Oman elämän johtaminen

Eevi_blogi_oman_elaman_johtaminen

Johdanko minä elämääni vai johtaako elämä minua? Painava kysymys, mutta mielestäni aika osuva kysymys monille meistä. Vaikka koen olevani määrätietoinen ja aikaansaava ihminen, löydän minäkin itseni välillä tilanteesta, jossa huomaan ikäänkuin ajelehtivani. Tiedättekö sen ihmeellisen olotilan, jossa toinen päivä olet hyvinkin aikaansaava, mutta ehkä jo seuraavana päivänä saatat tuntea olevasi täysin hukassa elämäsi kanssa? No täällä yksi sellainen elämän ajelehtija. 

Ensiksi ajattelin epäonnistuneeni. Aika hälyttävää, että ensimmäinen tunnetilani oli noin negatiivinen? Tätä tunnetilaa kuitenkin hetken käsiteltyäni – okei se vei kuusi kuukautta – huomasin tämän olevan ihan normaalia ja jopa täysin sallittua! Vaikka elämäni onkin tähän asti ollut hyvin eteenpäin vievää ja olen tiennyt koko ajan mihin suuntaan porhaltaa, ei tämä väliaikainen ajelehtiminen yhtään huonompaa, saatikka laiskaa ihmistä minusta tee. Se ei määritä meitä millään tavalla. Se sen sijaan määrittää, annammeko tilaa itsellemme vai vaimennammeko vain sisäistä huutoa?

Olkoon tämä ehkä kriisiä kaikkien muutoksien tulvassa, mutta ehkä se johtuu myös iästä. Mikä minusta tulee aikuisena? Olenko rakentanut elämääni kuten olen halunnut? Olenko siellä missä haluan olla? Kuka minä olen? Elämän isot kysymykset ovat pyörineet mielessäni ja olen yrittänyt hahmotella elämääni uudestaan niin, että ymmärtäisin sitä edes hieman. Näiden kysymysten kannattaa antaa tulla ja niitä ei saa missään tapauksessa vaimentaa. Jos jotain olen oppinut, niin itseään ja syvimpiä tunteitaan on kuunneltava. Ne nousevat pintaan lopulta kuitenkin. Kaikkeen ei ole olemassa edes vastauksia.Eevi_matkailu_Sri_lanka_hyvaolo Eevi_blogi_hyvinvointi_itsensa_johtaminen

Olen siis virallisesti se nainen, joka etsii tällä hetkellä omaa rooliaan ja paikkaansa tässä elämässä. Aikaisemmin olen ollut varma kaikesta, nyt tuntuu että en ole varma mistään. Olenkin puhaltanut itselleni väliajan ja antanut rohkeasti tilaa kaikille tunteille ja ajatuksille. Uskon myös tämän vaiheen kantavan eteenpäin, vaikka se siinä hetkessä ei siltä tuntuisikaan. Elämällä on tapana osoittaa suunta, kun on sen aika ja paikka. Uskallan siis tälläkin kertaa luottaa sen voimaan. Laakereille ei pidä jäädä makaamaan, mutta ehkä sitä omaa suorittamista on hyvä hidastaa ja antaa tilaa sisimmälleen. Johdan siis omaa elämääni, vaikka suunta onkin vielä tuntematon. Johtaminen ei aina elämässä tarkoita sitä, että tietää. Toisinaan se on vastuunottoa itsestään ja aidoista tunteistaan. Ota aikalisä silloin kun sinusta tuntuu siltä<3 

 Ps. Olen lauantaina 17.3 Turun Hansatorilla klo 12-14, jolloin voitte tulla vapaasti moikkailemaan ja juttelemaan. Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monia<3

Pps. Niin ja hei! Tärkeitä uutisia. BLOGI täällä FF:llä loppuu tämän viikon lopussa, joten ensi viikolla jutut siirtyvät vihdoin omaan osoitteeseeni www.eeviteittinen.fi 

SEE U <3 -E

Reppureissu Sri Lankaan

Eevi_blogi_matkustaminen_Sri_Lanka_reppureissuIstumme tällä hetkellä Jannin kanssa pitelemässä vesisadetta bambukaton alla, pienessä Ella nimisessä vuoristokylässä Sri Lankassa. Kädessä Detox-mehu, jonka terveellisyydestä ei voi olla epäilystäkään. Sellerin mausta joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää. Chill-kahvila on tämän reissun suosikkini, sillä täältä saa hyvien mehujen lisäksi hyvää kahvia – tuo päivittäinen ihanuus ei ole täällä itsestäänselvyys. Tänne ei olla kuitenkaan ihan helpolla matkustettu. Tällä takamuksella on nimittäin viimeisin viikkojen aikana istuttu enemmän kuin tarpeeksi. Ensin oli edessä kotimatka Kuusamosta Turkuun, josta jatkoinkin heti seuraavana aamuna junalla kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Mukaan lähti tällä kertaa vain rinkka ja kalustoreppu. Reppuun päätyi vähän mitä sattui, koska väsymys oli aikamoinen. Mainittakoon tämän rinkan olleen runsaasti kevyempi kuin käsimatkatavaroihin ottamani reppu. Ongelmiahan tästä muodostui jo heti kentällä, kun meikäläisen tuurilla käsimatkatavarat päätettiin punnita ensimmäistä kertaa ikinä. Siinä sitten neuvottelujen ja tavaroiden uudelleen järjestelyjen jälkeen pääsin kuitenkin koneeseen kameroiden ja läppäreiden kanssa – pienillä extra kiloillakin.

Lennot Qatarilla menivät todella hyvin ja pakko mainita palvelun olleen kyllä erittäin hyvää molemmilla lennoilla. Eikä yllättänyt, että valitsimme Jannin kanssa samat elokuvat. Olemmehan tunnettuja siitä, että valitsemme aina saman aterian, sekä heräämme samaan aikaan. Kaikki menee siis symbioosissa. Ajattelin Jannin valinneen Overdrive-elokuvan komeiden miesten perusteella, kun taas itse valitsin kyseisen elokuvan puhtaasti autojen perusteella. Selvisi kuitenkin jannin olevan naisiin päin – häntä siis kiinnosti elokuvassa näyttevä Ana De Armas. Tätä neitiä ja Jannia yhdistää muuten nenät. Niin söpöt! Elokuvakokemuksen kruunasi koneen kapteenin lähettämä tervehdys shampanjalasin muodossa – kyllä muuten kelpasi. Terkkuja vaan kapulle<3Eevi_blogi_Sri_lanka_ruoka Eevi_blogi_viidakko_asu_matkailu Eevi_blogi_travelling_Sri_lanka_Ella

Lensimme Dohan kautta kohti Sri Lankan Colomboa. Jatkoimme samantien matkaamme autolla kohti rantakaupunkia Mirissaa. Mirissa oli todella surffareiden mesta. Aaltoja, sininen upea meri, kuppiloita ja edullisia majoituksia. Itse olin bookannut hotellit vasta Kuusamosta paluumatkalla pienessä hädässä, joten vaihtoehtoja reissulle oli vähän. Löysin Mirissan läheltä Weligamasta pienen hotellin, jonka arvelin olevan täydellinen paikka startata tämä reissu. Tiesin jatkossa majoituksien olevan vähän sitä sun tätä. Paikka oli paikalliseen tasoon nähden luksusta. Eraeliya Villas & Garden-hotelli oli ihana pieni pakopaikka kauniin rannan tuntumassa. Paikka oli selvästi pariskuntien kuherteluun loistava, mutta itse nautimme ihan täysillä omasta terassista jossa saimme nauttia aamiaista kaikessa rauhassa.

Kävimme myös joogaamassa Soul&Surf nimisessä ”joogakommuunissa”. Ilmapiiri oli kyllä todella yhteisöllinen ja meidät otettiin avosylin vastaan. Aloimmekin haaveilemaan jooga-lomasta ihan täysillä. Miljöö oli upea, puhumattakaan tunnelmasta joogasalissa. Kynttilöitä, katettu avoterassi, kruunattuna sateen ropinalla ukkosen paukkeessa ja salamoiden välkkyessä taivaalla. Kerrassaan upea kokemus totaalisella rentoutumisella!

Kävimme testaamassa myös paljon kehutun Sushi-paikan ennen lähtöä – kiitos vaan lukijalle vinkistä! Little Tuna oli todella rento paikka, joka lunasti myös sushin puolesta lupauksensa. Suosittelen piipahtamaan erityisesti illalla jos sushi kiinnostaa. Hyvää musiikkia ja hippimäistä meininkiä tunnelmallisessa miljöössä.Eevi_blog_travelling_Sri_lanka_Mirissa_Little_tuna Eevi_ranta_Sri_lanka_Mirissa_beach_bikini Eevi_blogi_janni_sri_lanka_Eraeliya_villas_hotel

Mirissasta jatkoimme autokyydillä kohti nykyistä sijaintiamme Ellaa. Automatkan keston arvio oli kolmisen tuntia, mutta se kesti lopulta kuitenkin reilu kuusi tuntia. Matkaan mahtui satoja tööttäyksiä, yksi kolari, sekä monen monta karvaista otusta. Lehmiä, koiria, kissoja, varaani, puhveleita…Kuskimme oli onneksi kohtalaisen skarppi jatkuvasta puhelimen pläräämisestä huolimatta ja ehdimme mukaan autoletkan äkkijarrutuksiin. Yksi pissitauko paikallisen WC-tiloissa oli hyvin pikainen, sillä paikka kuhisi ötököitä ja pissi piti suunnata kyykkyasennosta pieneen lattiassa olevaan reikään. Aina kivaa puuhaa. Käsidesit kehiin ja avot!

Liikenne on täällä kyllä aika hullua. Autot ohittelevat toisiaan täysin surutta vastaantulevan kaistan kautta. Kaksi kaistaa on täällä yhtä kuin kolme tai neljä. Ellan hotellimme Misty Hills on yksi haikkaajien yöpymispaikoista, jonne myös me päädyimme. Olisin halunnut varata upean 98 Degrees-hotellin (kannattaa varata jos tänne tulee!), mutta se oli valitettavasti jo loppuunmyyty. No ainakin tämä menetys säästi omaa matkabudjettiamme. Meillä on budjetoitu 3000 euroa lentoihin, hotelleihin ja kaikkiin kuluihin 10 päivän ajalle. Täällä tosin pärjäisi kyllä vähemmälläkin, jos käyttäisi pelkästään julkisia kulkuvälineitä ja yöpyisi halvemmissa paikoissa. 

Tänään haikkasimme pienelle Adam’s Peakille, joka oli kärpäsen kakka verrattuna muutaman päivän päästä ylös haikattavaan isompaan Adamiin. Matkaamme sinne huomenna paikallisella junalla, josta tulee varmasti mielenkiintoinen reissu. Täältä Hattoniin on matkaa junalla reilu kolmisen tuntia. Yritimme tänään käydä varaamassa junalippuja, mutta ne oli tottakai meidän tuurilla myyty loppuun. Menemme siis huomenna aamulla sormet ja varpaat ristissä toivomaan lippuja ennen junan lähtöä. Se on nimittäin päivän ainut juna, johon meidän on päästävä. Eevi_blogi_hiking_Sri_lanka_ella_Little_adams_peak Travelling_Hiking_Sri_lanka_dog Blog_travelling_sri_lanka_Ella Eevi_blog_travelling_Little_adams_peak_sri_lanka

 

Mitä odottaa? Sri Lankassa on hyvä suhtautua menoon rennosti, sillä harvemmin kaikki sujuu täysin mutkitta. Hygieniataso on kohtalainen. Englannin ymmärtäminen on ok hyvällä tasolla, mutta aksenttia on välillä hankala ymmärtää. Maassa vallitsee köyhyys, mutta turismi on koko ajan kasvussa. Maahan kannattaakin matkustaa pian! Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Vaikka täällä ei vallitsekaan sadekausi (helmikuu-maaliskuu), sade yllättää aina iltapäivisin. Aamut ovat useimmiten selkeitä ja aurinkoisia, mutta sää saattaa muuttua hetkessä. Reppuun onkin hyvä varata myös lämmintä. Erityisesti vuorilla on viileämpää, joten vaatetusta tarvitsee siellä reissatessa hieman enemmän. Lyhyet liikkumiset tapahtuvat joko jalan, Tuk-Tukilla tai skootterilla. Pidemmille matkoille voi varata itselleen koko päiväksi oman kuljettajan (50-100 euroa riippuen matkan pituudesta). Mitä pidemmän matkan samalta kuskilta varaa, sen edullisemmaksi matkustaminen tulee. Myös paikallisilla busseilla ja junilla voi hyvin matkustaa, mutta matkan teko on aika hidasta. Junamatka Ellasta-Hattoniin (n. 4 h matka) maksaa euron verran. Luonto on upea ja täällä kannattaa liikkua pitkin maata, jotta näkee Sri Lankan erilaisuutta. Aurinko on armoton ja polttaa ihon helposti myös aurinkosuojalla. Ilmasto on trooppinen, mutta ei ahdistava.

Nyt syödään hyvin ja käydään mahdollisesti jalkahieronnassa ennen huomista matkustamista. Paikallinen ruoka on ollut todella hyvää! Olemme suosineet kaikkea kypsennettyä; riisiä, kypsennettyjä kasviksia, hedelmiä ja meren antimia. Janojuomana kuluu kookosvettä ja lähdevettä. Tulevalle vuorireissulle otin myös mukaan nesteytysjahetta, sillä reissu tulee olemaan sen verran pitkä ja hikinen.

Ps. Meillä on tiiviisti menossa mukana myös videokamera. Reissusta onkin tulossa viisi jaksoa pitkin kevättä! Täällä toimii netti hyvin satunnaisesti, joten menoa kannattaa ehdottomasti seurata IG-Storyn puolella

Terkuin Eevi @eeviteittinen ja Janni @jannihussi <3