Oman elämän johtaminen

Eevi_blogi_oman_elaman_johtaminen

Johdanko minä elämääni vai johtaako elämä minua? Painava kysymys, mutta mielestäni aika osuva kysymys monille meistä. Vaikka koen olevani määrätietoinen ja aikaansaava ihminen, löydän minäkin itseni välillä tilanteesta, jossa huomaan ikäänkuin ajelehtivani. Tiedättekö sen ihmeellisen olotilan, jossa toinen päivä olet hyvinkin aikaansaava, mutta ehkä jo seuraavana päivänä saatat tuntea olevasi täysin hukassa elämäsi kanssa? No täällä yksi sellainen elämän ajelehtija. 

Ensiksi ajattelin epäonnistuneeni. Aika hälyttävää, että ensimmäinen tunnetilani oli noin negatiivinen? Tätä tunnetilaa kuitenkin hetken käsiteltyäni – okei se vei kuusi kuukautta – huomasin tämän olevan ihan normaalia ja jopa täysin sallittua! Vaikka elämäni onkin tähän asti ollut hyvin eteenpäin vievää ja olen tiennyt koko ajan mihin suuntaan porhaltaa, ei tämä väliaikainen ajelehtiminen yhtään huonompaa, saatikka laiskaa ihmistä minusta tee. Se ei määritä meitä millään tavalla. Se sen sijaan määrittää, annammeko tilaa itsellemme vai vaimennammeko vain sisäistä huutoa?

Olkoon tämä ehkä kriisiä kaikkien muutoksien tulvassa, mutta ehkä se johtuu myös iästä. Mikä minusta tulee aikuisena? Olenko rakentanut elämääni kuten olen halunnut? Olenko siellä missä haluan olla? Kuka minä olen? Elämän isot kysymykset ovat pyörineet mielessäni ja olen yrittänyt hahmotella elämääni uudestaan niin, että ymmärtäisin sitä edes hieman. Näiden kysymysten kannattaa antaa tulla ja niitä ei saa missään tapauksessa vaimentaa. Jos jotain olen oppinut, niin itseään ja syvimpiä tunteitaan on kuunneltava. Ne nousevat pintaan lopulta kuitenkin. Kaikkeen ei ole olemassa edes vastauksia.Eevi_matkailu_Sri_lanka_hyvaolo Eevi_blogi_hyvinvointi_itsensa_johtaminen

Olen siis virallisesti se nainen, joka etsii tällä hetkellä omaa rooliaan ja paikkaansa tässä elämässä. Aikaisemmin olen ollut varma kaikesta, nyt tuntuu että en ole varma mistään. Olenkin puhaltanut itselleni väliajan ja antanut rohkeasti tilaa kaikille tunteille ja ajatuksille. Uskon myös tämän vaiheen kantavan eteenpäin, vaikka se siinä hetkessä ei siltä tuntuisikaan. Elämällä on tapana osoittaa suunta, kun on sen aika ja paikka. Uskallan siis tälläkin kertaa luottaa sen voimaan. Laakereille ei pidä jäädä makaamaan, mutta ehkä sitä omaa suorittamista on hyvä hidastaa ja antaa tilaa sisimmälleen. Johdan siis omaa elämääni, vaikka suunta onkin vielä tuntematon. Johtaminen ei aina elämässä tarkoita sitä, että tietää. Toisinaan se on vastuunottoa itsestään ja aidoista tunteistaan. Ota aikalisä silloin kun sinusta tuntuu siltä<3 

 Ps. Olen lauantaina 17.3 Turun Hansatorilla klo 12-14, jolloin voitte tulla vapaasti moikkailemaan ja juttelemaan. Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monia<3

Pps. Niin ja hei! Tärkeitä uutisia. BLOGI täällä FF:llä loppuu tämän viikon lopussa, joten ensi viikolla jutut siirtyvät vihdoin omaan osoitteeseeni www.eeviteittinen.fi 

SEE U <3 -E

Täydelliset naiset

Eevi_blogi_taydelliset_naiset_kehonkuva

Makoilimme Jannin kanssa aurinkotuoleissa ja päädyin keskustelun lomassa esittämään hänelle seuraavanlaisen kysymyksen; Oletko koskaan ollut aidosti täysin tyytyväinen omaan kehoosi? Mitä sinä vastaisit?

Jatkoin tätä toteamalla; ”ei ole oikeastaan loppupeleissä mitään väliä paistaako vatsalihakset läpi, vai onko vähän makkaraa, koska ei sitä tällä mittarilla ole koskaan täysin tyytyväinen”. Me löydämme AINA jotain marisemisen arvoista. Tämän jälkeen molempien vastaus oli se minkä oikeastaan tiesin koko ajan. Emme me ole koskaan, ikinä, missään tapauksessa omasta mielestämme täysin tyytyväisiä itseemme. Ei meistä kukaan.

Se mitä itse tässä vaalisinkin on se aika KUN olemme. Sillä meillä jokaisella on hetkiä, kun hyväksymme itsemme paremmin. Joskus jopa ihan kokonaan, vaikka tuo hetki saattaakin olla ohikiitävän lyhyt. Siihen meidän tulisi tarttua. Siihen kaikkeen hyvään. Parhaiten näihin hetkiin pääsee palaamaan tottakai avaamalla oman puhelimensa gallerian. ”Vitsi mä näytin tossa hyvältä”. On ihan hienoa, että on niitä ystäviä, jotka kertovat sinun näyttävän edelleen yhtä hyvältä. Hän voi kuitenkin olla ihan oikeassa. Saattaa nimittäin olla, ettei mitään ole edes tapahtunut tuon kuvan ja nykyhetken välillä. 

Mikä siinä sitten oikein ratkaisee ja miksi meistä tuntuu tältä? Väittäisin kuvissa piilevän pari juttua. Osa luodusta mielikuvasta näkyy puhtaasti naamasta, sillä onnellisuus välittyy usein myös kuvista. Luomme myös monta muistoa kuvan perusteella, jotka ohjailevat meitä jopa tiedostamatta tätä. Paljastettakoon myös täysin päivänselvä asia, jota ei suvaitse unohtaa; kuvakulma ja valaistus ratkaisevat paljon. Tästä syystä (ja monesta muustakin syystä), ottakaa itsestänne kuvia kun tunnette olevanne hehkeitä ja sopivia. Nämä hyvät hetket ovat juhlimisen arvoisia! En nimittäin ole vielä ikinä tavannut naista, jolla ei olisi ikinä vaatekriisiä tai kuvakriisiä.

Näihin kuviin mahtuu kymmenen onnistunutta ja kolmekymmentä epäonnistunutta kuvaa. Siksi muistutan välillä itseäni ja nyt myös teitä siitä, kuinka kuvat eivät kerro koko totuutta. Some inspiroi ja motivoi, mutta se voi tehdä myös paljon muutakin meidän pääkopalle. Sehän meidän tosin pitäisi kyllä tietää, sillä samaa kertoo myös jokaisen meidän puhelimista löytyvät gelleriat;) Jotenkin silti hassusti me tunnumme välillä unohtavan tämän faktan oikean elämän ja some-maailman välillä. Haluamme jakaa hyviä hetkiä, luonnollisesti.Minifitness_blogi_hyvinvointi_positiivinen_kehonkuva

Olinko tyytyväinen silloin, kun olin kisakunnossa? En todellakaan. Jos kroppani olisi katkaistu tissien alapuolelta, olisin muistuttanut poikaa. Ihan hirveän naisellinen olo. Täytyy myös muistaa, että tuolloin myös tavoitteen motiivit ovat täysin erilaiset. En ollut tyytyväinen silloinkaan, kun olin mittauksien mukaan ”täydellinen”. Enkä silloin, kun en ottanut stressiä treeneistä tai syömisistä. Olen kokeillut molempia ääripäitä ja myös kaikkea siltä väliltä. Oma historiani on ollut enemmän tai vähemmän ailahtelevaa, kuten kenen tahansa muunkin naisen. Se kuuluu asiaan ja sen hyväksyminen, sekä ymmärtäminen ovat ehkä ne tärkeimmät jutut. Kun on tehnyt ja kokenut paljon, tietää paremmin. Onneksi en ole koskaan sortunut tyhmyyksiin, kuten pussidieetteihin tai trendeihin. Ne voivat sekoittaa palettia hieman vähän lisää, sillä niillä saattaa olla pitkät terveydelliset seuraamukset.

Niin se vain on, sillä jokaisessa mahdollisessa koossa käyneenä tiedän, ettei sitä koskaan löydä täydellistä tyytyväisyyden tilaa. Ehkä juuri siksi en edes pyri enää sitä täydellisyyttä kohti. En tarkoita tällä missään tapauksessa sitä voivottelua jonka seurauksena pillitetään pellillinen pannaria sylissä Eat Pray Love elokuva seurana. Kädet ylös, se oli siinä. Ei käy.

Ikä tuo hyväksyntää elämän virheitä ja epätäydellisyyttä kohtaan. Tämä muutos näkyy useimmilla naisilla myös kehonkuvan hyväksymisessä, tai vastaavasti sen huolehtimisessa. Koska sitähän se on. Kun kehonkuvastaan pitää hyvää huolta, pysyy se myös helpommin tasapainossa. Se tarkoittaa tarvittaessa lempeyttä, toisinaan taas hikistä treeniä. Se tarkoittaa vihersmoothieita, mutta myös välillä täyttä vastapainoa kakkubuffetista. Se tarkoittaa ulkonäöstään huolenpitoa ja sisimpänsä hemmottelua.

Positiivinen kehonkuva ja itsensä hyväksyminen eivät löydy dieettien tai rääkkitreenien kautta. Se löytyy siitä, että osaa pitää itsestään hyvää huolta niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Se on palasien yhdistämistä ja vaihtamista. Kaikkein onnellisin omasta kehostani olen ollut silloin, kun olen ollut umpirakastunut! Eikä tuohon ole vaikuttanut välttämättä se toinen osapuoli, vaan se on ollut kaikki sisäsyntyistä. Mutta siinä piilee mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvinvoiva mieli vaikuttaa myös siihen miltä meistä tuntuu elää omassa kehossamme. Oma kehonkuvani oli tulloin hyvin posiitiivinen riippumatta siitä paljonko painoin. Painolla ei ole mitään merkitystä silloin, kun meidän ei tarvitse olla kiinnostuneita asiasta ihan oikeasti. Terveydelliset syyt ovat aina eri asia, tai jos keho ei tunnu enää omalta. Eevi_blogi_kehonkuvan_kehittaminen

Sen mitä halusin teille rakkaat naiset sanoa on se, että lopettakaa pyrkimys olla aina jotakin enemmän. Fakta on se, että onnellisuutemme oman kehomme kanssa ei kasva koskaan, mikäli muutos on vain ulkoista. Siihen on pakko rinnastaa muutakin. Tunteita, onnistumisia ja onnellisuutta. Täydellistä sinua ei ole olemassakaan, joten siksi kehonkuvan kehittämistä kannattaa jokaisen pohtia rohkeasti oman itsensä kanssa. Jos painoa on kertynyt paljonkin, on tottakai terveellistä monessakin mielessä pohtia mitä voisi tehdä eri tavalla. Tämä viestini koskee nyt pikemminkin heitä, jotka tunnistavat itsessään sen suorituskeskeisen nuoren tytön, joka haluaa aina onnistua ja tehdä enemmän.

Se minkä kanssa emme ole koskaan valmiita, ei voi yrittää rakentaa pysyväksi. Se muuttuu koko elämän, joten sitä on helpompi oppia hyväksymään itselleen sopivin keinoin. Positiivista kehonkuvaa ruokkii moni asia, kuten liikkuminen, terveellinen ruokavalio, tasapainoinen parisuhde, meditointi, jooga, terapia jne. Voit itse päättää kumpaa koiraa itsessäsi ruokit, mustaa vai valkoista koiraa. Se kumpaa ruokit, sitä myös olet. 

Täydellistä naista, tai täydellistä kehoa ei ole olemassa. Toisen mielestä ehkä, mutta yhtä totuutta et tule koskaan löytämään. Sen vuoksi tärkeintä onkin se miltä sinusta tuntuu itsesi kanssa juuri tällä hetkellä. Kaikissa meissä on keuneutta ja kaikkein parasta kauneutta on olla sinut itsensä ja kehonsa kanssa<3 Muutoksia saa tehdä ja parempia valintoja pitää tehdä, ne ovat positiivisen kehonkuvan eväitä, mutta eivät kiveen hakattuja edellytyksiä.

Love you, E