Vuoden päätös

Eevi_blogi_ruka_lomaLumi kimmeltää ja puut taipuvat alaspäin tuon valkoisen peitteen painosta. Vaikka on pimeää, ei ole kuitenkaan. Välillä maisema näyttää siltä, kuin sitä katselisi värjäävien lasien läpi. Keltainen taivas muuttuu seuraavassa hetkessä siniseksi.

Olemme Rukalla, meidän mökillä. Rakastan tuota paikkaa. Siellä muistaa kuinka vieraantuneita olemme luonnosta ja sen parantavasta voimasta. Luonto, erityisesti metsä parantaa stressiä ja jopa masennusta. Enkä ihmettele.

Pakkasta on reilut -20 astetta kavutessamme Oulankan luonnonpuiston reittiä eteenpäin. Lumi upottaa välillä niin, että vaihdan kävelyn konttaamiseen. Naurattaa. Välillä pysähdymme kuuntelemaan. Kuuntelemaan hiljaisuutta. Vain me kaksi ja luonto. Voiko mitään parempaa ollakaan? Seuraavaksi pysähdymme ihastelemaan kosken kuohuja. Voimakkaita, jopa pelottavia. Silti niitä voisi katsella tuntitolkulla. Seitsemän kilometrin matka päättyi erätulen loisteeseen kamomillateetä siemaillen. Täydellistä. Eevi_teittinen_blogi_HellyHansen_talvi

 Lumi narisee jalkapohjien alla ja tähdet loistavat kirkkaana pakkastaivaalla. Hiki valuu pitkin selkäpiitä, mutta pakkanen viilentää olon nopeasti. Laskeudun rauhallisesti hyiseen veteen ja uin hetken. En tunne kylmyyttä vielä. Noustessani ylös voin tuntea kuinka veri lähtee virtaamaan ja jumissa olevia lihaksia särkee. Nilkat tuntuvat siltä, että ne voisivat mennä sirpaleiksi yhdestä kolauksesta. Tuo kirvelevä kipu häviää kuitenkin nopeasti ja tilalle tulee mielettömän lämmin fiilis. Avannossa on parantavaa voimaa. Erityisesti kun läsnä on vain sinä ja minä.

Näissä tunnelmissa päätetään tämä vuosi 2017. Kiitos menneestä vuodesta te mahtavat, ihanat, arvokkaat lukijani <3 Oikein loistavaa uutta vuotta kaikille! Ensi vuonna siirrymme omalle blogialustalle vähintääkin yhtä hyvällä meiningillä.Eevi_talvi_ruka

Nainen ja paino

Eevi_teittinen_nainen_ja_paino_kehonkuvaKatson vanhaa kuvaani. Kuvaa, joka on otettu silloin, kun ajattelin olevani liian löysässä kunnossa – eli vähän lihava. Lihava määritelmänä on vaikea, sillä meistä jokainen määrittää sen omalla kohdallaan hyvin eri tavoin. Toisilla se liittyy painorajaan, jonka yli ei voi yksinkertaisesti mennä. Toisilla taas siihen, että farkuista tursuua sivukahvoja vähän joka puolelle. On hirveää, kuinka kehonkuva muuttuu ja vääristyy. Se tuskin koskaan pysähtyy tilaan, jossa kokisimme täydellistä tyytyväisyyttä ulkomuotoamme kohtaan jokaisessa hetkessä. Onneksi se edes tasapainottuu iän myötä. Usein sen taustajoukoissa piilee terveellisemmät elintavat, liikkuminen, työ josta nauttii ja hyvät sosiaaliset suhteet. Kaikki liikunta tuottaa myönteisempää ajattelua ja saa näin myös oman kehonkuvan muuttumaan positiivisemmaksi. Myös salliminen, hyväksyminen ja arvomaailma ovat asioita, jotka kehittyvät iän myötä. 

Olen se nainen, joka laihtuu aina eron tullen. Silloin ei tee mieli ruokaa, varsinkaan mitään sokeripitoista. Alitajuista ”paremman ulkomuodon” havittelua tai ei, se tapahtuu aina. Tämän voi nimittäin havaita vanhoista valokuvista. Eron jälkeen tulee tasaisempi vaihe, tai vaihtoehtoisesti uusi suhde. Uusi suhde on aina lihottava! Miksi? Koska silloin nautitaan uudesta rakkaudesta ja syödään yhdessä. Vietetään siis todennäköisesti liikaa aikaa kotona ja mukavoidutaan. Tässä vaiheessa aletaan käyttämään farkkujen sijaan löysiä housuja. Murhaava mukavuusalue SOS! Sitten jossakin vaiheessa katsotaan valokuvia ja ahdistutaan ei halutusta muutoksesta. Esiin astuu kuntokuuri. Se kestää kovaa kyytiä ehkä viikon, kunnes siirrytään hieman kevyempään vaihteeseen. Homma kuitenkin parhaimmassa tapauksessa etenee, hitaasti mutta varmasti. Eevi_teittinen_kotiEevi_teittinen_blogi_oletko_lihava

Eevi_teittinen_sisustus_koti_blogi Missä vaiheessa löytyy sitten se vaihe, kun ei tarvitse miettiä painoa? Se löytyy silloin, kun asiat ovat tasapainossa. Sillä ei ole mitään tekemistä edes painon kanssa, tai niiden farkkujen. Jos päässä hyppii pelkästään iloisia emoji-naamoja, näkee itsensä positiivisemmassa valossa – jopa sovituskopissa. Mitä tästä seuraa? Jopa hieman salakavala laihtuminen! Siis kyllä, silloin kun emme yritä hallita mitään, vaan hillumme sateenkaarien ja mehiläisten keskellä. Nauti siitä. Se ei kestä ikuisuutta.

Myös hyvä, salliva, läsnäoleva ja aito parisuhde on yksi tärkeimmistä, kehonkuvaa positiivisesti kehittävistä asioista. Pahimmillaan se voi myös tuhota yhden ihmisen verran. On siis hyvä toisinaan pohtia syitä sille, miksi oman painonsa kanssa kamppailee? Onko parisuhteessa tai elintavoissa vikaa, vai pitäisikö suosiolla uskoa olevansa S koon sijaan M-kokoinen nainen. Oravanpyörä pyörii, halusit tai et. Kaikki ei mene kuitenkaan parisuhteen piikkiin. Yksin oleminen rakentaa meitä enemmän kuin uskomme. Yksin voi kuitenkin olla myös parisuhteessa. Omaa tilaa ei tulisi koskaan kadottaa, koska sillä on valtava voima henkisen tasapainon suhteen. Kaikki ei olekaan kiinni siitä, mitä milloinkin suuhumme laitamme ja paljonko liikumme. Nainen, me olemme paljon monimutkaisempia. Voisin veikata että vain mies toimisi näillä ohjeilla…

Olin sitten missä kunnossa tahansa silloin kun yritän, en ole koskaan täysin tyytyväinen. Silloin taas kun en yritä, vaan annan vain mennä, tapahtuu eniten. Naisen mieli on HULLU. Nyt se on todistettu. Syömme siis tunteisiimme ja saatamme myös liikkua tunteidemme vallassa. Ajattelemme myös pähkähulluja asioita. Kun puhutaan naisesta ja painosta, ei siinä ole useinkaan mitään järkeä. Meistä jokainen käy samoja pääkopan sisäisiä kamppailuja aina välillä.

Olemme toisinaan hyvinkin itsekriittisiä. Toimimme vielä täysin itseohjautuvasti! Jos olet juuri ennen kuvan ottamista syönyt pelkkää höttöä, saatat muistaa kuinka pidit itseäsi tuolloin hieman lihavana. Nyt kun asiaa ajattelet, eikö asia olekin aivan päinvastainen? Herranjestas näytät hyvältä! Niinpä. Nainen ja paino = ei merkitystä. Nainen ja mieli = Hullu / Tasapainossa / Mielettömän ihanaa ainakin pari päivää!Eevi_teittinen_blogi_sisustus_koti

 

On niin ihanaa olla nainen <3 Koittakaahan relata näin joulun aikaan -E