Täydelliset naiset

Eevi_blogi_taydelliset_naiset_kehonkuva

Makoilimme Jannin kanssa aurinkotuoleissa ja päädyin keskustelun lomassa esittämään hänelle seuraavanlaisen kysymyksen; Oletko koskaan ollut aidosti täysin tyytyväinen omaan kehoosi? Mitä sinä vastaisit?

Jatkoin tätä toteamalla; ”ei ole oikeastaan loppupeleissä mitään väliä paistaako vatsalihakset läpi, vai onko vähän makkaraa, koska ei sitä tällä mittarilla ole koskaan täysin tyytyväinen”. Me löydämme AINA jotain marisemisen arvoista. Tämän jälkeen molempien vastaus oli se minkä oikeastaan tiesin koko ajan. Emme me ole koskaan, ikinä, missään tapauksessa omasta mielestämme täysin tyytyväisiä itseemme. Ei meistä kukaan.

Se mitä itse tässä vaalisinkin on se aika KUN olemme. Sillä meillä jokaisella on hetkiä, kun hyväksymme itsemme paremmin. Joskus jopa ihan kokonaan, vaikka tuo hetki saattaakin olla ohikiitävän lyhyt. Siihen meidän tulisi tarttua. Siihen kaikkeen hyvään. Parhaiten näihin hetkiin pääsee palaamaan tottakai avaamalla oman puhelimensa gallerian. ”Vitsi mä näytin tossa hyvältä”. On ihan hienoa, että on niitä ystäviä, jotka kertovat sinun näyttävän edelleen yhtä hyvältä. Hän voi kuitenkin olla ihan oikeassa. Saattaa nimittäin olla, ettei mitään ole edes tapahtunut tuon kuvan ja nykyhetken välillä. 

Mikä siinä sitten oikein ratkaisee ja miksi meistä tuntuu tältä? Väittäisin kuvissa piilevän pari juttua. Osa luodusta mielikuvasta näkyy puhtaasti naamasta, sillä onnellisuus välittyy usein myös kuvista. Luomme myös monta muistoa kuvan perusteella, jotka ohjailevat meitä jopa tiedostamatta tätä. Paljastettakoon myös täysin päivänselvä asia, jota ei suvaitse unohtaa; kuvakulma ja valaistus ratkaisevat paljon. Tästä syystä (ja monesta muustakin syystä), ottakaa itsestänne kuvia kun tunnette olevanne hehkeitä ja sopivia. Nämä hyvät hetket ovat juhlimisen arvoisia! En nimittäin ole vielä ikinä tavannut naista, jolla ei olisi ikinä vaatekriisiä tai kuvakriisiä.

Näihin kuviin mahtuu kymmenen onnistunutta ja kolmekymmentä epäonnistunutta kuvaa. Siksi muistutan välillä itseäni ja nyt myös teitä siitä, kuinka kuvat eivät kerro koko totuutta. Some inspiroi ja motivoi, mutta se voi tehdä myös paljon muutakin meidän pääkopalle. Sehän meidän tosin pitäisi kyllä tietää, sillä samaa kertoo myös jokaisen meidän puhelimista löytyvät gelleriat;) Jotenkin silti hassusti me tunnumme välillä unohtavan tämän faktan oikean elämän ja some-maailman välillä. Haluamme jakaa hyviä hetkiä, luonnollisesti.Minifitness_blogi_hyvinvointi_positiivinen_kehonkuva

Olinko tyytyväinen silloin, kun olin kisakunnossa? En todellakaan. Jos kroppani olisi katkaistu tissien alapuolelta, olisin muistuttanut poikaa. Ihan hirveän naisellinen olo. Täytyy myös muistaa, että tuolloin myös tavoitteen motiivit ovat täysin erilaiset. En ollut tyytyväinen silloinkaan, kun olin mittauksien mukaan ”täydellinen”. Enkä silloin, kun en ottanut stressiä treeneistä tai syömisistä. Olen kokeillut molempia ääripäitä ja myös kaikkea siltä väliltä. Oma historiani on ollut enemmän tai vähemmän ailahtelevaa, kuten kenen tahansa muunkin naisen. Se kuuluu asiaan ja sen hyväksyminen, sekä ymmärtäminen ovat ehkä ne tärkeimmät jutut. Kun on tehnyt ja kokenut paljon, tietää paremmin. Onneksi en ole koskaan sortunut tyhmyyksiin, kuten pussidieetteihin tai trendeihin. Ne voivat sekoittaa palettia hieman vähän lisää, sillä niillä saattaa olla pitkät terveydelliset seuraamukset.

Niin se vain on, sillä jokaisessa mahdollisessa koossa käyneenä tiedän, ettei sitä koskaan löydä täydellistä tyytyväisyyden tilaa. Ehkä juuri siksi en edes pyri enää sitä täydellisyyttä kohti. En tarkoita tällä missään tapauksessa sitä voivottelua jonka seurauksena pillitetään pellillinen pannaria sylissä Eat Pray Love elokuva seurana. Kädet ylös, se oli siinä. Ei käy.

Ikä tuo hyväksyntää elämän virheitä ja epätäydellisyyttä kohtaan. Tämä muutos näkyy useimmilla naisilla myös kehonkuvan hyväksymisessä, tai vastaavasti sen huolehtimisessa. Koska sitähän se on. Kun kehonkuvastaan pitää hyvää huolta, pysyy se myös helpommin tasapainossa. Se tarkoittaa tarvittaessa lempeyttä, toisinaan taas hikistä treeniä. Se tarkoittaa vihersmoothieita, mutta myös välillä täyttä vastapainoa kakkubuffetista. Se tarkoittaa ulkonäöstään huolenpitoa ja sisimpänsä hemmottelua.

Positiivinen kehonkuva ja itsensä hyväksyminen eivät löydy dieettien tai rääkkitreenien kautta. Se löytyy siitä, että osaa pitää itsestään hyvää huolta niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Se on palasien yhdistämistä ja vaihtamista. Kaikkein onnellisin omasta kehostani olen ollut silloin, kun olen ollut umpirakastunut! Eikä tuohon ole vaikuttanut välttämättä se toinen osapuoli, vaan se on ollut kaikki sisäsyntyistä. Mutta siinä piilee mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvinvoiva mieli vaikuttaa myös siihen miltä meistä tuntuu elää omassa kehossamme. Oma kehonkuvani oli tulloin hyvin posiitiivinen riippumatta siitä paljonko painoin. Painolla ei ole mitään merkitystä silloin, kun meidän ei tarvitse olla kiinnostuneita asiasta ihan oikeasti. Terveydelliset syyt ovat aina eri asia, tai jos keho ei tunnu enää omalta. Eevi_blogi_kehonkuvan_kehittaminen

Sen mitä halusin teille rakkaat naiset sanoa on se, että lopettakaa pyrkimys olla aina jotakin enemmän. Fakta on se, että onnellisuutemme oman kehomme kanssa ei kasva koskaan, mikäli muutos on vain ulkoista. Siihen on pakko rinnastaa muutakin. Tunteita, onnistumisia ja onnellisuutta. Täydellistä sinua ei ole olemassakaan, joten siksi kehonkuvan kehittämistä kannattaa jokaisen pohtia rohkeasti oman itsensä kanssa. Jos painoa on kertynyt paljonkin, on tottakai terveellistä monessakin mielessä pohtia mitä voisi tehdä eri tavalla. Tämä viestini koskee nyt pikemminkin heitä, jotka tunnistavat itsessään sen suorituskeskeisen nuoren tytön, joka haluaa aina onnistua ja tehdä enemmän.

Se minkä kanssa emme ole koskaan valmiita, ei voi yrittää rakentaa pysyväksi. Se muuttuu koko elämän, joten sitä on helpompi oppia hyväksymään itselleen sopivin keinoin. Positiivista kehonkuvaa ruokkii moni asia, kuten liikkuminen, terveellinen ruokavalio, tasapainoinen parisuhde, meditointi, jooga, terapia jne. Voit itse päättää kumpaa koiraa itsessäsi ruokit, mustaa vai valkoista koiraa. Se kumpaa ruokit, sitä myös olet. 

Täydellistä naista, tai täydellistä kehoa ei ole olemassa. Toisen mielestä ehkä, mutta yhtä totuutta et tule koskaan löytämään. Sen vuoksi tärkeintä onkin se miltä sinusta tuntuu itsesi kanssa juuri tällä hetkellä. Kaikissa meissä on keuneutta ja kaikkein parasta kauneutta on olla sinut itsensä ja kehonsa kanssa<3 Muutoksia saa tehdä ja parempia valintoja pitää tehdä, ne ovat positiivisen kehonkuvan eväitä, mutta eivät kiveen hakattuja edellytyksiä.

Love you, E

Sri Lanka osa 2

Eevi_Sri_lanka_blogi_matkustaminenJuna vuoristokylästä Ellasta oli parempi mitä ajattelin sen olevan. Olin nähnyt nimittäin unia siitä, kuinka seisomme ahtaasti ihmismassan keskellä pidellen tavaroistani kiinni ettei kukaan veisi niitä. Unessani mukana oli myös kanoja ja porsaita. Olimme ajatelleet ottavamme liput suoraan tähän kuvitteelliseen kakkosluokkaan, mutta seikkailunhalustamme huolimatta emme sinne päätyneet. Hotellimme johtaja oli nimittäin hyvin avulias ja hankki meille junaliput samaisena aamuna ykkösluokkaan, joten kokemus oli pikemminkin ”luksusmainen”. Nämä liput kustansivat 10 euroa. Ilmastointina toimi kattoon kiinnitetty tuuletin ja pääsimme istumaan ihan kunnon penkeille. Tavaratkin mahtuivat jalkoihin erittäin hyvin. Olo tuntui erittäin mukavalta, vaikka penkit olivatkin niin tahmeat, että niistä sai kammeta ylös hetken aikaa. Junamatka osoittautui kuitenkin mielikuviini verrattuna varsin mukavaksi ja ehdottomana bonuksena isot ikkunat, jotka sai itse auki! Mitä maisemia sitä pääsikään ihailemaan tuon kolmen tunnin reissun aikana. Pieniä kyliä, joissa paikalliset vilkuttivat vimmatusti ja paikallisia myyjiä myymässä oman sadon tarjontaa. Lukuisia viljelyitä ja vihreää niin paljon, etten varmaan vielä koskaan ole nähnyt moista. Päädyimme ostamaan pussillisen chilillä maustettuja maapähkinöitä ja oli muuten ihan sitä oikeaa tavaraa. Välillä suussa oli mukana pari lehteäkin, joten autenttinen kokemukseni senkuin vahvistui. Ainoa miinus oli nukahtaa kesken matkan. Minulle käy tämä aina, sillä nukahdan aina jokaiseen kulkuvälineeseen, ellen sitten aja sitä itse. Olen siis nukkunut jokaisella siirtymisellä enemmän tai vähemmän:D

Saavuimme Hattoniin, josta meidän oli määrä jatkaa matkaa vielä tunnin verran kohti Adam’s Peakin hotelliamme. Tämä hotelli oli kohtalaisen mielenkiintoinen kokemus. Olin kuullut, ettei kyseisestä paikasta löydy mitään kovin hyvää majoitusta, mutta ajattelin ettei sillä olevan niin väliä. Nukkuisimme vain siellä hassut pari tuntia ja lähtisimme keskellä yötä kiipeämään kohti vuorta.Blogi_eevi_teittinen_Sri_lanka_matkustaminen Sri_lanka_ella_trainstation

Majoituimme lasitaloon, joka oli siis oikeasti pelkkää lasia vessaa myöten. Jos siinä vaiheessa ei vielä ollut naurussa pidättelemistä, repesi se viimeistään siinä vaiheessa kun huomasimme mistä talossa oli kyse. Se oli kuin nukketalo. Sänky meinasi nimittäin kirjaimellisesti romahtaa altamme, sillä se oli itse lastulevystä rakennettu Ikean kopio. Olemme törmänneet tähän ”näyttää hyvältä mutta saattaa hajota koka vaan” ilmiöön tällä reissulla useamminkin. Koko paikka noudatti tätä hyvältä tuntuvaa ideaa, joten aina sai pelätä hajoaako tuolit alta ja muuta hauskaa.

Ötököitä kuhisi kaikkialla siinä missä apinoitakin. Ötökät pitivät huolen yöllisestä viihtyvyydestä ja apinat varmistivat aamiaisella sen, ettemme vain söisi liikaa. Hupaisia hölöjä! Ne esittävät etteivät katso, mutta ai että kun se silmä vältti kerran, oli hillopurkit ja leivät lähteneet pöydästä silmänräpäyksessä. Tässä majoituksessa päädyimme pohtimaan keskellä yötä sitä, olisiko jopa mukavampi nukkua ulkona. Kaikki tämä annettiin kuitenkin anteeksi, sillä paikan omistaja oli aivan liian liikuttava tapaus. Hän teki meille itse ruokaa ja oli maailman kiltein tyyppi. Tulee hymy huulille kun häntä miettii. Vitsi hänelle toivoisi kyllä kaikkea hyvää!

Yöllinen Adam’s Peakin reissu aloitettiin klo 1:55 Tuk Tuk-kyydillä kohti reittiä. Olimme tosiaan kuulleet, ettei viikonloppu ole paras aika kiivetä vuorelle, mutta päätimme silti tarttua haasteeseen. Aataminhuippu on paikallisille pyhiinvaelluskohde, joten sakkia tällä vuorella riittää enemmänkin. Palkinto heille on huipulla, aivan kuten meillekin. Meillä oli tosin ajatuksena mennä katsomaan auringonnousua, kun heille tämä oli puolestaan uskonnollinen kokemus.

Muistelin aikaisemmin kiipeämääni Table Mountainia Etelä-Afrikan Capetownissa. Reitti oli upea ja vaikea. Luonto vaihteli siinä missä maastokin. En kuitenkaan kertaakaan kiivennyt rappusia, vaan kaikki oli kohtalaisen luonnon omilla antimilla vetämistä. Ehkä siksi tämä olikin pieni shokki itselleni, sillä vuoren alhaalta ylös saakka kiemurteli betoniportaat. Aataminhuippu on 2243 metriä korkea, joten rappusia tälle reissulle tosiaan mahtui. Myyntikojuja oli lähestulkoon ylös saakka, joka vain kummastutti yhä lisää.

Eevi_blogi_janni_Sri_Lanka_mastkustaminen_Ella Blog_travelling_Sri_lanka_Ella_Hutton Travelling_blog_sri_lanka Eevi_blogi_sri_Lanka_maisemat_junamatka Eevi_blogi_reppureissu_matkustaminen_sri_lanka Ihmisiä valui jo heti alkumetreillä molempiin suuntiin, mutta pääsimme hyvin puikkelehtimaan nopeina ohi. Tahtimme oli sen verran hyvä, että olisimme mahdollisesti takoneet kohtalaisen kovan ajan ilman tulevaa yllätystä. Huomasimme kuinka matkanteko alkoi vähitellen hidastumaan ja ihmisiä oli yhä enemmän edessä. Kannoimme painavaa reppua vuoron perään. Vettä ei viitsinyt juoda hirveästi, sillä paikalliseen vessaan ei ihan mielellään halua mennä. Hiki valui, reisiä poltti ja hengitys oli raskasta. Nyt vedetään ja kovaa! Eipä vedetty siinä vaiheessa, kun koko jono pysähtyi. Tässä seisottiin seuraava tunti. Hiki kuivui ja tilalle astui kylmyys. Päälle laitettiin kaikki mitä löytyi. Paikallisilla oli fleece-pipot ja hanskat, joista haaveilin myös itse tuossa vaiheessa. Tosiaan vuorelle kiipesivät kaikki, kunnosta ja iästä huolimatta. Tämän vuoksi myös tahti oli sen mukaista. Emme olleet jotenkin osanneet ajatella, että ihmisiä olisi näin paljon.

Sain lukijaltani vinkin kiertoreitistä, joka ohittaisi tämän pahimmaan ruuhkan, mutta olimme valitettavasti menneet pimeässä sen ohi. Sehän muuten otti päähän. Niinpä lähinnä seisoskelimme seuraavat kaksi tuntia. Välillä iskimme lenkkarit mutaan ja kiipeilimme virallisten reittien ulkopuolella. Auringonnousua ihailtiin jonon keskeltä, joten reissun alkuperäinen idea hieman kärsi tämän osalta. Pääsimme kuitenkin lopulta vuoren huipulle, tosin 2-3 tuntia myöhemmin mitä olisimme omalla tahdillamme sinne päätyneet. Täytyy kyllä sanoa, ettei maisemat olleet siinä vaiheessa enää kiipeämisen arvoisia, sillä samaista maisemaa on päässyt ihailemaan jo aikaisemminkin. Vuoria, kaikkialla. Suosittelen siis ehdottomasti kiipeämään tämän arkena ja ehdottomasti niin, että ennättää ihastelemaan auringonnousua ylhäältä. Olipahan kuitenkin kokemus tämäkin ja ainakin tuli harjoitettua paitsi niitä pakaroita, myös pinnan venyttämistä!

Eevi_sri_lanka_matkustaminen

Aamiaisen jälkeen matkasimme kohti viimeistä etappiamme, Negomboa. Halusimme vain fiilistellä pari viimeistä päivää, joka todellakin onnistui täydellisesti. Vaahtokylpyjä, buffet-illallisia, hierontaa, olemista ja aurinkoa! Janni on mitä parhainta seuraa ja rakastan reissata tuon neidin kanssa. Elämme symbioosissa, joten asiat hoituvat täydellisesti omalla painollaan. Nauramme paljon, mutta sitäkin enemmän keskustelemme paljon. Vitsi miten virkistävää se voikaan olla oikean ihmisen kanssa. Voin lämpimästi suositella Heritance Negombo-hotellia. 

Saimme sitä tilattua kiireetöntä olemista, joka latasi akkuja tulevaa paluulentoa varten. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu ja voin suositella Sri Lankaa ehdottomasti jokaiselle<3 Se on kokemisen arvoinen paikka. Maailman parasta ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, kauniita maisemia ja runsaasti kokemuksia. Yllätyin itse siitä, kuinka hyvin asiat toimivat. Emme törmänneet ongelmiin matkan aikana, emmekä kokeneet turvattomuutta missään. Tuntui että tämä paikka jäi vielä sen verran kesken, että sinne voisin mielelläni palata vielä joskus uudestaan.

Sri Lankassa kannattaa ehdottomasti kiertää ja jos nyt varaisin reissua, ottaisin ehdottomasti kaksi viikkoa aikaa tuon tutkimiseen. Ehkä jatkaisin vielä viikolla yhdellä lennolla Malediiveille! Lento on nimittäin alle kaksi tuntia ja lennot todella edullisia. Sri Lankassa lämpöä riittää, vaikka usein iltaisin saakin ihailla vesisadetta ja salamoiden välkkymistä taivaalla. Myös budjetti kiittää, sillä maa on reissaajalle edullinen. Lomabudjetti voi jäädä jopa plussan puolelle!

-E<3