Tulosten takana

Eevi_salitreeni_tuloste_takanaOlen törmännyt tähän ongelmaan niin itseni, kuin myös omien asiakkaideni kassa. Sitoudutaan, toteutetaan ja painetaan sata lasissa. Silti ajoittain tekeminen on tahmeaa. Salille menoa on kiva venyttää mahdollisimman pitkälle iltaan ja ruokaileminen tuntuu olevan yhtä kaavamaista, kuin kilpailuihin valmistavat dieetit. Osa saa vedettyä motivaatiokäyränsä nollaan, osa saattaa ajautua jopa ylikuntoon. Miten aluksi niin ihana, tärkeä ja motivoiva asia voi johtaa täystuhoon? Onko tulosten takana hampaat irvessä suorittaminen ja täysi omistautuminen, vai voiko tuloksia saavuttaa myös toisella tavoin?

Tiedän kuinka helppoa on hurahtaa johonkin. Tosiasia on kuitenkin se, että huuma laskee. On kuitenkin mahdollista säilyttää sama tuloksellisuus, ihan ilman alkuhuuman nostattamaa piikkiäkin. Olen opetellut ulos suorittamisesta ja keskittynyt yhä enemmän tekemisestä ja olosta nauttimiseen. Suorittamiseen ajautuu usein ajan kanssa, tahtomattaan. Siksi pyrin treenailemaan monipuolisesti, jotta välttyisin tältä ”loppuun palamiselta”. Joskus on hyvä pitää ihan puhdasta taukoakin! Tuloksia tulee, kunhan muutama asia toteutuu. Paitsi säännöllisyys, riittävä kuormitus ja progressio, mutta myös palautuminen on huomioitava.Eevi_salitreeni_tulokset_kehittyminen

On yksinkertaisesti nautittava siitä, että astuu pois mukavuusalueelta päivän kunnon mukaan. Joskus se tarkoittaa palauttavaa aerobista ja venyttelyä, joskus taas jalkatreeniä kuola valuen pitkin poskia. Unohdamme liian usein kuunnella omaa kehoa kokonaisuutena. Jos stressi paukuttaa ylhäällä jatkuvasti, ei ole välttämättä järkevää piikittää samaa lääkettä treeneissäkin.

Tein perjantaina virallisen paluuni kuntosalille. Olen pitänyt tiedostettua taukoa noin 5 kk, mutta liikkunut kyllä silti. Kehitin eri osa-alueita, mitä salitreeneissä. Tauko teki todella hyvää omalle päälle ja toki myös lihaksistolle ja hermostolle. Voimatasot hakevat paikkaansa, mutta se on tottakai väistämätöntä. Oli kuitenkin loistavaa huomata, kuinka aerobinenkunto on parantunut jo aikaisemmin hyvästä sellaisesta. Myös hermotus pakarassa tuntu toimivan aiempaa paremmin. Olen toki oheisharjottelussa keskittynyt myös sen parantamiseen. Pahin haasteemme on oma pääkoppamme. Pää sanoi että eihän tässä tehdä mitään, vaikka nyt pitkäjänteisen tekemisen jälkeen huomaa, kuinka ”himmaaminen” teki oikeasti hyvää ja toi niitä tuloksia. Tämän mielen niskuroinnin vuoksi onkin monelle usein parempi ulkoistaa ohjelmointi ja valmennus.

Pakko sanoa, että ainakin oma motivaatio on nostettu jälleen sen vaatimalle tasolle. Onneksi maltoin. Tämä maltti vaikutti myös ruokailutottumuksiin ja herkkuhimojen tasapainottumiseen. Sopivan rennosti kun tekee, saa usein paljon enemmän kuin väkisin tekemällä. Olen kuullut joskus seuraavanlaisen sanonnan; ” Jos haluaa ihan hirveästi juoda lasin punaviiniä, kannattaa se toisinaan juoda. Sillä jos siitä aina kokee kieltäytyvänsä, nostattaa se stressitasoja”. Jos sallii sen hyvän jutun itselleen välillä, hyväilee sen nauttiminen mieltä ja kehoa enemmän. Plus miinus nolla-peliä miten päin tahansa kääntäisi. Huomioitavaa kuitenkin on toki se, kuinka usein näitä mielitekoja tulee ja kuinka usein niille on hyvä antaa tilaa. Mieli toimii minkä tahansa kohdalla samoin; ” sitä haluaa mitä ei voi saada”. Siksi näitä varsinaisia kieltoja ei kannata asettaa loputtomiksi säännöiksi.

Saamme tuloksia monella keinoin, mutta kaikkein pysyvimmät tulokset tulevat pitkäjänteisellä tekemisellä. Se ei kuitenkaan ikinä tarkoita sitä, että pitäisi edetä hitaasti, tai että tuloksia tulisi odotella pitkään. Jokaisella on täydet mahdollisuudet kehittyä ja saada tuloksia. Yhtälössä on kuitenkin hyvä huomioida, millaisilla eväillä on hyvä lähteä liikenteeseen. On otettava huomioon muutakin kuin se, millainen liikuntatausta tai kuntotaso on. Liikkumisen tulisi muuttua samassa tahdissa kuin muukin elämä. Pitäkää se mielessä<3

Eevi_blogi_hyvinvointia

 

Loistavaa viikkoa ja aurinkoa päivään! -E

Kun mikään ei ole varmaa

Teemu_packalen_matsi_peruttu_eevi_teittinenKaikki ei mene elämässä kuten toivoisi. Ei edes ne asiat, joita pitäisimme vedenpitävinä. Nekin voivat kaatua kuin mutavyöryn lailla niskaamme. Niitä kohtaan meillä on vahvoja tunteita ja siteitä. Sen vuoksi ne tuntuvatkin usein niin massiivisilta menetyksiltä, koska kyseessä on meille itsellemme niin tärkeä asia. Se pahin tapahtuu odottamatta ja urheilijalle pahin on tavoitteen vieminen, loukkaantuminen. Se vie pohjan hetkellisesti. 

Olin stressaantunut ja pakkasin raivon vallassa muuttolaatikoita täyteen Oulunkylän kodissa. Puhelin soi ja näytöllä vilkkui Teemun nimi. Puhelu alkoi samalla tavoin, kuten moni sitä aikaisempikin. Molempien puheenaiheet olivat arkisia ja äänestäni paistoi väsymys. Puhuttiin muutosta ja siihen liittyvistä kompastuskivistä. Teemu hengitti stressiäni. Parisuhteessa elävät tietävät, kuinka ahdistus ja murheet kulkevat molempien repuissa. Ensimmäistä kertaa ikinä pakkasin tavaroita,  mutta en tiennyt vielä siinä vaiheessa mihin menisin niiden kanssa. Täysin absurdi tilanne minulle. Olisinko hetkellisesti koditon? Kamalaa. Oman tila saaminen on yksi tärkeimmistä mielenterveyttäni edistävistä tukipilareista ja koti on turvasatamani. Sain puolitoista viikkoa aikaa päättää mihin kaupunkiin/maahan jäisin ja mihin taloon muuttaisin. Puheluita vaihdettiin Turun ja Helsingin välillä tiuhaan, kun koitimme ratkoa parhainta vaihtoehtoa tilanteeseen nähden. Lopulta ratkaisu löytyikin ja tämä puhelu ylsi Maltalle asti. Teemu oli soitellut ystäväverkostojaan läpi ja yksi asunto sattui vapautumaan juuri sopivasti. Olin käynyt asunnossa itse kerran, joten saatoin sanoa Maltalta käsin ottavani sen samantien. Ajattelimme että ihanaa, nyt voi keskittyä täysillä Teemun matsiin. Olihan tässä jo tarpeeksi vaikeuksia mahtunutkin yhteen vuoteen meillä molemmilla. Suunta kääntyisi viimein. 

Vasta samaisen puhelun loppupuolella Teemu sanoi sanotuksi ohimennen, että polvi kipeytyi pahasti treeneissä. Kauhistuin ja ihmettelin, miksei siitä heti puhuttu! Tiesin Teemun vähättelevän asiaa ja suojelevan minua lisätaakalta. Ihana ajatushan se tietysti oli. Hän rauhoitteli, että huomenna heti magneettiin.

Seuraavana päivänä pääsimme uuteen asuntooni ihmettelemään ja olimme molemmat hyvällä tuulella. Hetken hiljaisuuden jälkeen aloin huhuililla Teemua tsekkaamaan keittiön hanaa. Se roiski vettä kaikkialle. Tämä oli kuitenkin murheista se pienin. Teemulla oli puhelin korvalla, mutta se ei puhunut mitään. Lopulta tajusin mitä hiljaisuus merkitsi. Kylmät väreet menivät pitkin kehoani, enkä halunnut liikkua. Teemun polvi oli kuvattu aamulla NEO Urheiluklinikalla ja langan päässä soitti Teemun omalääkäri Janne Sarimo. Siinä hetkessä ei tarvittu sanoja. Polvesta oli mennyt eturistisiteet poikki. En pystynyt hetkeen käsittämään todellisuutta. Tulevaan Lokakuiseen Puolan matsiin oli valmistauduttu pitkään. Nyt oli selvää, että kaikki tuo työ olisi turhaa, eikä matsia tulisi. Ammatti olisi kirjaimellisesti veitsen terällä, sillä ainoa työkalu toteuttaa sitä on oma keho. Kaikki muuttui epävarmaksi yhden puhelun aikana. Kaikki muu paitsi se, että kaikesta selvittäisiin yhdessä. Urheilijanelama_Teemu_Packalen_leikkaus_NEO

Luulin että tähän vuoteen ei yksinkertaisesti voisi mahtua enää mitään huonoa. On kuitenkin pakko yrittää nähdä positiivisia asioita ja panostaa kaikki siihen hetkeen mihin kykenee vaikuttamaan. Nyt on pitkä kuntoutusjakso edessä, joka tulee vaatimaan paljon. En pysty tuntemaan sitä, miltä Teemusta tuntuu. Voin vain tukea kaikessa missä suinkin kykenen ja yrittää ymmärtää. Tiedän tuon miehen olevan kuitenkin sellainen pippurimylly, että tästäkin selvitään ja noustaan entistäkin vahvempana. Kasvutarina, joka odottaa kirjoittamista. Yksi kovimmista jätkistä<3 Ison kiitoksen ansaitsee Mehiläinen NEO urheiluklinikka, sillä heidän toiminta on mielestäni ollut esimerkillistä ja ammattimaista, sekä aitoa välittämistä urheilijasta. Erityiskiitos Jannelle!

Puolaan mennään, mutta matsia ei tule. Tässä Teemun videoterveiset ja jutun voit lukea täältä. Teemun fanisivuilta löydät myös videotervehdyksen

KIRJAVINKKI! Olen kuunnellut viimeisen kuukauden ajellessani äänikirjana Kuoleman Laaksoa, joka paiskaa elämän realiteetit jääkiekkoilija Tommi Kovasen kasvoille täysillä lämätyn kiekon voimalla. Taklaus, joka muutti hänen koko elämänsä. Kirjan tarina on liikuttanut minua useasti ja ravistellut monesti. Piru vie ihminen voi olla vahva! Kirja näyttää elämän kulmat uudessa valossa. Omat murheet alkavat tuntumaan pieniltä haasteilta, jotka ovat voitettavissa. Se tarina auttaa uskomaan ja näkemään positiivisia asioita silloin, kun tuntuu että mutaa vyöryy ulos molemmista korvista. Teemu_Packalén_Gdansk_polvivamma

Ps. intohimo voittaa aina -E