Onni on hetkessä

Eevi_teittinen_onnellisuus_vinkit_syksy
Olen aina tarttunut tilaisuuksiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Olen tarttunut sellaisiin, joissa tunne ohjaa suuntaani. Kuuntelen paljon sydäntäni, vaikka säilyttäisinkin järkeni. Elämässä on uskallettava. On oltava aukinainen, jotta asiat tapahtuvat. On uskallettava pyytää ja sanottava äänen omat unelmat. Niin kauan kun kykenee erottelemaan omasta ajatustulvastaan ne kaikkein tärkeimmät itselleen, osaa myös pyytää näitä asioita elämäänsä. Olen monesti huomannut vasta jälkikäteen, kuinka toivomani asiat ovat toteutuneet.

Olen taas siinä pisteessä, jossa etsin sitä omaa punaista lankaani siitä kokonaisesta, värikkäästä lankakerästä. En osaa vielä pyytää, koska en tiedä mitä pyytäisin. En ota sitä ahdistava, vaan pikemminkin uutena kiinnostavana matkana. Tiedän kuitenkin sen löytyvän kun aika on oikea. Kaikki on tosi hyvin, vaikka tiedostan jonkin tärkeän vielä puuttuvan elämästäni. Olen onnellinen kaikesta mitä minulla on. Olen harjoitellut kiitollisuutta paljon näiden vuosien aikana. Sitä ei voi päättää tai pakottaa, vaan sille täytyy antaa tilaa kasvaa ja olla. Se vaatii pysähtymistä, paljon.

Kun tapasin Teemun, hän sanoi usein jotakin sellaista, joka on jäänyt osaksi meidän arkea. ”Rakas, pysähdytään hetkeksi”. Tämä tilanne saattaa tulla keskellä kiireistä arkea, kun kiiruhdetaan vesisateessa tuhatta ja sataa. Sukat märkinä ja kauppakassit hiertävät kämmeniä vasten. Ärsyttää, mutta sen pienen pysähtymisen jälkeen mieli kummasti kevenee. Kauppakassit eivät enää hierrä, sillä olen keksinyt kantaa niitä kainaloissani. Tilanne saattaa tapahtua kotona, kun säntäilen edestakaisin ja pölötän minkä ehdin tekemisiltäni. Pitäisi tehdä niin paljon. Sitten pysähdytään ja saatetaan vain katsoa toisiamme muutaman minuutin verran. Tällä katseella voimme viestiä hyväksyntää, rakkautta, läsnäoloa, onnellisuutta, välittämistä ja turvaa. Joskus se sanoo, että päästä irti, kun en saa öisin unta. Pysähtyminen saattaa tapahtua jo heti aamulla, kun olisi kiire nousta, mutta toinen vetää takaisin ja halaa tiukasti. ”Ihanaa päivää, olet rakas”. Pysähtyminen on monella tavoin merkityksellistä. Se on tienä kiitollisuuteen, onneen ja uusien asioiden löytämiseen. 

Eevi_teittinen_syksy_tyyliEevi_teittinen_turku_onni

Pysähdy 

Ole kiitollinen

Nauti 

Älä vertaa itseäsi ja elämääsi muihin

Älä stressaa sellaisista asioista, joihin et voi mitenkään/tai siinä hetkessä vaikuttaa

Älä piiskaa itseäsi 

Unohda täydellisyys, päästä irti

Ole auki

Arvosta pieniä asioita

Ole ystävällinen muille

Älä odota, tee

Rakasta sitä mitä olet!

Ps. Hetkessä pysähtyminen auttaa myös silloin, kun elämässä tulee eteen vaikeita asioita. Rakastakaa, olkaa auki toisillenne ja elämälle! Silloin niitä hyviä asioita tapahtuu, sillä vedämme puoleemme juuri sitä mitä me itse missäkin hetkessä olemme

Love E

Eevi_Teittinen_blogi_parempi elama

 

Housut – Only / Takki – Primeboots / Paita – Crocker / Hattu – Costo / Kengät – Nude of Scandinavia

Kaupunkikoti

Kaupunkikoti_Eevi_Teittinen_uusi_kotiTäällä ollaan taas! Elävien kirjoissa ja blogi taas aktiivisena. Siinä vaiheessa kun nukahtaa iltaisin ennen kuin ehtii sanoa hyvää yötä, tietää olevansa väsynyt. Muuttopuuhat, opiskelut ja työt imivät kohtalaisen hyvin mehut parissa viikossa. Aika tuntui menevän pikakelauksella ja vasta tänään aamulla tajusin, etten ole treenannut kohta viikkoon. Onneksi se ei maailmaa kaada, vaan kasvattaa lähinnä motivaatiota. Aina se treeni ei kuitenkaan ole ykkönen, vaikka kuinka toivoisi.

Tulimme Turun uudelle asunnolleni sunnuntaina, mutta alotin loputtomalta tuntuvan urakan pahvilaatikoiden keskeltä vasta maanantaina. Onni on olla tehokas ja sain tänään viimeiset laatikot purettua. En tiedä paljonko laatikoita lopulta oli, mutta ainakin niitä oli liikaa. Näille kaikille vanhoille tavaroille oli hieman haasteellista löytää oikeita lokeroita ja hyllyjä, sillä tämä uusi kaupunkikotini on neliömäärältään hieman maltillisempi – ja hyvä niin. Paritalon neliöihin sai nimittäin hävitettyä vaarallisen paljon tavaraa. Kaikki huonekalut tavaroineen tänne kuitenkin lopulta upposivat ja sopivat tänne muuten aivan täydellisesti!

Tämä tuntuu jo nyt kodilta. Tila huokuu kodikasta fiilistä ja lämpöä. Rakastan vanhoja rakennuksia ja iän tuomaa tunnelmaa. Siihen kun yhdistää modernimpaa huonekalua ja pehmentää sitä sopivilla lämpimillä sävyillä ja materiaaleilla, saa luotua aivan mielettömiä yhdistelmiä. Nämä korkeat huoneet tuovat kuin kummasti lisää tilan tuntua. Nyt on jopa sellainen ihana tilanne, että Tori-nettisivustoa on ylikuumennettu uusien lipastojen löytymisen toivossa. Työpaperit kaipaavat omaa laatikostoa ja eteiseen on löydettävä kaapisto lapasille ja villapipoille ennen pakkasien tuloa. Onneksi tässä ei ole mitään paniikkia, kun purkkia ja vaatetta ei ole enää pitkin lattioita.

Tässä on muutama päivä aikaa hoitaa asioita järjestykseen, kunnes matkaan taas Helsinkiin työhommiin. Tänään päivä startattiin salitreenillä ja sen jälkeen suunnistimme Puren ihanalle lounaalle. Nyt näpytetäänkin työjuttuja loppupäivä!

Ruokaostoksille ei tarvitse mennä enää autolla, vaan lähikauppa löytyy tien toiselta puolelta. Kuulostaa ehkä ihan tavalliselta, mutta tällä hetkellä fiilistelen aika pieniltäkin tuntuvia asioita. Lattialämmitystä, viereisiä kahviloita, lähietäisyydeltä löytyviä kuntosaleja, palveluita kulman takana, autottomuutta, polkupyörää olohuoneessani, leveitä ikkunalautoja…Minifitness_ruoanlaitto_kauppahalli_kotimainen_ruoka Minifitness_terveellinen_ruoka

Yhden aivan ihastuttavan asian olin unohtanut jo täysin. Torin ja kauppahallin! Ah, miten ihania paikkoja ihmettelemiseen (ja syömiseen!). Ruokaostokset suoritettiin tänään tunnelmallisessa Turun kauppahallissa, josta mukaan tarttui suomalaisia kasviksia, kalaa ja gluteenittomia puolukkasämpylöitä. Tämä paikka sai minut todella iloiseksi. Teemua fiilistelyni lähinnä nauratti. Innostuin samalla tavoin kuin lapsi karkkikaupassa.

Jonakin aamuna aion mennä torille ostamaan suomalaisia omenoita, koska niitä olen himoinnut viime aikoina hullun lailla. Myös lanttu on alkanut maistumaan, vaikka viimeksi olen pitänyt sen mausta äitini viipaloimana – eli joskus aika kauan sitten. Meillä viikonlopun leffaeväät saattoivat koostua porkkanasta, lantusta ja nauriista. Ei sitä osannut kaivata mitään muuta, vaan valmiiksi kuoritut kasvikset olivat silloin mieletön juttu. Niin ne ovat kyllä vieläkin, mutta arvostus terveellistä ruokaa kohtaan on toki muuttunut iän myötä. Ruoka on intohimoni ja niin on muuten keittiökin. Keittiössä täytyy olla kaappi- ja laskutilaa riittävästi, jotta siellä jaksaa viihtyä. Sain sinne ensimmäisen kukankin eilen. Tuutti-Ananas, koska tasapaino!<3 En kestä.
Eevi_teittinen_perhe_kaupunkikoti

Täällä muuten nukuttaa. En tiedä koska olisin nukkunut näin hyvin. Voiko se johtua Turusta? Tulin nimittäin usein Teemun luo nukkumaan ja rauhoittumaan Helsingin hektisyydestä. Nyt saan nauttia näistä tavalliselta tuntuvista asioista ihan joka päivä. Hymy on herkässä. Toivottavasti en totu näihin asioihin ikinä. Karvalapsen äitinä lämmittää sydäntä, kun huomaa tämän vanhuksen viihtyvän aikaisempaa paremmin. Lollimoliinoksesta on kuoritunut viriili eläkeläinen! Hän on kyllä hyvä aistimaan läheisten tunnetiloja ja elää aina täysillä mukana.

Meillä kaikki hyvin -E ja L <3