmisiä valui jo heti alkumetreillä molempiin suuntiin, mutta pääsimme hyvin puikkelehtimaan nopeina ohi. Tahtimme oli sen verran hyvä, että olisimme mahdollisesti takoneet kohtalaisen kovan ajan ilman tulevaa yllätystä. Huomasimme kuinka matkanteko alkoi vähitellen hidastumaan ja ihmisiä oli yhä enemmän edessä. Kannoimme painavaa reppua vuoron perään. Vettä ei viitsinyt juoda hirveästi, sillä paikalliseen vessaan ei ihan mielellään halua mennä. Hiki valui, reisiä poltti ja hengitys oli raskasta. Nyt vedetään ja kovaa! Eipä vedetty siinä vaiheessa, kun koko jono pysähtyi. Tässä seisottiin seuraava tunti. Hiki kuivui ja tilalle astui kylmyys. Päälle laitettiin kaikki mitä löytyi. Paikallisilla oli fleece-pipot ja hanskat, joista haaveilin myös itse tuossa vaiheessa. Tosiaan vuorelle kiipesivät kaikki, kunnosta ja iästä huolimatta. Tämän vuoksi myös tahti oli sen mukaista. Emme olleet jotenkin osanneet ajatella, että ihmisiä olisi näin paljon.

Sain lukijaltani vinkin kiertoreitistä, joka ohittaisi tämän pahimmaan ruuhkan, mutta olimme valitettavasti menneet pimeässä sen ohi. Sehän muuten otti päähän. Niinpä lähinnä seisoskelimme seuraavat kaksi tuntia. Välillä iskimme lenkkarit mutaan ja kiipeilimme virallisten reittien ulkopuolella. Auringonnousua ihailtiin jonon keskeltä, joten reissun alkuperäinen idea hieman kärsi tämän osalta. Pääsimme kuitenkin lopulta vuoren huipulle, tosin 2-3 tuntia myöhemmin mitä olisimme omalla tahdillamme sinne päätyneet. Täytyy kyllä sanoa, ettei maisemat olleet siinä vaiheessa enää kiipeämisen arvoisia, sillä samaista maisemaa on päässyt ihailemaan jo aikaisemminkin. Vuoria, kaikkialla. Suosittelen siis ehdottomasti kiipeämään tämän arkena ja ehdottomasti niin, että ennättää ihastelemaan auringonnousua ylhäältä. Olipahan kuitenkin kokemus tämäkin ja ainakin tuli harjoitettua paitsi niitä pakaroita, myös pinnan venyttämistä!

Eevi_sri_lanka_matkustaminen

Aamiaisen jälkeen matkasimme kohti viimeistä etappiamme, Negomboa. Halusimme vain fiilistellä pari viimeistä päivää, joka todellakin onnistui täydellisesti. Vaahtokylpyjä, buffet-illallisia, hierontaa, olemista ja aurinkoa! Janni on mitä parhainta seuraa ja rakastan reissata tuon neidin kanssa. Elämme symbioosissa, joten asiat hoituvat täydellisesti omalla painollaan. Nauramme paljon, mutta sitäkin enemmän keskustelemme paljon. Vitsi miten virkistävää se voikaan olla oikean ihmisen kanssa. Voin lämpimästi suositella Heritance Negombo-hotellia. 

Saimme sitä tilattua kiireetöntä olemista, joka latasi akkuja tulevaa paluulentoa varten. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu ja voin suositella Sri Lankaa ehdottomasti jokaiselle<3 Se on kokemisen arvoinen paikka. Maailman parasta ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, kauniita maisemia ja runsaasti kokemuksia. Yllätyin itse siitä, kuinka hyvin asiat toimivat. Emme törmänneet ongelmiin matkan aikana, emmekä kokeneet turvattomuutta missään. Tuntui että tämä paikka jäi vielä sen verran kesken, että sinne voisin mielelläni palata vielä joskus uudestaan.

Sri Lankassa kannattaa ehdottomasti kiertää ja jos nyt varaisin reissua, ottaisin ehdottomasti kaksi viikkoa aikaa tuon tutkimiseen. Ehkä jatkaisin vielä viikolla yhdellä lennolla Malediiveille! Lento on nimittäin alle kaksi tuntia ja lennot todella edullisia. Sri Lankassa lämpöä riittää, vaikka usein iltaisin saakin ihailla vesisadetta ja salamoiden välkkymistä taivaalla. Myös budjetti kiittää, sillä maa on reissaajalle edullinen. Lomabudjetti voi jäädä jopa plussan puolelle!

-E<3

Reppureissu Sri Lankaan

Eevi_blogi_matkustaminen_Sri_Lanka_reppureissuIstumme tällä hetkellä Jannin kanssa pitelemässä vesisadetta bambukaton alla, pienessä Ella nimisessä vuoristokylässä Sri Lankassa. Kädessä Detox-mehu, jonka terveellisyydestä ei voi olla epäilystäkään. Sellerin mausta joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää. Chill-kahvila on tämän reissun suosikkini, sillä täältä saa hyvien mehujen lisäksi hyvää kahvia – tuo päivittäinen ihanuus ei ole täällä itsestäänselvyys. Tänne ei olla kuitenkaan ihan helpolla matkustettu. Tällä takamuksella on nimittäin viimeisin viikkojen aikana istuttu enemmän kuin tarpeeksi. Ensin oli edessä kotimatka Kuusamosta Turkuun, josta jatkoinkin heti seuraavana aamuna junalla kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Mukaan lähti tällä kertaa vain rinkka ja kalustoreppu. Reppuun päätyi vähän mitä sattui, koska väsymys oli aikamoinen. Mainittakoon tämän rinkan olleen runsaasti kevyempi kuin käsimatkatavaroihin ottamani reppu. Ongelmiahan tästä muodostui jo heti kentällä, kun meikäläisen tuurilla käsimatkatavarat päätettiin punnita ensimmäistä kertaa ikinä. Siinä sitten neuvottelujen ja tavaroiden uudelleen järjestelyjen jälkeen pääsin kuitenkin koneeseen kameroiden ja läppäreiden kanssa – pienillä extra kiloillakin.

Lennot Qatarilla menivät todella hyvin ja pakko mainita palvelun olleen kyllä erittäin hyvää molemmilla lennoilla. Eikä yllättänyt, että valitsimme Jannin kanssa samat elokuvat. Olemmehan tunnettuja siitä, että valitsemme aina saman aterian, sekä heräämme samaan aikaan. Kaikki menee siis symbioosissa. Ajattelin Jannin valinneen Overdrive-elokuvan komeiden miesten perusteella, kun taas itse valitsin kyseisen elokuvan puhtaasti autojen perusteella. Selvisi kuitenkin jannin olevan naisiin päin – häntä siis kiinnosti elokuvassa näyttevä Ana De Armas. Tätä neitiä ja Jannia yhdistää muuten nenät. Niin söpöt! Elokuvakokemuksen kruunasi koneen kapteenin lähettämä tervehdys shampanjalasin muodossa – kyllä muuten kelpasi. Terkkuja vaan kapulle<3Eevi_blogi_Sri_lanka_ruoka Eevi_blogi_viidakko_asu_matkailu Eevi_blogi_travelling_Sri_lanka_Ella

Lensimme Dohan kautta kohti Sri Lankan Colomboa. Jatkoimme samantien matkaamme autolla kohti rantakaupunkia Mirissaa. Mirissa oli todella surffareiden mesta. Aaltoja, sininen upea meri, kuppiloita ja edullisia majoituksia. Itse olin bookannut hotellit vasta Kuusamosta paluumatkalla pienessä hädässä, joten vaihtoehtoja reissulle oli vähän. Löysin Mirissan läheltä Weligamasta pienen hotellin, jonka arvelin olevan täydellinen paikka startata tämä reissu. Tiesin jatkossa majoituksien olevan vähän sitä sun tätä. Paikka oli paikalliseen tasoon nähden luksusta. Eraeliya Villas & Garden-hotelli oli ihana pieni pakopaikka kauniin rannan tuntumassa. Paikka oli selvästi pariskuntien kuherteluun loistava, mutta itse nautimme ihan täysillä omasta terassista jossa saimme nauttia aamiaista kaikessa rauhassa.

Kävimme myös joogaamassa Soul&Surf nimisessä ”joogakommuunissa”. Ilmapiiri oli kyllä todella yhteisöllinen ja meidät otettiin avosylin vastaan. Aloimmekin haaveilemaan jooga-lomasta ihan täysillä. Miljöö oli upea, puhumattakaan tunnelmasta joogasalissa. Kynttilöitä, katettu avoterassi, kruunattuna sateen ropinalla ukkosen paukkeessa ja salamoiden välkkyessä taivaalla. Kerrassaan upea kokemus totaalisella rentoutumisella!

Kävimme testaamassa myös paljon kehutun Sushi-paikan ennen lähtöä – kiitos vaan lukijalle vinkistä! Little Tuna oli todella rento paikka, joka lunasti myös sushin puolesta lupauksensa. Suosittelen piipahtamaan erityisesti illalla jos sushi kiinnostaa. Hyvää musiikkia ja hippimäistä meininkiä tunnelmallisessa miljöössä.Eevi_blog_travelling_Sri_lanka_Mirissa_Little_tuna Eevi_ranta_Sri_lanka_Mirissa_beach_bikini Eevi_blogi_janni_sri_lanka_Eraeliya_villas_hotel

Mirissasta jatkoimme autokyydillä kohti nykyistä sijaintiamme Ellaa. Automatkan keston arvio oli kolmisen tuntia, mutta se kesti lopulta kuitenkin reilu kuusi tuntia. Matkaan mahtui satoja tööttäyksiä, yksi kolari, sekä monen monta karvaista otusta. Lehmiä, koiria, kissoja, varaani, puhveleita…Kuskimme oli onneksi kohtalaisen skarppi jatkuvasta puhelimen pläräämisestä huolimatta ja ehdimme mukaan autoletkan äkkijarrutuksiin. Yksi pissitauko paikallisen WC-tiloissa oli hyvin pikainen, sillä paikka kuhisi ötököitä ja pissi piti suunnata kyykkyasennosta pieneen lattiassa olevaan reikään. Aina kivaa puuhaa. Käsidesit kehiin ja avot!

Liikenne on täällä kyllä aika hullua. Autot ohittelevat toisiaan täysin surutta vastaantulevan kaistan kautta. Kaksi kaistaa on täällä yhtä kuin kolme tai neljä. Ellan hotellimme Misty Hills on yksi haikkaajien yöpymispaikoista, jonne myös me päädyimme. Olisin halunnut varata upean 98 Degrees-hotellin (kannattaa varata jos tänne tulee!), mutta se oli valitettavasti jo loppuunmyyty. No ainakin tämä menetys säästi omaa matkabudjettiamme. Meillä on budjetoitu 3000 euroa lentoihin, hotelleihin ja kaikkiin kuluihin 10 päivän ajalle. Täällä tosin pärjäisi kyllä vähemmälläkin, jos käyttäisi pelkästään julkisia kulkuvälineitä ja yöpyisi halvemmissa paikoissa. 

Tänään haikkasimme pienelle Adam’s Peakille, joka oli kärpäsen kakka verrattuna muutaman päivän päästä ylös haikattavaan isompaan Adamiin. Matkaamme sinne huomenna paikallisella junalla, josta tulee varmasti mielenkiintoinen reissu. Täältä Hattoniin on matkaa junalla reilu kolmisen tuntia. Yritimme tänään käydä varaamassa junalippuja, mutta ne oli tottakai meidän tuurilla myyty loppuun. Menemme siis huomenna aamulla sormet ja varpaat ristissä toivomaan lippuja ennen junan lähtöä. Se on nimittäin päivän ainut juna, johon meidän on päästävä. Eevi_blogi_hiking_Sri_lanka_ella_Little_adams_peak Travelling_Hiking_Sri_lanka_dog Blog_travelling_sri_lanka_Ella Eevi_blog_travelling_Little_adams_peak_sri_lanka

 

Mitä odottaa? Sri Lankassa on hyvä suhtautua menoon rennosti, sillä harvemmin kaikki sujuu täysin mutkitta. Hygieniataso on kohtalainen. Englannin ymmärtäminen on ok hyvällä tasolla, mutta aksenttia on välillä hankala ymmärtää. Maassa vallitsee köyhyys, mutta turismi on koko ajan kasvussa. Maahan kannattaakin matkustaa pian! Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Vaikka täällä ei vallitsekaan sadekausi (helmikuu-maaliskuu), sade yllättää aina iltapäivisin. Aamut ovat useimmiten selkeitä ja aurinkoisia, mutta sää saattaa muuttua hetkessä. Reppuun onkin hyvä varata myös lämmintä. Erityisesti vuorilla on viileämpää, joten vaatetusta tarvitsee siellä reissatessa hieman enemmän. Lyhyet liikkumiset tapahtuvat joko jalan, Tuk-Tukilla tai skootterilla. Pidemmille matkoille voi varata itselleen koko päiväksi oman kuljettajan (50-100 euroa riippuen matkan pituudesta). Mitä pidemmän matkan samalta kuskilta varaa, sen edullisemmaksi matkustaminen tulee. Myös paikallisilla busseilla ja junilla voi hyvin matkustaa, mutta matkan teko on aika hidasta. Junamatka Ellasta-Hattoniin (n. 4 h matka) maksaa euron verran. Luonto on upea ja täällä kannattaa liikkua pitkin maata, jotta näkee Sri Lankan erilaisuutta. Aurinko on armoton ja polttaa ihon helposti myös aurinkosuojalla. Ilmasto on trooppinen, mutta ei ahdistava.

Nyt syödään hyvin ja käydään mahdollisesti jalkahieronnassa ennen huomista matkustamista. Paikallinen ruoka on ollut todella hyvää! Olemme suosineet kaikkea kypsennettyä; riisiä, kypsennettyjä kasviksia, hedelmiä ja meren antimia. Janojuomana kuluu kookosvettä ja lähdevettä. Tulevalle vuorireissulle otin myös mukaan nesteytysjahetta, sillä reissu tulee olemaan sen verran pitkä ja hikinen.

Ps. Meillä on tiiviisti menossa mukana myös videokamera. Reissusta onkin tulossa viisi jaksoa pitkin kevättä! Täällä toimii netti hyvin satunnaisesti, joten menoa kannattaa ehdottomasti seurata IG-Storyn puolella

Terkuin Eevi @eeviteittinen ja Janni @jannihussi <3