Reppureissu Sri Lankaan

Eevi_blogi_matkustaminen_Sri_Lanka_reppureissuIstumme tällä hetkellä Jannin kanssa pitelemässä vesisadetta bambukaton alla, pienessä Ella nimisessä vuoristokylässä Sri Lankassa. Kädessä Detox-mehu, jonka terveellisyydestä ei voi olla epäilystäkään. Sellerin mausta joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää. Chill-kahvila on tämän reissun suosikkini, sillä täältä saa hyvien mehujen lisäksi hyvää kahvia – tuo päivittäinen ihanuus ei ole täällä itsestäänselvyys. Tänne ei olla kuitenkaan ihan helpolla matkustettu. Tällä takamuksella on nimittäin viimeisin viikkojen aikana istuttu enemmän kuin tarpeeksi. Ensin oli edessä kotimatka Kuusamosta Turkuun, josta jatkoinkin heti seuraavana aamuna junalla kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Mukaan lähti tällä kertaa vain rinkka ja kalustoreppu. Reppuun päätyi vähän mitä sattui, koska väsymys oli aikamoinen. Mainittakoon tämän rinkan olleen runsaasti kevyempi kuin käsimatkatavaroihin ottamani reppu. Ongelmiahan tästä muodostui jo heti kentällä, kun meikäläisen tuurilla käsimatkatavarat päätettiin punnita ensimmäistä kertaa ikinä. Siinä sitten neuvottelujen ja tavaroiden uudelleen järjestelyjen jälkeen pääsin kuitenkin koneeseen kameroiden ja läppäreiden kanssa – pienillä extra kiloillakin.

Lennot Qatarilla menivät todella hyvin ja pakko mainita palvelun olleen kyllä erittäin hyvää molemmilla lennoilla. Eikä yllättänyt, että valitsimme Jannin kanssa samat elokuvat. Olemmehan tunnettuja siitä, että valitsemme aina saman aterian, sekä heräämme samaan aikaan. Kaikki menee siis symbioosissa. Ajattelin Jannin valinneen Overdrive-elokuvan komeiden miesten perusteella, kun taas itse valitsin kyseisen elokuvan puhtaasti autojen perusteella. Selvisi kuitenkin jannin olevan naisiin päin – häntä siis kiinnosti elokuvassa näyttevä Ana De Armas. Tätä neitiä ja Jannia yhdistää muuten nenät. Niin söpöt! Elokuvakokemuksen kruunasi koneen kapteenin lähettämä tervehdys shampanjalasin muodossa – kyllä muuten kelpasi. Terkkuja vaan kapulle<3Eevi_blogi_Sri_lanka_ruoka Eevi_blogi_viidakko_asu_matkailu Eevi_blogi_travelling_Sri_lanka_Ella

Lensimme Dohan kautta kohti Sri Lankan Colomboa. Jatkoimme samantien matkaamme autolla kohti rantakaupunkia Mirissaa. Mirissa oli todella surffareiden mesta. Aaltoja, sininen upea meri, kuppiloita ja edullisia majoituksia. Itse olin bookannut hotellit vasta Kuusamosta paluumatkalla pienessä hädässä, joten vaihtoehtoja reissulle oli vähän. Löysin Mirissan läheltä Weligamasta pienen hotellin, jonka arvelin olevan täydellinen paikka startata tämä reissu. Tiesin jatkossa majoituksien olevan vähän sitä sun tätä. Paikka oli paikalliseen tasoon nähden luksusta. Eraeliya Villas & Garden-hotelli oli ihana pieni pakopaikka kauniin rannan tuntumassa. Paikka oli selvästi pariskuntien kuherteluun loistava, mutta itse nautimme ihan täysillä omasta terassista jossa saimme nauttia aamiaista kaikessa rauhassa.

Kävimme myös joogaamassa Soul&Surf nimisessä ”joogakommuunissa”. Ilmapiiri oli kyllä todella yhteisöllinen ja meidät otettiin avosylin vastaan. Aloimmekin haaveilemaan jooga-lomasta ihan täysillä. Miljöö oli upea, puhumattakaan tunnelmasta joogasalissa. Kynttilöitä, katettu avoterassi, kruunattuna sateen ropinalla ukkosen paukkeessa ja salamoiden välkkyessä taivaalla. Kerrassaan upea kokemus totaalisella rentoutumisella!

Kävimme testaamassa myös paljon kehutun Sushi-paikan ennen lähtöä – kiitos vaan lukijalle vinkistä! Little Tuna oli todella rento paikka, joka lunasti myös sushin puolesta lupauksensa. Suosittelen piipahtamaan erityisesti illalla jos sushi kiinnostaa. Hyvää musiikkia ja hippimäistä meininkiä tunnelmallisessa miljöössä.Eevi_blog_travelling_Sri_lanka_Mirissa_Little_tuna Eevi_ranta_Sri_lanka_Mirissa_beach_bikini Eevi_blogi_janni_sri_lanka_Eraeliya_villas_hotel

Mirissasta jatkoimme autokyydillä kohti nykyistä sijaintiamme Ellaa. Automatkan keston arvio oli kolmisen tuntia, mutta se kesti lopulta kuitenkin reilu kuusi tuntia. Matkaan mahtui satoja tööttäyksiä, yksi kolari, sekä monen monta karvaista otusta. Lehmiä, koiria, kissoja, varaani, puhveleita…Kuskimme oli onneksi kohtalaisen skarppi jatkuvasta puhelimen pläräämisestä huolimatta ja ehdimme mukaan autoletkan äkkijarrutuksiin. Yksi pissitauko paikallisen WC-tiloissa oli hyvin pikainen, sillä paikka kuhisi ötököitä ja pissi piti suunnata kyykkyasennosta pieneen lattiassa olevaan reikään. Aina kivaa puuhaa. Käsidesit kehiin ja avot!

Liikenne on täällä kyllä aika hullua. Autot ohittelevat toisiaan täysin surutta vastaantulevan kaistan kautta. Kaksi kaistaa on täällä yhtä kuin kolme tai neljä. Ellan hotellimme Misty Hills on yksi haikkaajien yöpymispaikoista, jonne myös me päädyimme. Olisin halunnut varata upean 98 Degrees-hotellin (kannattaa varata jos tänne tulee!), mutta se oli valitettavasti jo loppuunmyyty. No ainakin tämä menetys säästi omaa matkabudjettiamme. Meillä on budjetoitu 3000 euroa lentoihin, hotelleihin ja kaikkiin kuluihin 10 päivän ajalle. Täällä tosin pärjäisi kyllä vähemmälläkin, jos käyttäisi pelkästään julkisia kulkuvälineitä ja yöpyisi halvemmissa paikoissa. 

Tänään haikkasimme pienelle Adam’s Peakille, joka oli kärpäsen kakka verrattuna muutaman päivän päästä ylös haikattavaan isompaan Adamiin. Matkaamme sinne huomenna paikallisella junalla, josta tulee varmasti mielenkiintoinen reissu. Täältä Hattoniin on matkaa junalla reilu kolmisen tuntia. Yritimme tänään käydä varaamassa junalippuja, mutta ne oli tottakai meidän tuurilla myyty loppuun. Menemme siis huomenna aamulla sormet ja varpaat ristissä toivomaan lippuja ennen junan lähtöä. Se on nimittäin päivän ainut juna, johon meidän on päästävä. Eevi_blogi_hiking_Sri_lanka_ella_Little_adams_peak Travelling_Hiking_Sri_lanka_dog Blog_travelling_sri_lanka_Ella Eevi_blog_travelling_Little_adams_peak_sri_lanka

 

Mitä odottaa? Sri Lankassa on hyvä suhtautua menoon rennosti, sillä harvemmin kaikki sujuu täysin mutkitta. Hygieniataso on kohtalainen. Englannin ymmärtäminen on ok hyvällä tasolla, mutta aksenttia on välillä hankala ymmärtää. Maassa vallitsee köyhyys, mutta turismi on koko ajan kasvussa. Maahan kannattaakin matkustaa pian! Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan. Vaikka täällä ei vallitsekaan sadekausi (helmikuu-maaliskuu), sade yllättää aina iltapäivisin. Aamut ovat useimmiten selkeitä ja aurinkoisia, mutta sää saattaa muuttua hetkessä. Reppuun onkin hyvä varata myös lämmintä. Erityisesti vuorilla on viileämpää, joten vaatetusta tarvitsee siellä reissatessa hieman enemmän. Lyhyet liikkumiset tapahtuvat joko jalan, Tuk-Tukilla tai skootterilla. Pidemmille matkoille voi varata itselleen koko päiväksi oman kuljettajan (50-100 euroa riippuen matkan pituudesta). Mitä pidemmän matkan samalta kuskilta varaa, sen edullisemmaksi matkustaminen tulee. Myös paikallisilla busseilla ja junilla voi hyvin matkustaa, mutta matkan teko on aika hidasta. Junamatka Ellasta-Hattoniin (n. 4 h matka) maksaa euron verran. Luonto on upea ja täällä kannattaa liikkua pitkin maata, jotta näkee Sri Lankan erilaisuutta. Aurinko on armoton ja polttaa ihon helposti myös aurinkosuojalla. Ilmasto on trooppinen, mutta ei ahdistava.

Nyt syödään hyvin ja käydään mahdollisesti jalkahieronnassa ennen huomista matkustamista. Paikallinen ruoka on ollut todella hyvää! Olemme suosineet kaikkea kypsennettyä; riisiä, kypsennettyjä kasviksia, hedelmiä ja meren antimia. Janojuomana kuluu kookosvettä ja lähdevettä. Tulevalle vuorireissulle otin myös mukaan nesteytysjahetta, sillä reissu tulee olemaan sen verran pitkä ja hikinen.

Ps. Meillä on tiiviisti menossa mukana myös videokamera. Reissusta onkin tulossa viisi jaksoa pitkin kevättä! Täällä toimii netti hyvin satunnaisesti, joten menoa kannattaa ehdottomasti seurata IG-Storyn puolella

Terkuin Eevi @eeviteittinen ja Janni @jannihussi <3

 

 

Hyvä elämä

Eevi_hyva_elama_mita_se_onVietimme eilen perjantaina pyjamabileitä Elinan kanssa. Nämä ”bileet” olivat hieman erilaiset kuin normaalisti, sillä Ellu leikattiin juuri muutama päivä sitten. En muista olenko kertonut, kuinka hän loukkaantui äkillisesti painitreeneissä sen verran pahasti, että on nyt viitisen kuukautta ollut aika pahoissa kivuissa. Tämä paha välilevynpullistuma kaularangassa on rajoittanut elämää aika paljon, vaikka välillä olemmekin onnistuneet tekemään ihan tavallisiakin juttuja. Niska alkoi kuitenkin lopulta säteilemään myös käsiin ja jalkoihin, joten leikkaus oli välttämätön. Ei ole ollut helppo syksy läheisilleni. Kun Teemu loukkaantui ja heti perään Ellu, tuntui että mitä ihmettä täällä elämässä oikein tapahtuu! Miten molemmat kaikkein läheisimmät ihmiset voivat loukkaantua samaan aikaan. Toisinaan havahduin miettineeni, koska elämä oikein ympärilläni normalisoituu?

Tajusin, ettei ole olemassa normaalia tai epänormaalia. Sopeutuminen muutoksiin on jatkuvaa. On opeteltava suhtautumaan paremmin ja ajateltava positiivisemmin myös silloin, kun se tuntuu mahdottomalta. Vaikka se on välillä heitetty päin seinää hyvästä tarkoituksesta huolimatta, jokainen tarvitsee sitä ympärilleen. Paras lahja minkä voi itselleen ja läheisilleen antaa, on ruiskuttaa ilmaan iloa ja positiivisuutta silloin, kun mieli on pelkkää mustaa. Koskaan ei voi täysin hypätä toisen saappaisiin, joten ainoa asia mitä voi oikeasti tehdä on kuunnella ja tsempata eteenpäin.Eevi_aamiainen_puolukka-lakritsismoothie_banaanikookosmannahillo Eevi_Houseofbrandon_samsoe&samsoe

Näiden kahden vaikeat ajat ovat näyttäneet myös minulle paljon. Paitsi heistä, myös itsestäni. Kun terveys heikkenee huomattavasti ja oma keho rajoittaa sitä tuttua toimintaa, tapahtuu jotain väistämätöntä. Se muuttaa meitä. Muistan oman loukkaantumiseni, jonka myötä opin arvostamaan liikkumista ja kivutonta olotilaa. Huomasin myös silloin, kuinka tärkeää urheilu omalle hyvinvoinnilleni on. En tiedä kuka olisin ilman sitä. Uskon näiden kahden käyneen aika samanlaisia ajatuksia omassa päässään ja olen tottakai yrittänyt parhaani mukaan tukea heitä molempia. Nämä pahatkin esteet tiellä ovat siinä syystä, sillä myös niistä seuraa aina jotakin hyvää. Usein saamme hyvän elämän oppeja myös näiden kautta. Terveyttä ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä, ihan kuten ei omaa työtään.

Oman taistelunsa näkee vasta silloin, kun se on ohi. Sen jälkeen asiat näkee oikeassa valossa, vähän kuten missä tahansa muussakin elämän kriisissä. Siinä velloessa asioita ja tunteita ei aina tunnista, varsinkaan niitä hyviä. Kaikesta kuitenkin selviää eteenpäin ajan kanssa. Mitä on hyvä elämä? Ainakaan se ei liity siihen, kuinka paljon vastoinkäymisiä kohtaa. Hyvä elämä on jotain aivan muuta. Se on täysillä elämistä, nauttimista, aitoa olemista, iloa, hetkiin pysähtymistä, kokemuksia, selviämistä…Hyvää elämää ei voi odottaa, vaan sitä täytyy elää koko ajan – haasteista huolimatta. On myös tärkeää muistaa, ettei asioita voi arvottaa. Mikään kokemus tai asia ei ole verrattavissa toiseen, sillä jokainen kokee asiat eri tavalla.

Tänä viikonloppuna on töllötetty Ellun kanssa romanttisia elokuvia, syöty mehujäitä ja tehty kasvohoitoja. Tein tänään aamiaiseksi puolukka-lakritsismoothien, jonka kylkeen tein perinteisen kaurapuuron. Kaurapuuron päälle tuli tuunattua yksi ehdoton lempparini, banaani-kookosmannahillo! Nyt onkin laitettava nämä kaksi mielettömän helppoa (ja mieltä piristävää!) reseptiä jakoon<3

Puolukka-lakritsismoothie (2 annosta)

1 tl lakritsijauhetta

50 g HydroIso maustamaton*Koodilla Minifitness17 saat 10% alennuksen

kourallinen minttua

3 dl kookosmaitoa

1-2 dl mustikoita

2-3 dl puolukoita

Ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset blenderissä tai sauvasekoittimella. Nauti heti!

Helppo banaanihillo

1 banaani

1-2 rkl kookosmannaa

Ripaus suolaa

Muussaa banaani ja lisää sekaan kookosmanna, sekä ripaus suolaa! Nauti puuron tai proteiinilettujen kanssa

 

Housut – Pull&Bear / Paita – House of Brandon Samsøe & Samsøe täältä*

” If you believe you can,

or if you believe you can’t,

You are always right.

It’s not our genes but our beliefs that control our lives”

Nauttikaa viikonlopusta ja ystävistä <3 -E